Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne. Ja kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa.

Pyhän Hengen vuodattaminen (31.5.2020)

Helluntaipäivä

Helluntain ajankohta määräytyy Apostolien teoissa (Apt.2) kuvatusta Pyhän Hengen vuodattamisesta, joka tapahtui Kristuksen ylösnousemuksen jälkeisenä juutalaisten helluntaina. Juutalaiset viettävät helluntaijuhlaansa 50. päivänä pääsiäisestä. Juhlan suomenkielinen nimi on saatu ruotsin kielen ilmauksesta helig dag (= pyhä päivä). Monissa kielissä juhlan nimi pohjautuu kreikan sanaan pentekoste (= viideskymmenes). Juutalaisten helluntai oli sadonkorjuun ja 100-luvulta jKr. myös lain saamisen juhla. Kristillisessä helluntaissa tulivat keskeisiksi aiheiksi Pyhän Hengen saaminen ja Hengen toiminta sekä alkuseurakunnan ja koko Kristuksen kirkon synty. Helluntaina toimitettiin ensimmäiset kristilliset kasteet. Varhaisessa kirkossa helluntai oli pääsiäisen ohella toinen vuoden kastepäivistä. Helluntaiaattoon huipentuu helatorstaista alkava Pyhän Hengen odottaminen. Sen iltaan sopii juhlaan valmistava iltajumalanpalvelus tai iltarukous (vesper). Helluntain raamatuntekstit puhuvat Pyhästä Hengestä lupauksena ja lahjana. Hänet on lähetetty meille puolustajaksi, auttajaksi ja lohduttajaksi. Tässä Hengessä Kristus on kirkossaan jatkuvasti läsnä. Pyhä Henki liittää maailman kaikki kristityt Kristuksen kirkkoon, yhteen Herraan ja yhteen uskoon. Näin helluntain sanoma merkitsee vastakohtaa sille hajaannukselle, mikä on kuvattu kertomuksessa Babylonin tornista. (Kirkkokäsikirja)

Joh.14:15-21: Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni. Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti, totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva. En minä jätä teitä orvoiksi; minä tulen teidän tykönne. Vielä vähän aikaa, niin maailma ei enää minua näe, mutta te näette minut; koska minä elän, niin tekin saatte elää. Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni, ja että te olette minussa ja minä teissä. Jolla on minun käskyni ja joka ne pitää, hän on se, joka minua rakastaa; mutta joka minua rakastaa, häntä minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmoitan itseni hänelle."

Armo, laupeus ja rauha Isältä Jumalalta ja Kristukselta Jeesukselta, meidän Herraltamme! Hänen armonsa ja Henkensä on meidän kanssamme. Hän on kanssamme. Helluntaina toteutui se sana, jonka Herramme Kristus tässä opettaa Pyhän Hengen lähettämisestä. Kristuksen tahto on, että me pysymme kaikissa hänen käskyissään. Tällä ei tarkoiteta nyt vain lakia, vaan kaikkia Kristuksen sanoja; lakia ja evankeliumia. Kristus julistaa lakia, joka käskee rakastamaan Jumalaa ja lähimmäistä koko sydämestä. Sama pyhä laki on julistettu kymmenessä käskyssä. Sama laki kuitenkin näkee meidän olevan syntisiä ja syyllisiä Jumalan edessä syntymästä lähtien, olemme Aadamissa kuolleet. Ja todella me olemme syyllisiä ja syntisiä. Tämän me tunnustamme katuen kaikkia pahoja tekojamme. Ja kuulemme toista sanomaa, Kristuksen varsinaista pääsanomaa, joka julistaa synnit anteeksi jokaiselle, joka uskoo.

Pyhän Hengen odotus (24.5.2020)

6.sunnuntai pääsiäisestä

Sunnuntain latinankielinen nimi ”exaudi” (kuule, Herra) on päivän antifonin alusta (Ps.27:7). Seurakunta odottaa rukoillen Pyhän Hengen lahjaa. Ennen taivaaseenastumistaan Kristus lupasi omilleen Pyhän Hengen ja kehotti heitä odottamaan tämän lupauksen täyttymistä. Kristuksen lupaama Pyhä Henki luo yhteyden taivaaseen astuneen Herran ja opetuslasten (seurakunnan) välille, karkottaa pelon ja tekee kristityt osallisiksi Kristuksesta ja hänen lahjoittamastaan pelastuksesta. Pyhä Henki vakuuttaa kristityille, että he ovat Jumalan lapsia ja saavat Jeesuksen tavoin kutsua Jumalaa nimellä Abba, Isä. (Kirkkokäsikirja)

Joh.7:37–39: Mutta Juhlan viimeisenä, suurena päivänä Jeesus seisoi ja huusi sanoen: ”Jos jonkun on jano, hän tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, niin kuin Raamattu sanoo, hänestä on juokseva elävän veden virtoja.” Mutta sen hän sanoi Hengestä, joka oli tuleva niiden osaksi, jotka uskoivat häneen; sillä Pyhä Henki ei ollut vielä tullut, koska Jeesus ei ollut vielä kirkastettu.

Rakas ystävä, vapahdettu veli ja sisar Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa! Näissä Herramme sanoissa avautuu sinullekin armon totuus: vanhurskaus ja syntien anteeksianto hänen verensä kautta. Juhla, jonka viimeisenä suurena päivänä Jeesus puheensa piti, oli juutalaisten juhla nimeltä lehtimajan juhla eli Sukkot, jota vietettiin Egyptistä pelastumisen ja erämaavaelluksen muistoksi. Kansa muisti juhliessaan, että se tarvitsee selvitäkseen Herraa. 3.Moos.23:34-36: ”Puhu israelilaisille ja sano: Tämän seitsemännen kuun viidentenätoista päivänä on lehtimajanjuhla Herran kunniaksi; se kestää seitsemän päivää. Ensimmäisenä päivänä pidettäköön pyhä kokous; älkää silloin yhtäkään arkiaskaretta toimittako. Seitsemänä päivänä tuokaa uhri Herralle. Kahdeksantena päivänä olkoon teillä pyhä kokous, ja tuokaa uhri Herralle; se on juhlakokous, älkää silloin yhtäkään arkiaskaretta toimittako.” Nyt oli juhlan viimeinen, kahdeksas päivä, johon kuului Vanhan liiton mukainen uhrijumalanpalvelus ja lepopäivä. Juhla vietettiin Jumalan kunniaksi, eikä hänen eteensä saanut tulla ilman uhria. Tämä johtui siitä, että koko Israelin kansa, niin kuin sinä minäkin, olemme syntisiä, Aadamin lankeemuksen perillisiä, ja Pyhän Jumalan edessä itsessämme rangaistuksen ansaitsevia. Vanhan Testamentin uhrit olivat esikuvia siitä Golgatan veriuhrista, Jeesuksen Kristuksen sovitustyöstä, jonka armoturvissa me saamme astua Isän eteen hänen rakkaina lapsinaan. Hepr.9:14: ”Kuinka paljon Kristuksen veri, hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle, puhdistaa meidän omantuntomme kuolleista töistä palvelemaan elävää Jumalaa!” Itsessämme olemme kuolleet synnin takia, mutta Kristuksen veressä on elämä.

Sydämen puhetta Jumalan kanssa (17.5.2020)

5.sunnuntai pääsiäisestä

Rogate (= anokaa, rukoilkaa) poikkeaa muiden pääsiäisen jälkeisten sunnuntaiden latinalaisista nimityksistä sikäli, ettei sitä ole saatu päivän antifonista vaan rukouskulkueista, joita Roomassa järjestettiin 300-luvulta alkaen. Ne korvasivat keväisin pelloille suuntautuneet pakanalliset kulkueet. 400-luvun lopulta lähtien kirkolliset rukouskulkueet sijoittuivat rukoussunnuntain ja helatorstain välisiin arkipäiviin, mistä johtuu niiden myöhempi nimi käyntipäivät (ruotsin gångdagar). Rukoussunnuntain tekstit puhuvat siitä, mitä rukoileminen on ja mitä lupauksia siihen sisältyy. Teksteissä kerrotaan myös Kristuksesta suurena esirukoilijana ja rukoilemisen opettajana. (Kirkkokäsikirja)

Matt.6:5-13: Ja kun rukoilette, älkää olko niinkuin ulkokullatut; sillä he mielellään seisovat ja rukoilevat synagoogissa ja katujen kulmissa, että ihmiset heidät näkisivät. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa. Vaan sinä, kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle. Ja kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko niinkuin pakanat, jotka luulevat, että heitä heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan. Älkää siis olko heidän kaltaisiaan; sillä teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennenkuin häneltä anottekaan. Rukoilkaa siis te näin: Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi; tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa; anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme; ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme; äläkä saata meitä kiusaukseen; vaan päästä meidät pahasta, sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

Herramme Kristus opettaa tässä vuorisaarnansa kohdassa Isä meidän -rukouksen. Rukous on suuri lahja, joka on annettu Jumalan omille. Se on tärkein osa konkreettista kristityn jokapäiväistä elämää. Meillä on Jumalan käsky rukoilla Jumalan nimeä avuksi huutaen (2.käsky) sekä lupaus siitä, että Jumala kuulee rukouksemme. Ps.145:18-19: Herra on lähellä kaikkia, jotka häntä avuksensa huutavat, kaikkia, jotka totuudessa häntä avuksensa huutavat. Hän tekee, mitä häntä pelkääväiset halajavat, hän kuulee heidän huutonsa ja auttaa heitä. Ja Isä meidän -rukous on itse ihmiseksi syntyneen Jumalan Pojan opettamana korkein ja, jaloin ja paras rukous, joka opettaa miten meidän tulee rukoilla ja mitä meidän tulee rukoilla.

Tue Sudan lähetystä

Sudankyltti1 

Lähetyskohteemme on Sleyn Sudan-lähetys 
Lahjoitukset lähetystilille 
IBAN: FI26 5732 7420 0588 19
BIC: OKOYFIHH ja viite 2286
MobilePay 89883