Sanaa päivääsi kirjoituksia

    raamatun pikkukuvaRunsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne. Ja kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa.

    3.sunnuntai ennen paastonaikaa (Septuagesima)

    Päivän latinankielinen nimi Septuagesima (= seitsemäskymmenes) ilmaisee päivien lukumäärän pääsiäiseen, johon seurakunnan katse nyt kääntyy. Tästä päivästä on vanhastaan alkanut papiston paasto. Seurakuntaa kehotetaan kilvoittelemaan kärsivällisesti Jumalan armoon luottaen. Päivän evankeliumitekstissä muistutetaan, että Jumalan armoa ei ansaita. Hänen hyvyytensä on sama kaikkia kohtaan. (Kirkkokäsikirja)

    Matt.19:27-30: Silloin Pietari vastasi ja sanoi hänelle: ”Katso, me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua; mitä me siitä saamme?” Niin Jeesus sanoi heille: ”Totisesti minä sanon teille: siinä uudestisyntymisessä, kun Ihmisen Poika istuu kirkkautensa valtaistuimella, saatte tekin, jotka olette seuranneet minua, istua kahdellatoista valtaistuimella ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa. Ja jokainen, joka on luopunut taloista tai veljistä tai sisarista tai isästä tai äidistä tai vaimosta tai lapsista tai pelloista minun nimeni tähden, on saava satakertaisesti ja perivä iankaikkisen elämän. Mutta monet ensimmäiset tulevat viimeisiksi, ja monet viimeiset ensimmäisiksi.”

    Tämän pyhän aiheena on ansaitsematon armo. Siksi onkin ehkäpä ensi alkuun hieman hämmästyttävää lukea, mitä Herra Kristus tässä opettaa. Näyttää nimittäin siltä, että opetuslapset Pietarin johdolla tässä saavat häneltä periä taivaan valtakunnan kaikkien niiden kärsimysten ja uhrausten tähden, mitä ovat Kristuksen seuraamisen vuoksi saaneet kokea – eivätkä yksin armosta, uskon kautta, ilman omaa ansiotaan. Ef.2:8-10: Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme. Lähtökohtana on se, että kaikki ovat Jumalan edessä samalla viivalla. Yhtä lailla jokainen ihminen on Aadamin lankeemuksen tähden syntinen ja taivaaseen kelvoton. Mutta jokaisen synnit ovat Kristuksen veressä sovitetut, jokaisen puolesta Kristus on maistanut kuoleman, kaikille on hänen sovitustyössään armosta, lahjana aivan valmis pelastus. Sen me saamme omaksemme Jumalan sanan tarjoamana, emme tekojemme perusteella ja tartumme siihen yksin uskolla, emme ansioillamme. Mitä me voisimmekaan itsestämme antaa Kristukselle tai jättää jälkeemme? Pelkän syntisen elämämme. Mutta juuri sitähän armo on, kun syntinen tulee Jeesuksen luo, seuraa häntä, saa syntinsä anteeksi ja uuden, iankaikkisen elämän hänessä. Tämä on Jumalan armon lahja.

    Kynttilänpäivä

    Nimitys kynttilänpäivä juontaa siitä keskiaikaisesta tavasta, että tänä sunnuntaina vihittiin vuoden aikana kirkossa käytettävät kynttilät. Juhlan raamatullisena aiheena on Jeesus-lapsen tuominen temppeliin ja jumalallinen kirkkaus, joka hänessä tuli maailmaan ja ilmestyi meille. Siunatessaan lasta ja hänen vanhempiaan vanha Simeon ylistää Jumalaa pelastuksesta, jonka hän on valmistanut kaikille kansoille, ja valosta, jonka hän on antanut loistaa kansalleen Israelille. (Kirkkokäsikirja)

    2.Moos.33:18-23: Silloin hän sanoi: "Anna siis minun nähdä sinun kirkkautesi". Hän vastasi: "Minä annan kaiken ihanuuteni käydä sinun ohitsesi ja huudan nimen 'Herra' sinun edessäsi. Ja minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, armahdan, ketä armahdan". Ja hän sanoi vielä: "Sinä et voi nähdä minun kasvojani; sillä ei kukaan, joka näkee minut, jää eloon". Sitten Herra sanoi: "Katso, tässä on paikka minun läheisyydessäni; astu tuohon kalliolle. Ja kun minun kirkkauteni kulkee ohitse, asetan minä sinut kallion rotkoon ja peitän sinut kädelläni, kunnes olen kulkenut ohi. Kun minä sitten siirrän pois käteni, näet sinä minun selkäpuoleni; mutta minun kasvojani ei voi kenkään katsoa."

    Tässä Raamatun tekstissä meillä on ainutlaatuinen kuva kohtaamisesta Jumalan ja ihmisen kesken. Sen taustalla on kansan niskurointi Jumalaa vastaan, ja miten Mooses pyysi ilmestysmajassa, että Herran kasvot johtaisivat kansan kohti luvattua maata: ”Jos siis olen saanut armon sinun silmiesi edessä, niin ilmoita minulle tiesi, että tulisin tuntemaan sinut ja tietäisin saaneeni armon sinun silmiesi edessä; ja katso: tämä kansa on sinun kansasi." Hän sanoi: "Pitäisikö minun kasvojeni käymän sinun kanssasi ja minun viemän sinut lepoon?" Hän vastasi hänelle: "Elleivät sinun kasvosi käy meidän kanssamme, niin älä johdata meitä täältä pois. Sillä mistä muutoin tiedetään, että minä olen saanut armon sinun silmiesi edessä, minä ja sinun kansasi, ellei siitä, että sinä käyt meidän kanssamme, niin että me, minä ja sinun kansasi, olemme erikoiset kaikkien kansojen joukossa, jotka maan päällä ovat?" Herra vastasi Moosekselle: "Mitä sinä nyt pyydät, sen minä myös teen; sillä sinä olet saanut armon minun silmieni edessä, ja minä tunnen sinut nimeltäsi". (2.Moos.33:13-17) 

    3.Sunnuntai loppiaisesta

    Jeesuksen julkinen toiminta on alkanut. Opettamalla ihmisiä ja parantamalla sairaita Jeesus ilmaisee jumalallisen kirkkautensa. Hänen ihmetekonsa ja niiden ihmisten todistukset, jotka ovat saaneet tuntea hänen voimansa, herättävät kansallisuudesta riippumatta uskon häneen auttajana ja Vapahtajana. (Kirkkokäsikirja)

    Joh.4:39-42: Ja monet samarialaiset siitä kaupungista uskoivat häneen tuon naisen puheen tähden, joka todisti: ”Hän on sanonut minulle kaikki, mitä olen tehnyt.” Kun nyt samarialaiset tulivat hänen luoksensa, pyysivät he häntä viipymään heidän luonaan; ja hän viipyi siellä kaksi päivää. Ja vielä paljon useammat uskoivat hänen sanansa tähden. Ja he sanoivat naiselle: ”Emme enää usko sinun puheesi tähden, sillä me olemme itse kuulleet ja tiedämme, että tämä totisesti on Kristus, maailman vapahtaja.”

    Jeesus oli tarjonnut samarialaiselle naiselle Sykarin kaivolla elämän vettä, siis julistanut syntien sovitusta – sitä, että hän on Kristus, koko maailman pelastaja. Jeesus osoitti tuolle naiselle olevansa kaikkitietävä Jumalan Poika, joka on syntynyt ihmiseksi syntisiä pelastamaan. Nyt nainen oli vienyt sanan kotikyläänsä, ja todisti Jeesuksen ilmoittaneen hänelle kaiken sen, mitä hän on tehnyt. Lain sanalla Kristus oli herättänyt naisessa synnintunnon, ja evankeliumin sanalla hän oli lohduttanut ja tarjonnut virvoittavaa elämän vettä. Nyt samarialaiset ottivat innolla Kristuksen ja hänen sanansa vastaan. Tällaista vastaanottoa hän ei ollut saanut Jerusalemissa. Kristus oli osoittanut jo naisen kanssa puhuessaan, että hänelle ei merkinnyt mitään samarialaisten ja juutalaisten välinen vihanpito ja välirikko. Jumalan laki osoittaa erotuksetta koko maailman syntiseksi ja evankeliumi Kristuksen sovituskuolemasta antaa kaikille, jotka uskovat erotuksetta syntien anteeksiantamuksen.

    Alakategoriat

    vastaavan toimittajan kuva pastori seppo salo
    Seurakuntalehden vastaavan toimittajan poimittuja pääkirjoituksia.
    Seurakunta - lehti on Seurakuntaliiton ja sen jäsenseurakuntien pääjulkaisu. Se on ilmestynyt yhtäjaksoisesti vuodesta 1925 alkaen. Lehti tahtoo kaikessa noudattaa ja edistää Raamatun ja luterilaisen tunnustuksen mukaista uskonoppia lukijoidensa hengelliseksi ravinnoksi ja vahvistukseksi. Se pyrkii myös ilmaisemaan seurakunnallisen elämän eri puolia, tärkeimpänä tehtävänään Jumalan Sanan ja erityisesti armon evankeliumin julistaminen ja opettaminen. Myös uskovien yhteyden vahvistaminen ja tiedotus ovat osa lehden keskeistä tavoitetta.