Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne. Palmusunnuntai
Palmusunnuntain ja 1. adventtisunnuntain evankeliumitekstit kertovat samasta tapahtumasta. Kristuksen julkinen toiminta tähtäsi alusta lähtien hänen elämänsä viimeisiin päiviin. Palmusunnuntain nimi dominica palmarum viittaa Jeesuksen ratsastukseen Jerusalemiin, jolloin ihmiset heittivät palmunoksia hänen kulkutielleen. Tämän muistelemiseen on liittynyt tapa tuoda kirkkoihin palmunoksia ja niistä tehtyjä koristeita. Niitä on myös kannettu palmusunnuntain kulkueissa. Pohjoisemmissa maissa on palmunoksien sijasta käytetty pajunoksia. Palmusunnuntaina alkaa kunnian kuninkaan alennustie. Betaniassa voideltu Jeesus ratsasti Jerusalemiin kohti kärsimystä ja kuolemaa, mutta juuri niistä tuli toivon ja voiton merkki, jonka vertauskuvia ovat palmunoksat. Palmusunnuntaina Kristuksen kirkko lähtee seuraamaan hänen elämänsä viimeisiä vaiheita. (Kirkkokäsikirja)
Joh.12:1-8: ”Kuusi päivää ennen pääsiäistä Jeesus saapui Betaniaan, jossa Lasarus asui, hän, jonka Jeesus oli herättänyt kuolleista. Siellä valmistettiin hänelle ateria, ja Martta palveli, mutta Lasarus oli yksi niistä, jotka olivat aterialla hänen kanssaan. Niin Maria otti naulan oikeata, kallisarvoista nardusvoidetta ja voiteli Jeesuksen jalat ja pyyhki ne hiuksillaan; ja huone tuli täyteen voiteen tuoksua. Silloin sanoi yksi hänen opetuslapsistaan, Juudas Iskariot, joka oli hänet kavaltava: "Miksi ei tätä voidetta myyty kolmeensataan denariin ja niitä annettu köyhille?" Mutta tätä hän ei sanonut sentähden, että olisi pitänyt huolta köyhistä, vaan sentähden, että hän oli varas ja että hän rahakukkaron hoitajana otti itselleen, mitä siihen oli pantu. Niin Jeesus sanoi: "Anna hänen olla, että hän saisi toimittaa tämän minun hautaamispäiväni varalle. Sillä köyhät teillä aina on keskuudessanne, mutta minua teillä ei ole aina."”
Tämä tapahtui lauantaina ennen pääsiäisviikon, pyhän viikon alkua. Ateria oli todennäköisesti sapattiateria, iltapäivän tai auringonlaskun aikaan. Tämä oli siis Jeesuksen elämän viimeinen sapattiateria, seuraava juhla-ateria olikin pääsiäisateria, ehtoollinen. Tätä seuraavana päivänä, sunnuntaina, Jeesus ratsasti kaupunkiin Daavidin poikana, luvattuna kuninkaana. Seuraavana päivänä, kun suuri kansanjoukko, joka oli saapunut juhlille, kuuli, että Jeesus oli tulossa Jerusalemiin, ottivat he palmupuiden oksia ja menivät häntä vastaan ja huusivat: "Hoosianna, siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen, Israelin kuningas!" Ja saatuansa nuoren aasin Jeesus istui sen selkään, niinkuin kirjoitettu on: "Älä pelkää, tytär Siion; katso, sinun kuninkaasi tulee istuen aasin varsan selässä". (Joh.12:12-15) ”Palmusunnuntaina” Jeesus otettiin vastaan Herran lupaamana kuninkaana, elävien puun oksien kanssa. ”Pitkänäperjantaina” sama mies huudettiin pilkattuna kahden murhamiehen rinnalle ristille, kirouksen puuhun, kuoleman puuhun. Hänen ristiinsä kirjoitettiin ”Juutalaisten kuningas”, mutta hän on kuningasten Kuningas ja herrain Herra. Hän ei tuo rauhaa ajamalla viholliset pois väkivalloin, vaan kuolemalla väkivaltaisen kuoleman itse vihollistensa, syntisten puolesta. Hän tuo rauhan Jumalan ja ihmisten – taivaan ja maan välille. Hän tulee Herran nimessä ja tuo Herran nimen ja siunauksen meille.
