1.Adventtisunnuntai

Uskonpuhdistuksen kirkoissa päivän päätekstinä on keskiajan perinteen mukaisesti kertomus Jeesuksen ratsastuksesta Jerusalemiin. Jeesus ei tullut Jerusalemiin maallisten valtiaiden tavoin, vaan nöyränä, aasilla ratsastaen. Näin hän liittyi Sakarjan kirjan profetiaan rauhan kuninkaan tulemisesta. Tähän viittaa myös päivän nimitys, ”Nöyrtymisen adventti” (adventus humiliationis). Kirkkovuoden ensimmäinen sunnuntai julistaa, että Jumala ei ole kaukana meistä. Hän lähestyy kansaansa antaakseen sille pelastuksen uuden ajan. Hoosiannaa laulaen tervehdimme Jeesusta Kuninkaanamme ja iloitsemme siitä, että hän on tullut ja vapauttanut meidät yhteyteen Jumalan ja toistemme kanssa. Päivän evankeliumit liittävät adventin ja joulun pääsiäisen tapahtumiin. Näin kirkkovuoden pääsiäiskeskeisyys tulee esille alusta lähtien. Joulu saa merkityksensä vain yhteydessä Kristuksen kärsimykseen, kuolemaan ja ylösnousemukseen. (Kirkkokäsikirja)

Mark.11:1-10: Ja kun he tulivat lähelle Jerusalemia, Beetfageen ja Betaniaan Öljymäen luona, lähetti hän kaksi opetuslastansa ja sanoi heille: ”Menkää kylään, joka on edessänne, niin kohta te sinne tultuanne löydätte sidotun varsan, jonka selässä ei yksikään ihminen vielä ole istunut; päästäkää se ja tuokaa tänne. Ja jos joku teille sanoo: Miksi noin teette? niin sanokaa: Herra tarvitsee sitä, ja hän lähettää sen kohta tänne.” Niin he menivät ja löysivät oven viereen kujalle sidotun varsan ja päästivät sen. Ja muutamat niistä, jotka siellä seisoivat, sanoivat helle: ”Mitä teette, kun päästätte varsan?” Niin he sanoivat heille, niin kuin Jeesus oli käskenyt; ja he antoivat heidän mennä. Ja he toivat varsan Jeesuksen luo ja heittivät vaatteensa sen päälle, ja hän istui sen selkään. Ja monet levittivät vaatteensa tielle, ja toiset karsivat oksia puista ja hajottivat tielle. Ja jotka kulkivat edellä, ja jotka seurasivat, huusivat: ”Hoosianna, siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä! Siunattu olkoon isämme Daavidin valtakunta, joka tulee. Hoosianna korkeuksissa!”

Viime sunnuntai oli Kristuksen kuninkuuden sunnuntai. Niin on myös tämäkin pyhä. Tosin nyt on kyseessä nöyrä, alennustilassaan ihmisten syntejä kantava kuningas. Jeesus oli matkalla pääsiäisjuhlille opetuslapsiensa kanssa. Nyt hän jo melkein näköetäisyydellä Jerusalemista tekee jotain ihmeellistä ja antaa opetuslapsille tehtäväksi hakea aasin varsa hänelle ratsastettavaksi. Miksi Kristus toimii näin? Samaa kysyivät ne, jotka näkivät opetuslasten puuhat, ja saivat vastauksekseen Jeesuksen sanat: ”Herra tarvitsee sitä, ja hän lähettää sen kohta tänne.” Ei kyseessä ollut Jeesuksen väsymys kävelymatkasta, sillä aasilla ratsastettu matka ei ollut pitkä. Jeesus ratsasti aasilla nyt selkeästi luvattuna messiaana, kansansa kuninkaana. Evankeloista Matteus on evankeliumissaan kirjoittanut tästä: ”Mutta tämä tapahtui, jotta täyttyisi se, mitä on puhuttu profeetan kautta, joka sanoo: ’Sanokaa tytär Siionille: Katso, kuninkaasi tulee sinun luoksesi sävyisänä ja ratsastaen aasilla, työaasin varsalla’.” (Matt.21:4-5) Matteus sanoo myös tarkemmin, että opetuslapset toivat myös aasin tamman varsan kanssa. Ilmeisesti Jeesus ratsasti varsalla, joka seurasi tammaa. Tämä Matteuksen mainitsema profeetan ennustus on profeetta Sakarjan lausuma (Sak.9:9). Jeesus tulee siis selvästi ja yllättävän julkisesti profeettojen ennustamana messiaana ja kuninkaana. Tämän opetuslapset ja kansakin tunnistivat heti. Jeesuksen maine ja opetukset olivat ehtineet jo hänen edelleen, ja kansa tiesi, kuka oli tulossa, kuten profeetta Jesaja kirjoittaa: ”Katso, Herra on kuuluttanut maan ääriin asti: Sanokaa tytär Siionille: Katso, sinun pelastuksesi tulee. Katso, hänen palkkansa on hänen mukanansa, hänen työnsä ansio käy hänen edellänsä.” (Jes.62:11) Israelilaiset tiesivät Sakarjan ennustuksen aasilla saapuvasta rauhan tuovasta kuninkaasta, ja sen takia osoittivat ylistystä ja iloitsivat katkoen oksia puista ja heilutellen niitä lippujen lailla. Vaatteita levitettiin kulkutieksi samaten kunnian osoitukseksi, kuten tehdään nykyäänkin, kun kuninkaalliset kulkevat pitkin ”punaista mattoa”.

Lue lisää...

Kirkkovuoden viimeisen sunnuntain nimi vaihtelee eri kirkoissa. Joissakin puhutaan vain viimeisestä sunnuntaista ilman lisämääreitä. Suomessa otettiin käyttöön vuoden 1958 evankeliumikirjaan Ruotsin esikuvan mukaisesti nimitys ”Tuomiosunnuntai”. Tästä päivästä käytetään myös nimitystä ”Kristuksen kuninkuuden sunnuntai”. Nämä kaksi erilaista aihetta muodostavat kuitenkin kokonaisuuden: kirkkotaiteessakin Kristus viimeisen tuomion toteuttajana on kuvattu maailmankaikkeuden valtiaaksi (Khristos Pantokrator). Päivän evankeliumitekstin mukaan Kristus tulee aikojen lopulla ”kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa ja istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle”. (Matt.25:37). Näin kirkkovuoden viimeinen sunnuntai liittyy samalla seuraavaan sunnuntaihin, adventtiin. Kirkkovuoden alussa ja lopussa – tai lopussa ja alussa –kuuluu sama viesti: Jumala lähestyy meitä Kristuksessa ja asettaa meidät kasvojensa eteen. Ihminen on vastuussa teoistaan ja tekemättä jättämisistään. Viimeisessä tuomiossa Jumalan vanhurskaus toteutuu lopullisesti. (Kirkkokäsikirja)

Matt.25:31-46: Mutta kun Ihmisen Poika tulee kunniassaan ja kaikki pyhät enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle. Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niinkuin paimen erottaa lampaat vuohista. Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle. Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa, Isäni siunatut, ja perikää se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti. Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa; minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa; minä olin vieras, ja te otitte minut huoneeseenne; minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun luokseni.' Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle sanoen: 'Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinut, tai janoisena ja annoimme sinulle juotavaa? Ja milloin me näimme sinut vieraana ja otimme sinut huoneeseemme, tai alastomana ja vaatetimme sinut? Ja milloin me näimme sinun sairastavan tai olevan vankeudessa ja tulimme sinun luoksesi?' Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: 'Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä pienimmistä minuun veljistäni, sen te olette tehneet minulle'. Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois minun luotani, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleilleen. Sillä minun oli nälkä, ja te ette antaneet minulle ruokaa; minun oli jano, ja te ette antaneet minulle juotavaa; minä olin vieras, ja te ette ottaneet minua huoneeseenne; minä olin alaston, ja te ette vaatettaneet minua; sairaana ja vankeudessa, ja te ette käyneet minua katsomassa.' Silloin hekin vastaavat sanoen: 'Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä tai janoisena tai vieraana tai alastomana tai sairaana tai vankeudessa ja emme sinua palvelleet?' Silloin hän vastaa heille ja sanoo: 'Totisesti minä sanon teille: kaikkea, mitä ette ole tehneet yhdelle näistä pienimmistä, sitä ette ole tehneet minulle'. Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään."

Lue lisää...