Sanaa päivääsi kirjoituksia

raamatun pikkukuvaRunsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne. Ja kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa.

Laskiaissunnuntai

Sunnuntain suomenkielinen nimi tulee paastoon laskeutumisesta. Pian alkaa yksinkertaisten elämäntapojen, itsekieltäymyksen aika. Sunnuntain latinankielinen nimi esto mihi (= ole minulle) on puolestaan saatu päivän vanhan antifonin alkusanoista (Ps.31:3). Jeesuksen julkinen toiminta saavuttaa käännekohtansa. Vaellus Jerusalemiin, kohti kärsimystä ja kuolemaa, alkaa. Mutta juuri tällä tiellä Ihmisen Poika kirkastetaan. Jumalallinen rakkaus voittaa antaessaan itsensä alttiiksi kuolemaan asti. Tarvitsemme silmiemme avautumista, jotta näkisimme, miten Jeesus kärsii meidän puolestamme ja koko maailman puolesta. Vapahtaja kysyy myös meiltä itsemme alttiiksi antamista Jeesuksen seuraamisessa. (Kirkkokäsikirja)

Joh.12:25-33: ”Joka rakastaa sieluaan, kadottaa sen; ja joka vihaa sieluaan tässä maailmassa, hän säilyttää sen iankaikkiseen elämään. Jos joku palvelee minua, hän seuratkoon minua; ja missä minä olen, siellä minun palvelijanikin on oleva, ja jos joku palvelee minua, niin Isä on kunnioittava häntä. Nyt minun sieluni on järkyttynyt, ja mitä sanonen? Isä, pelasta minut tästä hetkestä. Kuitenkin, sitä vartenhan olen tullut tähän hetkeen. Isä, kirkasta nimesi!” Niin taivaasta tuli ääni: ”Olen sen kirkastanut ja vielä kirkastan.” Niin kansa, joka seisoi ja kuuli sen, sanoi ukkosen jyrisseen. Toiset sanoivat: ”Enkeli puhutteli häntä”. Jeesus vastasi ja sanoi: ”Ei tämä ääni tullut minun tähteni, vaan teidän tähtenne. Nyt on tämän maailman tuomio; nyt tämän maailman hallitsija heitetään ulos. Ja kun minut ylennetään maasta, niin minä vedän kaikki tyköni.” Mutta sen hän sanoi osoittaen, millaisella kuolemalla hän oli kuoleva.

Tämän pyhän aiheena on Jumalan rakkauden uhritie. Samalla vietämme laskiaista ja laskeudumme paastonaikaan valmistautuen pääsiäiseen. Meille tulee helposti herää kysymyksiä, jotka voivat olla vaikeitakin. Esimerkiksi: Miten minä kuljen Jumalan rakkauden uhritietä? Palvelenko ja seuraanko minä Kristusta?

Ennen kaikkea on Jumalan rakkauden uhritiestä kyse siis siitä, millä rakkaudella on Jumala rakastanut maailmaa, ja miten hänen rakkautensa on tullut näkyviin juuri Kristuksen kärsimisessä ja kuolemassa: Room.5:7-8: Tuskinpa kukaan käy kuolemaan jonkun vanhurskaan edestä; hyvän edestä joku mahdollisesti uskaltaa kuolla. Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme. Aina ensin on Jumalan rakkaus ja Kristuksen uhri meidän puolestamme ja meidän hyväksemme, vasta sitten meidän rakkautemme. Johannes kirjoittaa kirjeessään: ”Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa. Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut, niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toistamme.” (1.Joh.4:9-11). Laki käskee meitä rakastamaan Jumalaa ja lähimmäistämme, mutta evankeliumi on sanoma siitä, kuinka Jumala on ensin rakastanut meitä ja lähettänyt Kristuksen sovittamaan syntimme. Tämä on se Jumalan rakkauden uhritie, jonka Kristus kulki syntymästään kuolemaansa asti. Gal.4:4-5: Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen, lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan.  Siihen kuului myös paasto, kärsiminen ja rukoilu meidän tähtemme.

2.sunnuntai ennen paastonaikaa

Tämän sunnuntain, sexagesiman (= kuudeskymmenes), evankeliumiteksteissä puhutaan Jumalan sanan kylvämisestä. Jeesus on kylväjä, mutta myös hänen opetuslapsensa on lähetetty uskollisesti kylvämään sanaa luottaen siihen, että Jumala antaa aikanaan kasvun. (Kirkkokäsikirja)

Joh.4:31-38: Sillä välin opetuslapset pyysivät häntä sanoen: ”Rabbi, syö!” Mutta hän sanoi heille: ”Minulla on syötävänä ruokaa, josta te ette tiedä.” Niin opetuslapset sanoivat keskenään: ”Lieneekö joku tuonut hänelle syötävää?” Jeesus sanoi heille: ”Minun ruokani on se, että teen lähettäjäni tahdon ja täytän hänen tekonsa. Ettekö sano: Vielä on neljä kuukautta, niin elonaika joutuu? Katso, minä sanon teille: nostakaa silmänne ja katselkaa vainioita, kuinka ne ovat valkoiset niitettäviksi. Ja niittäjä saa palkan ja kokoaa hedelmää iankaikkiseen elämään, jotta kylväjä ja niittäjä saisivat yhdessä iloita. Sillä tässä on se sana tosi, että toinen on kylväjä ja niittäjä toinen. Minä olen lähettänyt teidät niittämään sitä, josta ette ole vaivaa nähneet; toiset ovat vaivan nähneet ja te olette päässeet heidän työhönsä.”

Opetuslapset tulevat nyt ruoanhakureissultaan Sykarin kaivolle Jeesuksen luo ja käskevät Jeesusta syömään, mutta tässä Jeesus on se, jolla on ruokaa syötäväksi ja juotavaksi. Jeesuksen vastaus on kuitenkin tärkeämpi kuin sen mietiskely, miksi Jeesukselle oli tullut nälkä ja miksi se oli äkkiä kadonnut. Hän vastaa, että hänellä on tarjota salaista leipää heille. Lisäksi leipää, joka on hyvin merkittävää.  ”Minun ruokani on se, että teen lähettäjäni tahdon ja täytän hänen tekonsa.” Meillä saa sydämissämme olla nämä kaksi kysymystä, joita kysymme Jeesukselta: ”Mitä on se ruoka eli leipä, joka Jeesuksella on?” ja ”Mitä on se elonkorjuu, josta Jeesus puhuu?” Kolmanneksi meidän on oikein kysyä: ”Miten tämä koskee minua tänään?”

Elämän leipä taivaasta

Opetuslapset ymmärtävät Jeesuksen sanat hieman väärin. He luulevat hänen tarkoittavan sitä, että olisi jo saanut ruokaa, esimerkiksi kaivolle saapuneelta naiselta. Jeesus kuitenkin korostaa ”MINUN ruokani”. Hän antaa näin ruoalle hengellisen merkityksen: hänen tehtävänsä. Hänet on lähetetty pelastamaan maailma, niinkuin Johannes kirjoittaa edellisessä luvussa Joh.3:16-17: Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, jotta jokaisella, joka uskoo häneen, olisi iankaikkinen elämä, eikä yksikään heistä hukkuisi. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa tulisi autuaaksi.

3.sunnuntai ennen paastonaikaa (Septuagesima)

Päivän latinankielinen nimi Septuagesima (= seitsemäskymmenes) ilmaisee päivien lukumäärän pääsiäiseen, johon seurakunnan katse nyt kääntyy. Tästä päivästä on vanhastaan alkanut papiston paasto. Seurakuntaa kehotetaan kilvoittelemaan kärsivällisesti Jumalan armoon luottaen. Päivän evankeliumitekstissä muistutetaan, että Jumalan armoa ei ansaita. Hänen hyvyytensä on sama kaikkia kohtaan. (Kirkkokäsikirja)

Matt.19:27-30: Silloin Pietari vastasi ja sanoi hänelle: ”Katso, me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua; mitä me siitä saamme?” Niin Jeesus sanoi heille: ”Totisesti minä sanon teille: siinä uudestisyntymisessä, kun Ihmisen Poika istuu kirkkautensa valtaistuimella, saatte tekin, jotka olette seuranneet minua, istua kahdellatoista valtaistuimella ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa. Ja jokainen, joka on luopunut taloista tai veljistä tai sisarista tai isästä tai äidistä tai vaimosta tai lapsista tai pelloista minun nimeni tähden, on saava satakertaisesti ja perivä iankaikkisen elämän. Mutta monet ensimmäiset tulevat viimeisiksi, ja monet viimeiset ensimmäisiksi.”

Tämän pyhän aiheena on ansaitsematon armo. Siksi onkin ehkäpä ensi alkuun hieman hämmästyttävää lukea, mitä Herra Kristus tässä opettaa. Näyttää nimittäin siltä, että opetuslapset Pietarin johdolla tässä saavat häneltä periä taivaan valtakunnan kaikkien niiden kärsimysten ja uhrausten tähden, mitä ovat Kristuksen seuraamisen vuoksi saaneet kokea – eivätkä yksin armosta, uskon kautta, ilman omaa ansiotaan. Ef.2:8-10: Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme. Lähtökohtana on se, että kaikki ovat Jumalan edessä samalla viivalla. Yhtä lailla jokainen ihminen on Aadamin lankeemuksen tähden syntinen ja taivaaseen kelvoton. Mutta jokaisen synnit ovat Kristuksen veressä sovitetut, jokaisen puolesta Kristus on maistanut kuoleman, kaikille on hänen sovitustyössään armosta, lahjana aivan valmis pelastus. Sen me saamme omaksemme Jumalan sanan tarjoamana, emme tekojemme perusteella ja tartumme siihen yksin uskolla, emme ansioillamme. Mitä me voisimmekaan itsestämme antaa Kristukselle tai jättää jälkeemme? Pelkän syntisen elämämme. Mutta juuri sitähän armo on, kun syntinen tulee Jeesuksen luo, seuraa häntä, saa syntinsä anteeksi ja uuden, iankaikkisen elämän hänessä. Tämä on Jumalan armon lahja.

Alakategoriat

vastaavan toimittajan kuva pastori seppo salo
Seurakuntalehden vastaavan toimittajan poimittuja pääkirjoituksia.
Seurakunta - lehti on Seurakuntaliiton ja sen jäsenseurakuntien pääjulkaisu. Se on ilmestynyt yhtäjaksoisesti vuodesta 1925 alkaen. Lehti tahtoo kaikessa noudattaa ja edistää Raamatun ja luterilaisen tunnustuksen mukaista uskonoppia lukijoidensa hengelliseksi ravinnoksi ja vahvistukseksi. Se pyrkii myös ilmaisemaan seurakunnallisen elämän eri puolia, tärkeimpänä tehtävänään Jumalan Sanan ja erityisesti armon evankeliumin julistaminen ja opettaminen. Myös uskovien yhteyden vahvistaminen ja tiedotus ovat osa lehden keskeistä tavoitetta.