Sanaa päivääsi kirjoituksia

raamatun pikkukuvaRunsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne. Ja kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa.

Palmusunnuntai

Palmusunnuntain ja 1. adventtisunnuntain evankeliumitekstit kertovat samasta tapahtumasta. Kristuksen julkinen toiminta tähtäsi alusta lähtien hänen elämänsä viimeisiin päiviin. Palmusunnuntain nimi dominica palmarum viittaa Jeesuksen ratsastukseen Jerusalemiin, jolloin ihmiset heittivät palmunoksia hänen kulkutielleen. Tämän muistelemiseen on liittynyt tapa tuoda kirkkoihin palmunoksia ja niistä tehtyjä koristeita. Niitä on myös kannettu palmusunnuntain kulkueissa. Pohjoisemmissa maissa on palmunoksien sijasta käytetty pajunoksia. Palmusunnuntaina alkaa kunnian kuninkaan alennustie. Betaniassa voideltu Jeesus ratsasti Jerusalemiin kohti kärsimystä ja kuolemaa, mutta juuri niistä tuli toivon ja voiton merkki, jonka vertauskuvia ovat palmunoksat. Palmusunnuntaina Kristuksen kirkko lähtee seuraamaan hänen elämänsä viimeisiä vaiheita. (Kirkkokäsikirja)

Joh.12:1-8: ”Kuusi päivää ennen pääsiäistä Jeesus saapui Betaniaan, jossa Lasarus asui, hän, jonka Jeesus oli herättänyt kuolleista. Siellä valmistettiin hänelle ateria, ja Martta palveli, mutta Lasarus oli yksi niistä, jotka olivat aterialla hänen kanssaan. Niin Maria otti naulan oikeata, kallisarvoista nardusvoidetta ja voiteli Jeesuksen jalat ja pyyhki ne hiuksillaan; ja huone tuli täyteen voiteen tuoksua. Silloin sanoi yksi hänen opetuslapsistaan, Juudas Iskariot, joka oli hänet kavaltava: "Miksi ei tätä voidetta myyty kolmeensataan denariin ja niitä annettu köyhille?" Mutta tätä hän ei sanonut sentähden, että olisi pitänyt huolta köyhistä, vaan sentähden, että hän oli varas ja että hän rahakukkaron hoitajana otti itselleen, mitä siihen oli pantu. Niin Jeesus sanoi: "Anna hänen olla, että hän saisi toimittaa tämän minun hautaamispäiväni varalle. Sillä köyhät teillä aina on keskuudessanne, mutta minua teillä ei ole aina."”

Tämä tapahtui lauantaina ennen pääsiäisviikon, pyhän viikon alkua. Ateria oli todennäköisesti sapattiateria, iltapäivän tai auringonlaskun aikaan. Tämä oli siis Jeesuksen elämän viimeinen sapattiateria, seuraava juhla-ateria olikin pääsiäisateria, ehtoollinen. Tätä seuraavana päivänä, sunnuntaina, Jeesus ratsasti kaupunkiin Daavidin poikana, luvattuna kuninkaana. Seuraavana päivänä, kun suuri kansanjoukko, joka oli saapunut juhlille, kuuli, että Jeesus oli tulossa Jerusalemiin, ottivat he palmupuiden oksia ja menivät häntä vastaan ja huusivat: "Hoosianna, siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen, Israelin kuningas!" Ja saatuansa nuoren aasin Jeesus istui sen selkään, niinkuin kirjoitettu on: "Älä pelkää, tytär Siion; katso, sinun kuninkaasi tulee istuen aasin varsan selässä". (Joh.12:12-15) ”Palmusunnuntaina” Jeesus otettiin vastaan Herran lupaamana kuninkaana, elävien puun oksien kanssa. ”Pitkänäperjantaina” sama mies huudettiin pilkattuna kahden murhamiehen rinnalle ristille, kirouksen puuhun, kuoleman puuhun. Hänen ristiinsä kirjoitettiin ”Juutalaisten kuningas”, mutta hän on kuningasten Kuningas ja herrain Herra. Hän ei tuo rauhaa ajamalla viholliset pois väkivalloin, vaan kuolemalla väkivaltaisen kuoleman itse vihollistensa, syntisten puolesta. Hän tuo rauhan Jumalan ja ihmisten – taivaan ja maan välille. Hän tulee Herran nimessä ja tuo Herran nimen ja siunauksen meille.

5. paastonajan sunnuntai (Judica)

Nimitys judica (= hanki minulle oikeutta) on päivän antifonin alusta (Ps.43:1). Tästä sunnuntaista alkaa hiljaisen viikon loppuun ulottuva ns. syvä paastonaika. Siksi päivää on sanottu kärsimyksen sunnuntaiksi (dominica passionis). Jeesuksen aikalaiset eivät ymmärtäneet hänen olemustaan ja tehtäväänsä, mutta ”kivestä, jonka rakentajat hylkäsivät”, oli tuleva kivi, jolle Jumalan seurakunta rakentuu. Jeesus on uuden liiton välittäjä. Hän on kuollut kootakseen yhteen kaikki hajallaan olevat Jumalan lapset. (Kirkkokäsikirja)

Luuk.13:31-35: Samalla hetkellä tuli hänen luoksensa muutamia fariseuksia, ja he sanoivat hänelle: "Lähde ja mene täältä pois, sillä Herodes tahtoo tappaa sinut". Niin hän sanoi heille: "Menkää ja sanokaa sille ketulle: 'Katso, minä ajan ulos riivaajia ja parannan sairaita tänään ja huomenna, ja kolmantena päivänä minä pääsen määräni päähän'. Kuitenkin minun pitää vaeltaman tänään ja huomenna ja ylihuomenna, sillä ei sovi, että profeetta saa surmansa muualla kuin Jerusalemissa. Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet. Katso, 'teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi'. Mutta minä sanon teille: te ette näe minua, ennenkuin se aika tulee, jolloin te sanotte: 'Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen'."

Fariseukset tulivat Kristuksen luo tuoden uutisen Herodeksen luota. Kuten Vanhan Testamentin hirmuhallitsijat, tahtoi tämäkin tyranni tappaa Jumalan sanaa julistavan profeetan. Tämä sama Herodes Antipas oli jo aiemmin vanginnut ja mestauttanut Johannes Kastajan, vanhan liiton profeetoista viimeisen. Nyt hän suunnitteli samaa kohtaloa Jeesukselle. Fariseukset eivät pitäneet Jeesuksesta, mutta häntä varoittamalla he saisivat hänen lähtemään luotaan pois. Jeesus lähetti fariseukset Herodeksen luo sen sanan kanssa, että hänen tehtävänsä ja todistuksensa on vielä kesken. Kuitenkin Kristuksen tuli kuolla vainottuna ja hylättynä – näin julma Herodeskin oli osa Jumalan pelastussuunnitelmaa. Surullisena Herra huutaa Jerusalemille, että hän haluaa kovasti suojata ja siunata käsillään sitä kaikesta pahasta, mutta sydämet ovat suljetut.

Jeesus julisti Jumalan valtakuntaa, syntien sovitusta ja armoa, joka hänessä olisi valmis. Tämä oli se evankeliumi, jota profeetat julistivat. Mutta syntiinlankeemus saa aikaan sen, että ihmisten sydämet ovat tahdottomat ottamaan vastaan Kristusta, kuurot kuulemaan evankeliumia. Erityisellä tavalla juutalaisten sydän oli osoittautunut suljetuksi ja paatuneeksi. Jatkuvasti Jumala kutsuu kansaansa, mutta he eivät kuule. Kristus on kuitenkin koko maailman vapahtaja. Evankeliumi kuuluu jokaiselle, joka sen kuulee. Niin kuin Jesaja sanoo: Jes.65:1-3: Minä olen suostunut niiden etsittäväksi, jotka eivät minua kysyneet, niiden löydettäväksi, jotka eivät minua etsineet; minä olen sanonut kansalle, joka ei ole otettu minun nimiini: Tässä minä olen, tässä minä olen! Koko päivän minä olen ojentanut käsiäni uppiniskaista kansaa kohden, joka vaeltaa tietä, mikä ei ole hyvä, omain ajatustensa mukaan; kansaa kohden, joka vihoittaa minua alinomaa, vasten kasvojani, uhraa puutarhoissa ja suitsuttaa tiilikivialttareilla. Kristuksen ääni julistaa meille tätä sanomaa yhä tänäänkin! Yhä tänäänkin hän haluaa tarjota meille suojan ja siunauksen kaikkea pahaa vastaan. Yhä tänäänkin hän on sanassaan meidän kanssamme. Älä paaduta sydäntäsi hänen äänelleen, vaan syntisenä ja heikkona turvaa hänen kärsimyksensä hankkimaan anteeksiantamukseen, jota hän tänäänkin sanassaan tarjoaa. Hepr.3:7-8.

Marian ilmestyspäivä

Tämän pyhäpäivän aiheena on enkeli Gabrielin ilmestyminen neitsyt Marialle ilmoittamaan Jeesuksen syntymisestä. Tästä tulee myös juhlan nimi eri kielissä. Marian saamassa lupauksessa näkyy Jumalan armon koko rikkaus. Monien Vanhan testamentin henkilöiden tavoin Maria asettuu kokonaan Jumalan käytettäväksi. Hän tekee sen tietoisesti ja ilmaisee oman suostumuksensa: ”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.” Vanhastaan kirkko on viettänyt myös Marian käyntipäivää (2.7.). Silloin on muisteltu Marian vierailua Johannes Kastajan äidin Elisabetin luona (Luuk.1:36-55). Tämä muistopäivä poistui kalenteristamme v. 1772. Mainittu evankeliumi on otettu Marian ilmestyspäivän 2. ja 3. vuosikerran evankeliumiteksteiksi. (Kirkkokäsikirja)

Luuk.1:39-45: Muutaman päivän kuluttua Maria lähti matkaan ja kiiruhti Juudean vuoriseudulla olevaan kaupunkiin. Hän meni Sakariaan taloon ja tervehti Elisabetia. Kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussaan ja hän täyttyi Pyhällä Hengellä. Hän huusi kovalla äänellä ja sanoi: ”Siunattu olet sinä, naisista siunatuin, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä! Kuinka minä saan sen kunnian, että Herrani äiti tulee minun luokseni? Samalla hetkellä, kun tervehdyksesi tuli korviini, lapsi hypähti riemusta kohdussani. Autuas sinä, joka uskoit! Herran sinulle antama lupaus on täyttyvä!”

Pappi Sakarias ja hänen vaimonsa Elisabet asuivat lähellä Jerusalemia, Sakarias kun oli siellä vastikään temppelissä palvellut ja tullut mykäksi nähtyään enkelin (j. 5-20). Sinne nyt Maria matkasi Nasaretista, jossa hän asui. Maria kiiruhti, sillä hän oli saanut muutama päivä aikaisemmin kohdata Herran enkelin, Gabrielin, joka oli lausunut: "Terve, armoitettu! Herra olkoon sinun kanssasi… Älä pelkää, Maria; sillä sinä olet saanut armon Jumalan edessä. Ja katso, sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus. Hän on oleva suuri, ja hänet pitää kutsuttaman Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen, ja hän on oleva Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti, ja hänen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman." (Luuk.1:28,30-33) Näin Maria sai kuulla, että hän tulee Pyhästä Hengestä raskaaksi ja synnyttää pojan, Korkeimman, Jumalan Pojan, jonka valtakunnalla ei ole loppua. Lapselle tuli antaa nimeksi Jeesus, joka tarkoittaa ”pelastusta” tai ”Herra pelastaa”. Maria ei tosin käsittänyt järjellään, mutta hän uskoi sanan, jonka enkeli toi. Jumalan voimasta, Pyhän Hengen kautta Jumalan Poika sikisi Marian kohdussa, ja Maria uskoi tämän. Siksi enkeli häntä nimittikin armoitetuksi, sillä hän oli saanut armon Herran edessä. Armosta hänestä oli tulossa Jumalan Pojan, maailman vapahtajan äiti.

Alakategoriat

vastaavan toimittajan kuva pastori seppo salo
Seurakuntalehden vastaavan toimittajan poimittuja pääkirjoituksia.
Seurakunta - lehti on Seurakuntaliiton ja sen jäsenseurakuntien pääjulkaisu. Se on ilmestynyt yhtäjaksoisesti vuodesta 1925 alkaen. Lehti tahtoo kaikessa noudattaa ja edistää Raamatun ja luterilaisen tunnustuksen mukaista uskonoppia lukijoidensa hengelliseksi ravinnoksi ja vahvistukseksi. Se pyrkii myös ilmaisemaan seurakunnallisen elämän eri puolia, tärkeimpänä tehtävänään Jumalan Sanan ja erityisesti armon evankeliumin julistaminen ja opettaminen. Myös uskovien yhteyden vahvistaminen ja tiedotus ovat osa lehden keskeistä tavoitetta.