Usko näkee Jeesuksessa Jumalan Pojan, jolla on valta tehdä Jumalan tekoja. Jeesuksen eläessä monet epäilivät häntä tai loukkaantuivat häneen, torjuivat hänen jumaluutensa ja pitivät häntä kansanvillitsijänä. Usko ja epäusko taistelevat myös jokaisen kristityn sydämessä. Siksi Jeesuksen seuraaja joutuu arvioimaan oman uskonsa perusteita (Kirkkokäsikirja)

Mark.2:1-12: Ja muutamien päivien perästä hän taas meni Kapernaumiin; ja kun kuultiin hänen olevan huoneessa, kokoontui heti paljon väkeä, niin etteivät he enää mahtuneet oven edustallekaan. Ja hän puhui heille sanaa. Ja he tulivat tuoden hänen tykönsä halvattua, jota kantamassa oli neljä miestä. Ja kun he eivät voineet kansanjoukon tähden päästä häntä lähelle, purkivat he katon siltä kohdalta, missä hän oli, ja kaivettuaan aukon laskivat alas vuoteen, jossa halvattu makasi. Kun Jeesus näki heidän uskonsa sanoi hän halvatulle: ”Poikani, sinun syntisi ovat anteeksiannetut.” Mutta siellä istui muutamia kirjanoppineita, ja he ajattelivat sydämessään: ”Kuinka tämä näin puhuu? Hän pilkkaa Jumalaa. Kuka voi antaa syntejä anteeksi paitsi Jumala yksin.” Ja heti Jeesus tunsi hengessään, että he niin ajattelivat itsekseen, ja hän sanoi heille: ”Miksi ajattelette sellaista sydämissänne? Kumpi on helpompaa, sanoa halvatulle: sinun syntisi ovat anteeksiannetut, vai sanoa: Nouse, ota vuoteesi ja kävele? Mutta jotta tietäisitte, että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi, niin” – hän sanoi halvatulle – ”minä sanon sinulle, ota vuoteesi ja mene kotiisi.” Ja hän nousi heti, otti vuoteensa ja meni ulos kaikkien nähden, niin että kaikki hämmästyivät ja ylistivät Jumalaa sanoen: ”Tällaista emme ole ikinä nähneet.”

Kapernaum oli pitkään Jeesuksen kotikaupunki Nasaretin jälkeen, ja sieltä hän sai myös ensimmäiset opetuslapsensa (Mark.1:16-21). Jeesusta seurasi muutekin aina suuri joukko ihmisiä; niitä, jotka innolla kuulivat hänen opetustaan; niitä, jotka odottivat silmät suurina hänen tekevän jonkin ihmeteon; ja myös niitä, jotka vastustivat Jeesusta ja yrittivät saada hänet kiinni joko sanoistaan tai teoistaan. Tällä kertaa ihmisiä kertyi hänen luokseen valtava ihmisjoukko – myös miehet, jotka toivat rampaa ystäväänsä Herran eteen. Tässä evankeliumin kohdassa meillä näkyy selvästi usko ja epäusko.

Jeesus näki uskon halvaantuneen miehen ystävissä. Heillä oli sydämen luottamus siihen, että Jeesus voi auttaa. He eivät viivyttele eivätkä odota, vaan suuntaavat suoraan Jeesuksen luo. Ihmisjoukko ei ole heille este – katonkin läpi vaan, suoraan Herran eteen. Usko ei jää seisomaan tumput suorina ja silmät pyöreinä, avuttomana. Uskolla onkin aina kiire Jeesuksen luo, saamaan häneltä avun ja pelastuksen. Se menee suorinta, lyhintä tietä Jeesuksen eteen apua ja pelastusta saamaan. Se tunnustaa hädän ja tarpeen apuun eikä etsi sitä muualta kuin Kristukselta. Vain yksin Herralta tulee kaikki hyvä, kaikki siunaus, kaikki apu, koko pelastus. ”Joka avuksi huutaa Herran nimeä, tulee autuaaksi” Room.10:13.

Lue lisää...

”Rakkauden kaksoiskäsky kiteyttää lain sisällön. Se, joka rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseään, täyttää lain vaatimuksen. Jumalan rakkaus synnyttää meissä rakkautta. Rakkaus toteuttaa Jumalan koko lain.” (Kirkkokäsikirja, 19.sunnuntai helluntista)

Matt. 22:34-40: Mutta kun fariseukset kuulivat, että hän oli tukkinut saddukeusten suun, kokoontuivat he yhteen; ja eräs heistä, lainoppinut, kysyi häneltä kiusaten: ”Opettaja, mikä on suuri käsky laissa?” Niin Jeesus sanoi hänelle: ”’Sinun pitää rakastaman Herraa Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi ja koko mielestäsi’. Tämä on suuri ja ensimmäinen käsky. Toinen tämän kaltainen on: ’Sinun pitää rakastaman lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.’ Näissä kahdessa käskyssä riippuu koko laki ja profeetat”.

Jeesuksen maine opettajana levisi laajalle. Hän oli tukkinut saddukeusten suun ja heidän kysymyksensä ansat opettamalla ylösnousemuksesta. Vaikka saddukeukset olivat kysyneet absurdin kysymyksen seitsenkertaisesta leskestä seitsemälle veljelle, heidän varsinainen tarkoituksensa oli pilkata uskoa ylösnousemuksesta ja kuoleman jälkeisestä elämästä. (Matt.22:23-33). Jeesus tukki saddukeusten suut opettaen Jumalan sanan totuutta: Jumala oli Mooseksellekin esittäytyessään Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala – ei kuolleitten vaan elävien! (Matt.22:32) Fariseukset, jotka kuulivat tästä, varmasti hykertelivät itsekseen, että heidän kilpaileva puolueensa oltiin vaiennettu, ja vieläpä ylösnousemus todistettu (fariseuksetkin uskoivat kuolleitten ylösnousemukseen). Nyt fariseukset koettivat saada Jeesuksen ansaan Jumalan sanan itsensä avulla. He kasaantuivat Kristuksen ympärille kuin kärpäset, ja Raamattunsa hyvin tunteva kirjanoppinut järjesti Jeesukselle ”pistokokeen.”

”Opettaja, mikä on suurin käsky laissa?”

Lue lisää...