Sanaa päivääsi kirjoituksia

    Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne. Ja kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa.

    Jouluaatto

    Jouluaattona ollaan profeettojen lupausten toteutumisen ovella. Jouluaaton aihe on pelastuksen kaipuu ja lupaus Vapahtajasta. Siksi jouluprofetiat kuuluvat jouluaaton jumalanpalveluksiin silloinkin, kun niissä luetaan muita joulun tekstejä. (Kirkkokäsikirja)

    Luuk.2:1-14: Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että kaikki maailma oli verolle pantava. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana. Ja kaikki menivät verolle pantaviksi, kukin omaan kaupunkiinsa. Niin Joosefkin lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ylös Juudeaan, Daavidin kaupunkiin, jonka nimi on Beetlehem, hän kun oli Daavidin huonetta ja sukua, verolle pantavaksi Marian, kihlattunsa, kanssa, joka oli raskaana. Niin tapahtui heidän siellä ollessaan, että Marian synnyttämisen aika tuli. Ja hän synnytti pojan, esikoisensa, ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut sijaa majatalossa. Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa. Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään, ja he peljästyivät suuresti. Mutta enkeli sanoi heille: "Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa." Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat: "Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!"

    ”Ja tapahtui niinä päivinä”. Näin alkaa tuo tuttuakin tutumpi Luukkaan evankeliumin kuvaus joulun tapahtumista. Kristuksen syntyminen maailmaan ei ole mitään lämminhenkistä ”joulusatua”, vaan kyseessä on todellinen tapahtuma, jolloin Juudea oli Rooman ylivallan, keisari Augustuksen ja sotilasjohtaja Kyreniuksen alainen. Keisari antoi omista syistään käskyn verollepanosta, mutta todellinen suunnitelma oli Jumalalla. Hän käytti tässä itse keisaria – ja käyttää maallisia hallitsijoita edelleen. Keisarin hallintavallan kautta Jumala toteutti omaansa.

    Tämä sana, että Kristuksen syntymä tapahtui ”siihen aikaan” viittaa toisaalta myös siihen, että Jumalan lupausten täyttymisen hetki oli koittanut. Apostoli Paavalin ”jouluevankeliumin” voimme lukea Galatalaiskirjeen luvusta 4: ”Kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi tulleen, lunastamaan lain alaiset, että me saisimme lapsenoikeuden.” (Gal.4:4-5) Tässä on Jumalan ihmiseksi syntymän tarkoitus – hän tuli pelastamaan ihmiset. Jumalan ainosyntyinen Poika on tullut taivaasta lain alaiseksi, jotta meistä lain alaisista tulisi taivaan perilliset. Kristus oli jo syntyessään Jumalan Karitsa, joka kantoi maailman syntejä. Hänen koko elämänsä oli meidän lain täyttämistä kuuliaisena ja meidän tähtemme lain alaisena olemista. Hänen kärsimyksessään, kuolemassaan ja veressään Golgatan ristillä on koko maailman syntivelan sovitus ja pelastus jokaiselle, joka uskoo. Jeesuksen huutaessa ristillä ”Se on täytetty”, hän huusi jouluevankeliuminkin sanomaa. Hän oli silloin täyttänyt sen koko maailman syntien sovituksen, mitä varten hän vapahtajaksi syntyi.

    4.Adventtisunnuntai

    Tämä sunnuntai omistetaan lasta odottavalle Marialle, Herran äidille. Vapahtajan äidin odotus ja Herran kansan joulun odotus kuuluvat yhteen. Jouluun valmistautumisen loppuvaihe alkaa. Ihmisen sisäisen mielialan tulee olla valmis suuren sanoman vastaanottamiseen. (Kirkkokäsikirja)

    Matt.1:18-25: Jeesuksen Kristuksen syntyminen oli näin. Kun hänen äitinsä Maria oli kihlattu Joosefille, huomattiin hänen ennen heidän yhteenmenoaan olevan raskaana Pyhästä Hengestä. Mutta kun Joosef, hänen miehensä, oli hurskas, ja koska hän ei tahtonut saattaa häntä häpeään, aikoi hän salaisesti hyljätä hänet. Mutta kun hän tätä ajatteli, niin katso, hänelle ilmestyi unessa Herran enkeli, joka sanoi: "Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa tykösi Mariaa, vaimoasi; sillä se, mikä hänessä on siinnyt, on Pyhästä Hengestä. Ja hän on synnyttävä pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus, sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä." Tämä kaikki on tapahtunut, että kävisi toteen, minkä Herra on puhunut profeetan kautta, joka sanoo: "Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja tälle on annettava nimi Immanuel", mikä käännettynä on: Jumala meidän kanssamme. Herättyään unesta Joosef teki, niinkuin Herran enkeli oli käskenyt hänen tehdä, ja otti vaimonsa tykönsä eikä yhtynyt häneen, ennenkuin hän oli synnyttänyt pojan. Ja hän antoi hänelle nimen Jeesus.

    Evankelista Matteus aloittaa evankeliuminsa Jeesuksen sukuluettelolla. Tämä osoittaa Jumalan Aadamille, Aabrahamille, Iisakille, Jaakobille, Juudalle, ja Daavidille antaman lupauksen ja sen vahvistukset. Nyt lupauksen täyttymisen aika oli tullut. Nyt kävi niin kuin Paavali kirjoittaa Galatalaiskirjeensä neljännessä luvussa: ”Kun aika oli täyttynyt, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi tulleen, lunastamaan lain alaiset, jotta me saisimme lapsenoikeuden.” (Gal.4:4-5). Erikseen enkeli ilmestyi ensin sekä Marialle (kuten evankelista Luukas kertoo Luuk.1:26-35), että tässä Joosefille, vaikkakin unessa. Kummassakin tapauksessa siitä lapsesta, joka Marian kohdussa on siinnyt, kerrotaan että hän on siinnyt Pyhästä Hengestä ja että hänelle on annettava nimeksi Jeesus. Marialle kerrotaan, että poika on oleva Korkeimman Poika, Jumalan Poika. Joosefille ilmoitetaan, että tässä syntymässä toteutuu Jesajalle n.720 ekr. annettu ennustus, että neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää Pojan, joka on Immanuel – Jumala meidän kanssamme. (Jes.7:14)

    3.Adventtisunnuntai

    Päivän raamatullinen keskushenkilö on Johannes Kastaja. Hänen kehotuksensa katumukseen ja parannukseen koskee myös meitä. Johannes viittaa Jumalan Karitsaan, joka kantaa koko maailman synnin. Saamme tunnustaa syntimme luottaen Kristuksessa annettuun pelastukseen. Tämä on pääasia jouluun valmistautumisessa - joulupaastossa. Johannes oli merkki siitä, että profeettojen ennustukset olivat täyttymässä: Vapahtaja oli pian tuleva. Kristuksen toiminnassa toteutuivat pelastuksen ajan merkit, ja samoin hän tulee yhä uudelleen sanassa ja sakramenteissa seurakuntansa keskelle pelastuksen lahjat mukanaan. Tähän hänen ”hengelliseen tulemiseensa” viittaa latinankielinen nimitys ”adventus spiritualis et sanctificationis.” (Kirkkokäsikirja)

    Matt.11:11-19: Totisesti minä sanon teille: ei ole vaimoista syntyneitten joukosta noussut suurempaa kuin Johannes Kastaja; mutta vähäisin taivasten valtakunnassa on suurempi kuin hän. Mutta Johannes Kastajan päivistä tähän asti hyökätään taivasten valtakuntaa vastaan, ja hyökkääjät tempaavat sen itselleen. Sillä kaikki profeetat ja laki ovat ennustaneet Johannekseen asti; ja jos tahdotte ottaa vastaan: hän on Elias, joka oli tuleva. Jolla on korvat, se kuulkoon. Mutta mihin minä vertaan tämän sukupolven? Se on lasten kaltainen, jotka istuvat toreilla ja huutavat toisilleen sanoen: 'Me soitimme teille huilua, ja te ette karkeloineet; me veisasimme itkuvirsiä, ja te ette valittaneet'. Sillä Johannes tuli, hän ei syö eikä juo, ja he sanovat: 'Hänessä on riivaaja'. Ihmisen Poika tuli, hän syö ja juo, ja he sanovat: 'Katso syömäriä ja viininjuojaa, publikaanien ja syntisten ystävää!' Ja viisaus on oikeaksi näytetty teoissansa."

    Tässä Herramme Jeesus opettaa Johannes Kastajan merkityksestä ja suuruudesta sekä Jumalan valtakunnasta. Tänään onkin Johannes Kastajan muistopäivä, kolmas adventti, jonka nimitys on myös ”hengellisen ja pyhittävän tulemisen adventti”. Meille on tärkeää tulla Jumalan sanan ja sakramenttien ääreen, kuulla lakia ja evankeliumia, saada vastaanottaa syntien anteeksiantamus ehtoollisessa Kristuksen ruumiin ja veren välityksellä ja muistaa pyhää kastettamme. Näin tehdessämme Pyhä Henki, joka evankeliumin lupauksien kautta toimii, vahvistaa meitä ja syntien anteeksiantamuksen armolla ja vahvistaa meitä. Henki näin vahvistaa meidän henkeämme. Ja vaikka sana ja sakramentit ovatkin ensisijaisesti armon ja anteeksiantamuksen välineitä, ne ovat myös pyhityksen välineitä. Sillä juuri Jumalan sana meitä kasvattaa, tekee eläväksi, virvoittaa ja pyhittää. Tästä on myös kyse tässä evankeliumitekstissä. Jeesus sanookin: ”Jolla on korvat, se kuulkoon.” Ei ole kyse vain ulkoisesta kuulemisesta, vaan sanan vastaanottamisesta ja omistamisesta uskolla.

    Alakategoriat