Jouluaatto
Jouluaattona ollaan profeettojen lupausten toteutumisen ovella. Jouluaaton aihe on pelastuksen kaipuu ja lupaus Vapahtajasta. Siksi jouluprofetiat kuuluvat jouluaaton jumalanpalveluksiin silloinkin, kun niissä luetaan muita joulun tekstejä. (Kirkkokäsikirja)
Luuk.2:1-14: Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että kaikki maailma oli verolle pantava. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana. Ja kaikki menivät verolle pantaviksi, kukin omaan kaupunkiinsa. Niin Joosefkin lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ylös Juudeaan, Daavidin kaupunkiin, jonka nimi on Beetlehem, hän kun oli Daavidin huonetta ja sukua, verolle pantavaksi Marian, kihlattunsa, kanssa, joka oli raskaana. Niin tapahtui heidän siellä ollessaan, että Marian synnyttämisen aika tuli. Ja hän synnytti pojan, esikoisensa, ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut sijaa majatalossa. Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa. Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään, ja he peljästyivät suuresti. Mutta enkeli sanoi heille: "Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa." Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat: "Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!"
”Ja tapahtui niinä päivinä”. Näin alkaa tuo tuttuakin tutumpi Luukkaan evankeliumin kuvaus joulun tapahtumista. Kristuksen syntyminen maailmaan ei ole mitään lämminhenkistä ”joulusatua”, vaan kyseessä on todellinen tapahtuma, jolloin Juudea oli Rooman ylivallan, keisari Augustuksen ja sotilasjohtaja Kyreniuksen alainen. Keisari antoi omista syistään käskyn verollepanosta, mutta todellinen suunnitelma oli Jumalalla. Hän käytti tässä itse keisaria – ja käyttää maallisia hallitsijoita edelleen. Keisarin hallintavallan kautta Jumala toteutti omaansa.
Tämä sana, että Kristuksen syntymä tapahtui ”siihen aikaan” viittaa toisaalta myös siihen, että Jumalan lupausten täyttymisen hetki oli koittanut. Apostoli Paavalin ”jouluevankeliumin” voimme lukea Galatalaiskirjeen luvusta 4: ”Kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi tulleen, lunastamaan lain alaiset, että me saisimme lapsenoikeuden.” (Gal.4:4-5) Tässä on Jumalan ihmiseksi syntymän tarkoitus – hän tuli pelastamaan ihmiset. Jumalan ainosyntyinen Poika on tullut taivaasta lain alaiseksi, jotta meistä lain alaisista tulisi taivaan perilliset. Kristus oli jo syntyessään Jumalan Karitsa, joka kantoi maailman syntejä. Hänen koko elämänsä oli meidän lain täyttämistä kuuliaisena ja meidän tähtemme lain alaisena olemista. Hänen kärsimyksessään, kuolemassaan ja veressään Golgatan ristillä on koko maailman syntivelan sovitus ja pelastus jokaiselle, joka uskoo. Jeesuksen huutaessa ristillä ”Se on täytetty”, hän huusi jouluevankeliuminkin sanomaa. Hän oli silloin täyttänyt sen koko maailman syntien sovituksen, mitä varten hän vapahtajaksi syntyi.