Sanaa päivääsi kirjoituksia

    Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne. Ja kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa.

    1.Sunnuntai loppiaisesta

    Sunnuntain aiheena on Jeesuksen kaste, loppiaisen vanhakirkollinen aihe. Jeesuksen kasteesta näkökulma laajenee kristilliseen kasteeseen yleensä. Kaikki Uuden testamentin tekstit keskittyvät tänä sunnuntaina kasteeseen ja sen merkitykseen kristityn elämässä. Jeesuksen kaste hänen kärsimystiensä alkuna on meidän kasteemme perusta. Kasteessa meidät on liitetty Kristukseen ja hänen kirkkoonsa.

    Joh.1.29-34: Seuraavana päivänä hän näki Jeesuksen tulevan tykönsä ja sanoi: "Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! Tämä on se, josta minä sanoin: 'Minun jälkeeni tulee mies, joka on ollut minun edelläni, sillä hän on ollut ennen kuin minä'. Ja minä en tuntenut häntä; mutta sitä varten, että hän tulisi julki Israelille, minä olen tullut vedellä kastamaan."  Ja Johannes todisti sanoen: "Minä näin Hengen laskeutuvan taivaasta alas niinkuin kyyhkysen, ja se jäi hänen päällensä. Ja minä en tuntenut häntä; mutta hän, joka lähetti minut vedellä kastamaan, sanoi minulle: 'Se, jonka päälle sinä näet Hengen laskeutuvan ja jäävän, hän on se, joka kastaa Pyhällä Hengellä.' Ja minä olen sen nähnyt ja olen todistanut, että tämä on Jumalan Poika."

    Johannes Kastajan suurenmoinen saarna, ”Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailma synnin!” sisältää suuren evankeliumin armon kirkkaana ja selvänä. Jeesus on Toisen Mooseksen kirjan luvun 12 uhratun pääsiäiskaritsan täyttymys, sillä hänen verensä kautta tulee vapautus orjuudesta. Hän ottaa pois – toisin sanoen ottaa kantaakseen ja vie mukanaan pois maailman synnin aivan kuten 3.Moos.16:21-22 asetettiin ”syntipukki” kantamaan kansan synnit erämaahan, jossa ne kuoletettiin sen kanssa. Luther: ”Jumalan Poika sanoo minulle: Sinä et enää ole syntinen, vaan minä.  Minä olen sinun sijaisesi… kaikki sinun syntisi ovat asetetut minun ylleni, eivät sinun.” Koko maailman synnit ovat todella kannetut ja sovitetut Jeesuksen ruumiin ja veren uhrissa. Maailma tarkoittaa kaikkia ihmisiä, jokaista, joka koskaan on elänyt. Tässä evankeliumi on niin laaja, että se sulkee jokaisen sisäänsä. Koko maailman – siis myös sinun ja minunkin synnit Jeesus on sovittanut. 2.Kor.5:19-21: ”Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa, eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis rukoilemme: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. Sen, joka ei synnistä mitään tietänyt, tehtiin meidän puolestamme synniksi, että me tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi hänessä.” Tässä on iankaikkisesti kelpaava autuus, Jeesuksen sijaiskärsiminen, hänen kuolemansa ja verensä, jotka ovat tuoneet meille syntien anteeksiantamuksen ja Jumalan armon. Kun Kristus on jo kantanut sinunkin syntisi, sinä olet tuomiosta vapaa. Kun Kristuksen veri on sovittanut koko maailman synnit, ovat myös sinun syntisi sovitetut. Evankeliumi asettaa syntisten tilalle Kristuksen, joka kuolee kaikkien puolesta, kaikkien sijaisena. Jes.53:4-5 Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut. Tämän takia syylliset ja syntiset ovat tuomiosta vapaat. Ja kun Kristus nousi kuolleista, on jokaiselle armosta lahjana hänessä iankaikkinen elämä. Ei ole muuta armoa kuin tämä Golgatan veren armo, ei toista evankeliumia, ei toista taivaan tietä, ei toista totuutta, joka tekee meidät vapaiksi.

    Mutta miten tähän liittyy kaste? Haluavatko vanhat luterilaiset ja evankeliset puhuessaan kasteen armosta nostaa Kristuksen kuoleman ja verievankeliumin lisäksi toisen armon, joka perustuu kasteeseen? Ei suinkaan! Vaan on kysymys siitä, että Golgatalla on armo meille hankittu ja ansaittu, mutta siellä sitä ei ole meille jaettu. Sen sijaan Jumalan sana ja sakramentit eivät sitä meille ansaitse, mutta ne toimittavat ja välittävät sen meille uskolla omistettavaksi. Sana, joka kasteessa toimii liittää meidät myös henkilökohtaisesti osalliseksi siitä suuresta sovituksesta, jonka Kristuksen veri on jo valmiiksi aivan jokaiselle saanut aikaan. Sen sijaan ulkopuolella sanan ja sakramenttien emme mitenkään voi tulla tästä osallisiksi. Jumala tosin ei ole sanaansa sidottu, mutta me emme voi etsinnöillämme löytää Kristusta ja hänen armoaan mistään muualta kuin sanasta. Sakramentit, kaste ja ehtoollinen ovat ”verbum visibilis”, näkyvää sanaa. Siinä evankeliumi kaikkine siunauksineen tarjotaan meille konkreettisessa muodossa. Tätä me tarvitsemme, sillä syntikään ei ole vain ajatuksissamme, vaan koko luonnossamme ja lihassamme.

    2.Sunnuntai joulusta

    Tämän juhlapyhän perinteisen evankeliumin aihe on Jeesus kaksitoistavuotiaana temppelissä. Varttuessaan jokainen lapsi etsii oman kutsumuksensa salaisuutta. Kristillinen seurakunta kohtaa Jeesuksen kokoontuessaan jumalanpalvelukseen kirkkoon, Jumalan huoneeseen. Siellä se yhdessä taivaan enkelien ja pyhien kanssa kiittää ja ylistää Jumalan suuria tekoja. Sieltä se myös löytää oman kutsumuksensa ja tehtävänsä. Yhteinen jumalanpalvelus ja toistemme palveleminen kuuluvat yhteen. (Kirkkokäsikirja)

    Joh.10:22-30: ”Sitten oli temppelin vihkimisen muistojuhla Jerusalemissa, ja oli talvi. Ja Jeesus käyskeli pyhäkössä, Salomon pylväskäytävässä. Niin juutalaiset ympäröivät hänet ja sanoivat hänelle: 'Kuinka kauan sinä pidät meidän mieltämme kiihdyksissä? Jos sinä olet Kristus, niin sano se meille suoraan.' Jeesus vastasi heille: 'Minä olen sanonut sen teille, ja te ette usko. Ne teot, joita minä teen Isäni nimessä, ne todistavat minusta. Mutta te ette usko, sillä te ette ole minun lampaitani. Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Ja minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni. Minun Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kaikkia, eikä kukaan voi ryöstää heitä minun Isäni kädestä. Minä ja Isä olemme yhtä.'”

    Temppelin vihkimisen muistojuhla oli myös nimeltään Valon juhla tai Hanukka. Sitä vietettiin joulukuussa temppelin uudelleenkäyttöönottamisen muistoksi. Antiokhos IV Epifanes, seleukkidihallitsija valloitti Jerusalemin, kielsi ympärileikkaamisen kuoleman uhalla, sekä Jumalan sanan lukemisen ja kirjoittamisen. Hän myös häpäisi temppelin pystyttämällä sinne epäjumalankuvan. Vuonna 167 ekr. häpäisty temppeli puhdistettiin ja juutalaiset saivat itsenäisyyden. Iloista hanukkaa vietettiin tämän muistoksi. Epäilemättä temppelin puhdistukseen liittyvät tapahtumat olivat Jeesuksenkin mielessä hänen kävellessään Salomon pylväskäytävässä tuon juhlan aikana. Salomon pylväskäytävä oli erillinen, suojattu alue temppelin itäosassa, joka oli viimeinen Salomon temppelistä jäljelle jäänyt osa. Rabbit tapasivat opettaa siellä opetuslapsiaan. Koko Johanneksen evankeliumin luvun 10 sisältämä Jeesuksen opetus siitä, että hän on lammasten ovi (Joh.10:7) sekä Hyvä Paimen, joka tuntee lampaansa ja hänen lampaansa tuntevat hänet, kuten hän tuntee Isän ja Isä hänet (Joh.10:14,15). Nyt Jeesus palaa takaisin tähän aiheeseen.

    Juutalaisten kiihtymys – siis malttamattomuus ja epäily - kertoo heidän vastentahtoisuudestaan uskoa Jeesukseen.  He olivat sananmukaisesti ”sielussaan kohotetut”, siis kuohuksissa. He eivät tienneet, mitä ajatella Jeesuksesta, mutta olivat aivan valmiit kivittämään Jeesuksen, jos hän nyt suoraan sanoisi olevansa messias. Jo valmiiksi juutalaiset olivat kiihdyksissä, kun Jeesus oli opetuksessaan puhunut itsestään Isän Jumalan Poikana. Näin oli käynyt jo aiemminkin Joh.5:17.-18: ”Mutta Jeesus vastasi heille: "Minun Isäni tekee yhäti työtä, ja minä myös teen työtä". Sentähden juutalaiset vielä enemmän tavoittelivat häntä tappaaksensa, kun hän ei ainoastaan kumonnut sapattia, vaan myös sanoi Jumalaa Isäksensä, tehden itsensä Jumalan vertaiseksi.” Jeesus vastaa nyt kuitenkin mestarillisesti. Kun juutalaiset vaativat, että hän julkisesti sanoo heille, tässä ja nyt, onko hän Kristus, valmiina kivittämään hänet, hän sanoo rohkeasti, suoraakin suoremmin, ettei ole puhunut mitään salassa. Hän on jo sanonut olevansa Kristus, ja hänen suuret tekonsa todistavat näin olevan. ”Ne teot, joita minä teen Isäni nimessä, ne todistavat minusta. He kyllä olivat kuulleet, mitä Jeesus oli itsestään sanonut, ja nähneet, mitä Jeesuksen tekemät teot todistavat. Silti he eivät uskoneet, vaan alati epäilivät. Jeesus ikään kuin sanoo rohkeasti, että ”Minähän olen puhunut, mutta te ette uskoneet! Missä olivat korvanne? Minähän olen tehnyt tunnusteot! Missä ovat olleet silmänne?”

    1.Sunnuntai joulusta

    Tätä pyhäpäivää sanotaan sekä pyhän perheen että Simeonin ja Hannan sunnuntaiksi. He olivat temppelissä odottaneet Jumalan lupausten täyttymistä. Vaikka Jeesus-lapsi ei erottunut muista lapsista, he näkivät hänessä aikakauden käänteen. Jeesus eli samojen elinehtojen alaisena kuin me lunastaakseen meidät ja antaakseen meille oikeuden elää Jumalan lapsina. (Kirkkokäsikirja)

    Luuk.2:33-40: Ja hänen isänsä ja äitinsä ihmettelivät sitä, mitä hänestä sanottiin. Ja Simeon siunasi heitä ja sanoi Marialle, hänen äidilleen: ”Katso, tämä on pantu lankeemukseksi ja nousemiseksi monelle Israelissa, ja merkiksi, jota vastaan sanotaan. Ja sinunkin sielusi on miekka lävistävä, jotta monen sydämen ajatukset tulisivat ilmi”. Ja oli naisprofeetta, Hanna, Fanuelin tytär, Asserin sukukuntaa. Hän oli sangen iäkäs. Hän oli elänyt neitsyytensä jälkeen miehensä kanssa seitsemän vuotta, ja oli nyt leski, kahdeksankymmenenneljän vuoden vanha. Hän ei poistunut temppelistä, vaan palveli Jumalaa paastoilla ja rukouksilla yöt ja päivät. Ja tultuaan siihen juuri sillä hetkellä, hän ylisti Jumalaa ja puhui hänestä kaikille, jotka Jerusalemissa odottivat lunastusta. Ja täytettyään kaikki Herran lain mukaan he palasivat Galileaan, omaan kaupunkiinsa Nasaretiin. Ja lapsi kasvoi ja vahvistui Hengessä, täytettynä viisaudella ja Jumalan armo oli hänen päällänsä.

    Simeon ja Hanna ovat paimenten jälkeen seuraavat, jotka julistavat Marialle ja Joosefille heidän lapsensa olevan Kristus. Nyt Jeesusta tuotiin Jerusalemin temppeliin ympärileikattavaksi, Mooseksen lain määräysten mukaan. Tämä tapahtui kahdeksan päivää Jeesuksen syntymän jälkeen, niin kuin saamme lukea: ”Kun kahdeksan päivää oli kulunut ja lapsi oli ympärileikattava, annettiin hänelle nimi Jeesus, joksi enkeli oli hänet nimittänyt ennen kuin hän sikisi äitinsä kohdussa. Ja kun heidän puhdistuspäivänsä olivat täyttyneet Mooseksen lain mukaan, veivät he hänet ylös Jerusalemiin asettaaksensa hänet Herran eteen – niinkuin oli kirjoitettu Herran laissa: ”Jokainen miehenpuoli, joka avaa äidinkohdun, sanottakoon Herralle pyhitetyksi” – ja uhratakseen niin kuin Herran laissa on säädetty, parin metsäkyyhkysiä tai kaksi kyyhkysenpoikasta.” (Luuk.2:21-24).

    Tässäkin näkyy se, mitä tarkoittaa apostoli Paavalin suuri julistus siitä, että Jumala on lähettänyt Poikansa, joka syntyi lain alle lunastaakseen lain alaiset (Gal.4:4-5). Ei hänen olisi tarvinnut omasta puolestaan tulla ympärileikatuksi, sillä hän on todella ihmiseksi syntynyt Jumala, ja siksi lain yläpuolella. Laki on annettu syntisille. Hänessä taas ei ole mitään syntiä. Mutta me olemme syntiset. Me olemme lain tuomion ja kirouksen alaiset syntimme tähden. Olemme syntiemme ja himojemme, oman sydämemme pahuuden kiusaamat ja haavoittamat. Ja siksi ansaitsisimme lain tuomion alle joutuneina Jumalan vihan ja kadotuksen. Mutta mitä tähän sanoo Raamattu Kristuksesta? ”Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä.” (Hepr.4:15) Kristus on syntymästään asti ollut kaikessa meidän edustajanamme, välimiehenämme Jumalan edessä. Hän syntyi lain alle, koska me olemme lain alaiset. Hän täytti sen lain, jota me emme voineet täyttää. Hän tuli vieläpä ristillä lain edessä kiroukseksi, jotta meillä olisi lunastus. Gal.3:13. Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme - sillä kirjoitettu on: "Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu".

    Alakategoriat