Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne. Ja kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa.

Kerskaus yksin Herrassa (21.6.2020, kirjeteksti)

3.sunnuntai helluntaista

Päivän tekstien keskeisenä sisältönä on kutsu Jumalan valtakuntaan ja kutsun kuulemisen tärkeys. Maallisen elämän tehtävät ja houkutukset saattavat estää ihmisiä ottamasta vastaan Jeesuksen kutsua. Joka epäröi ja vitkastelee, menettää tarjotun tilaisuuden. (Kirkkokäsikirja)

1.Kor.1:26–31: Sillä katsokaa, veljet, kutsumistanne, ettei ole monta lihan mukaan viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista, vaan Jumala on valinnut sen, mikä on hullua maailmassa, saattaakseen viisaat häpeään, ja mikä heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi, saattaakseen häpeään sen, mikä on väkevää, ja mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäkseen tyhjäksi sen, joka jotakin on, ettei yksikään liha kerskaisi Jumalan edessä. Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi, että niinkuin on kirjoitettu: ”Joka kerskaa, hän kerskatkoon Herrasta.”

Apostoli Paavali puhuu tässä kirjeessään ”Korintossa olevalle seurakunnalle, pyhitetyille Kristuksessa Jeesuksessa, kutsutuille pyhille, kaikkien niiden kanssa, jotka avuksihuutavat meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeä joka paikassa, sekä heidän että meidän” 1.Kor.1:2, uskoville, joilla oli runsas tieto ja Jumalan sanan tuntemus, mutta joidenka keskuudessa oli hajaannusta ja riitoja. Juuri tieto, osaaminen ja väkevyys Hengessä oli tehnyt korinttilaisista ylpeitä. Paavali näki tässä vaaran lihalliseen kerskaukseen ja salaiseen omavanhurskauden tavoitteluun. He luottivat omaan viisauteensa ja heissä oleviin Hengen hedelmiin.

Ensiksi Paavali osoittaa, että Jumala yksin on kutsunut korinttilaiset Jeesuksen Kristuksen yhteyteen. Tämä ei tapahtunut heidän omalla viisaudellaan tai erinomaisuudellaan, väkevyydellään tai hurskaudellaan, vaan Jumalan rakkaudesta ja Hänen armostaan evankeliumin julistuksen välityksellä. Paavali haluaa korinttilaisten näkevän, etteivät he olleet viisaita, jalosukuisia ja mahtavia, että olisivat siten esittää ansioluetteloa Jumalalle, vaan ”Hän on tehnyt voimateon käsivarrellaan; hän on hajottanut ne, joilla oli ylpeät ajatukset sydämessään” Luuk.1:51. Lain sana osoitti korinttilaisille ja osoittaa meillekin, että olemme syntiset ja syylliset Jumalan edessä, täysin ja täydellisesti Hänen tahtonsa rikkoneet ja vikapäitä helvetin rangaistukseen. Se murtaa kaiken omankelpaavuuden. Ps.51:7: Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt; Ps.143:2: Älä käy tuomiolle palvelijasi kanssa, sillä ei yksikään elävä ole vanhurskas sinun edessäsi. Mutta evankeliumin sana elvyttää kuoletetun ja synnyttää uskon julistaessaan Jumalan armoa ja syntien anteeksiantamusta joka ikisen edestä kärsineen Kristuksen veressä. Ps.32:1: Autuas on se, jonka rikos on annettu anteeksi, jonka synti on peitetty; Jes.53:5: mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, jotta meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut. Laki murtaa omavanhurskauden ja paljastaa synnin, ja näin valmistaa evankeliumin sanalle vanhurskaudesta Kristuksen edessä: Ps.34:19: Lähellä on Herra niitä, joilla on särjetty sydän, hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.

Katoavat ja katoamattomat aarteet (14.6.2020)

2.sunnuntai helluntaista

Tämän sunnuntain sisältönä ovat katoamattomat taivaalliset aarteet ja toisaalta katoavat ja petolliset maalliset rikkaudet. Rikkauksien tavoittelu johtaa itsekkyydestä kasvaviin tekoihin, Jumalan rakkaus johtaa hänen tahtonsa mukaiseen palvelevaan elämään. Siinä Kristus on esimerkkimme. Hän oli rikas mutta tuli köyhäksi tehdäkseen meidät rikkaiksi. (Kirkkokäsikirja)

Luuk.12:13-21: Niin muuan mies kansanjoukosta sanoi hänelle: "Opettaja, sano minun veljelleni, että hän jakaisi kanssani perinnön". Mutta hän vastasi hänelle: "Ihminen, kuka on minut asettanut teille tuomariksi tai jakomieheksi?" Ja hän sanoi heille: "Katsokaa eteenne ja kavahtakaa kaikkea ahneutta, sillä ei ihmisen elämä riipu hänen omaisuudestaan, vaikka sitä ylenpalttisesti olisi". Ja hän puhui heille vertauksen sanoen: "Rikkaan miehen maa kasvoi hyvin. Niin hän mietti mielessään ja sanoi: 'Mitä minä teen, kun ei minulla ole, mihin viljani kokoaisin?' Ja hän sanoi: 'Tämän minä teen: minä revin maahan aittani ja rakennan suuremmat ja kokoan niihin kaiken eloni ja hyvyyteni; ja sanon sielulleni: sielu, sinulla on paljon hyvää tallessa moneksi vuodeksi; nauti lepoa, syö, juo ja iloitse'. Mutta Jumala sanoi hänelle: 'Sinä mieletön, tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta pois; kenelle sitten joutuu se, minkä sinä olet hankkinut?' Näin käy sen, joka kokoaa aarteita itselleen, mutta jolla ei ole rikkautta Jumalan tykönä."

Kuinka paljon ihmisen elämä ja seurakunnankin huolet pyörivät rahan ympärillä? Huoli, joka lopulta on pettävä ja voi riistää meiltä Kristuksen lahjoista iloitsemisen! Jeesus opettaa vuorisaarnassaan, että raha saattaa muodostua suureksi epäjumalaksi, joka riistää ilon elämästä: Matt.6:24-25: Ei kukaan voi palvella kahta herraa; sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa. Sentähden minä sanon teille: älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? Raha ja omaisuus on Jumalan lahja, josta saamme olla kiitollisia, mutta syntiinlankeemus on saanut aikaan sen, että rahalla on meihin suuri valta. Raha on annettu meille lähimmäisen auttamiseksi, ei riistämiseksi ja epäjumalaksi. Tässä evankeliumitekstissä Jeesukselle annetaan käsittelyyn perheriita ratkaistavaksi, kuten rabbeille oli tapana antaa. Todennäköisesti rahanhimo oli pirstonut veljesten keskinäisen suhteen. Mutta Jeesus ei ole tullut jakamaan maallista perintöä, vaan taivaallista. Hepr.9:14-15: kuinka paljoa enemmän on Kristuksen veri, hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle, puhdistava meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa! Ja sentähden hän on uuden liiton välimies, että, koska hänen kuolemansa on tapahtunut lunastukseksi ensimmäisen liiton aikuisista rikkomuksista, ne, jotka ovat kutsutut, saisivat luvatun iankaikkisen perinnön. Kristuksen synneistä puhdistava veri ja lunastava kuolema on hankkinut meille iankaikkisen, katoamattoman perinnön, jonka Jumala on häneen uskoville luvannut. Kristus kysyy mieheltä ”Kuka on asettanut minut teille tuomariksi ja jakomieheksi.” Kristus ei ole tullut päättämään perheriitoja, mutta hän on tullut veljeksemme ja välimieheksemme syntisen ihmisen ja pyhän Jumalan välille. 1.Tim.2:5-6: Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus, joka antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edestä, josta todistus oli annettava aikanansa.

Salattu Jumala (7.6.2020)

Pyhän Kolminaisuuden päivä

Läntisessä kirkossa määrättiin vuonna 1334, että helluntain jälkeistä sunnuntaita vietetään Pyhän Kolminaisuuden juhlana. Pyhäpäivän sanomassa kiteytyy kirkon opetus Jumalan kolmiyhteisyydestä. Pyhän Kolminaisuuden päivä on uskontunnustuksen päivä. Raamatuntekstit puhuvat Jumalan salatusta olemuksesta, joka ylittää kaiken ihmisymmärryksen. Jumala on yksi, mutta hän on ilmoittanut meille itsensä Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä. Hän vaikuttaa Luojana, Lunastajana ja Pyhittäjänä. Usko ei käsittele Jumalan olemusta tiedollisesti eritellen vaan ihmetellen, ylistäen ja hänen armotekojaan julistaen. (Kirkkokäsikirja)

Joh.15:1–10: ”Minä olen tosi viinipuu, ja Isäni on viinitarhuri. Jokaisen minussa olevan oksan, joka ei tuota hedelmää, hän ottaa pois; ja jokaisen, joka tuottaa hedelmää, hän puhdistaa, jotta se tuottaisi enemmän hedelmää. Te olette jo puhtaat sen sanan tähden, jonka olen teille puhunut. Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niin kuin oksa ei voi tuottaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, samoin ette tekään, ellette pysy minussa. Minä olen viinipuu, te olette oksat.”

Herramme Jeesuksen Kristuksen omien sanojensa mukaan hän on tosi viinipuu. Meille syntisille ihmisille, itsessämme kuolleille ”oksille” hänen ristinpuunsa on kuin paratiisin Elämän puu, johon uskon kautta Taivaan Isän oksastamina meillä on elämä. Kun meidät liitetään Kristukseen, on meillä syntien anteeksiantamus, täysi armahdus kaikista rikoksistamme, joihin olemme Jumalan edessä syylliset, sekä täysi vanhurskaus ja ikuisen elämän perintö. Tämä on ilman mitään omaa kelpaavuuttamme, ilman mitään lakia, sillä se on armosta, lahja Kristuksen veressä. Usko tähän veriseen sovitustyöhön vaikuttaa meissä myös elävät työt. Ef.2:8-10: Sillä armosta te olette autuutetut uskon kautta; tämä ei ole teistä, se on Jumalan lahja, Ei töistä, ettei kukaan kerskaisi.  Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviin töihin, jotka Jumala on edeltävalmistanut, jotta niissä vaeltaisimme.

Päivän aihe on Pyhä Kolminaisuus ja pyhän otsikko on ”Salattu Jumala.” Jumalan rakkaus ja armotahto on ja pysyy salassa meidän lihallemme ja järjellemme, mutta siksi Jumala onkin sen meille ilmoittanut Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa sekä Pyhän Hengen kautta Jumalan sanassa. Jumalan sana, Pyhän Hengen inspiroima ja erehtymätön totuuden julistus, Raamattu, synnyttää meissä elävän uskon ja aina myös sen elävät hedelmät, eli rakkauden teot Kristuksessa. Tess.2:13. Hengen hedelmiä ei kuitenkaan saa sekoittaa itse viinipuuhun, Jeesukseen Kristukseen, sillä puu on eri kuin sen hedelmät. Joskus meiltä voidaan riistää uskomme hedelmien näkeminen, niin että ne ovat meiltä piilossa, muttei ikinä ristiinnaulittua Kristusta, jonka veri yksin on anteeksiantamus ja lunastus meidän synneistämme. Mitkään teot, uskossakaan suoritetut, eivät vie meitä taivaaseen, vaan ainoastaan ristiinnaulittu Karitsa, jonka saamme jo omistaa ilman mitään kilvoitteluja heti, armosta ja uskon kautta. Itsessämme me olemme syntiset ja saastaiset, kadotuksen alaiset Aadamin lankeemuksen perillisinä, mutta Jumala on viinitarhuri, joka sanansa kautta oksastaa meidät Poikaansa Kristukseen, elävään viinipuuhun. Me turvaamme Golgatan veriarmoon ja tartumme ristiin kuin oksat puuhun. Kristukseen meidät on oksastettu jo kasteessa, eli otettu osallisiksi hänen sovitustyöhönsä. Jeesus Kristus meni ristille ja tuli synniksi meidän edestämme, jotta meillä olisi elämä hänessä uskon kautta. Kristuksen veriuhri tietää lain tuomion, kirouksen loppua ja täyttä anteeksiantamusta ja vanhurskautta Jumalan edessä.

Tue Sudan lähetystä

Sudankyltti1 

Lähetyskohteemme on Sleyn Sudan-lähetys 
Lahjoitukset lähetystilille 
IBAN: FI26 5732 7420 0588 19
BIC: OKOYFIHH ja viite 2286
MobilePay 89883