Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne. Ja kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa.

Uskonpuhdistuksen muistopäivä (10.11.2019)

22.Sunnuntai helluntaista omistetaan uskonpuhdistukselle. Sunnuntain tekstit liittyvät läheisesti uskonpuhdistuksen keskeiseen sisältöön. Jumala ei unohda kansaansa, vaan antaa kirkolle uudistumisen aikoja ja niitä ihmisiä, jotka auttavat meitä palaamaan kristillisen uskomme perusteisiin, Raamattuun ja sen julistamaan uskonvanhurskauteen. (Kirkkokäsikirja)

Joh.4:46-53: Niin hän tuli taas Galilean Kaanaan, jossa hän oli tehnyt veden viiniksi. Ja Kapernaumissa oli eräs kuninkaan virkamies, jonka poika sairasti. Kun hän kuuli Jeesuksen tulleen Juudeasta Galileaan, meni hän hänen luoksensa ja pyysi häntä tulemaan ja parantamaan hänen poikansa; sillä tämä oli kuolemaisillaan. Niin Jeesus sanoi hänelle: "Ellette näe merkkejä ja ihmeitä, te ette usko". Kuninkaan virkamies sanoi hänelle: "Herra, tule, ennenkuin minun lapseni kuolee". Jeesus sanoi hänelle: "Mene, sinun poikasi elää". Ja mies uskoi sanan, jonka Jeesus sanoi hänelle, ja meni. Ja jo hänen ollessaan paluumatkalla hänen palvelijansa kohtasivat hänet ja sanoivat, että hänen poikansa eli. Niin hän tiedusteli heiltä, millä hetkellä hän oli alkanut toipua. Ja he sanoivat hänelle: "Eilen seitsemännellä hetkellä kuume lähti hänestä". Niin isä ymmärsi, että se oli tapahtunut sillä hetkellä, jolloin Jeesus oli sanonut hänelle: "Sinun poikasi elää". Ja hän uskoi, hän ja koko hänen huonekuntansa.

Tässä virkamiehellä, Isällä on kova hätä: hänen poikansa on kuolemaisillaan – hän ei tiedä mitä tehdä. Epätoivoisena kuoleman edessä hänen ainoa turvansa on Jeesus, ei kukaan muu. Ja Jeesuksen vastaus tähän on vain sana: ”Mene, poikasi elää.” Ja isä jäi uskomaan tätä sanaa. Se riitti hänelle vakuudeksi Jeesuksen pelastavasta työstä.

Jeesuksen lähettiläät (21. sunnuntai helluntaista)

Jeesus julisti, että Jumalan valtakunta on lahja. Hän lupasi syntien anteeksiantamuksen kaikkein syntisimmillekin. Jeesus lähettää omansa maailmaan todistamaan tästä armosta ja palvelemaan ihmisiä hänen nimessään. Kristitty on Vapahtajan lähettiläs, ”Kristus lähimmäiselleen”. (Kirkkokäsikirja)

Matt.22:1-14: Ja Jeesus vastasi ja puhui taas heille vertauksin ja sanoi: ”Taivasten valtakunta on verrattava kuninkaaseen, joka teki häät pojalleen. Ja hän lähetti palvelijansa kutsumaan häihin kutsutuita, mutta he eivät tahtoneet tulla. Vielä hän lähetti toisia palvelijoita lausuen: Sanokaa kutsutuille: Katso, minä olen valmistanut ateriani, härkäni ja syöttilääni ovat teurastetut, ja kaikki on valmiina; tulkaa häihin. Mutta siitä välittämättä he menivät pois, kuka pellolleen, kuka kaupalleen; ja toiset ottivat kiinni hänen palvelijansa, kohtelivat heitä pahoin ja tappoivat. Mutta kuningas vihastui ja lähetti sotajoukkonsa ja tuhosi nuo murhamiehet ja poltti heidän kaupunkinsa. Sitten hän sanoi palvelijoilleen: Häät ovat kyllä valmiit, mutta kutsutut eivät olleet kelvollisia. Menkää siis teiden risteyksiin ja kutsukaa häihin kaikki, jotka vain löydätte. Ja palvelijat menivät ulos teille ja kokosivat kaikki, jotka he löysivät, sekä pahat että hyvät, ja häähuone tuli täyteen pöytävieraita. Mutta kun kuningas meni sisälle katsomaan vieraita, näki hän siellä miehen, joka ei ollut puettu häävaatteisiin. Ja hän sanoi hänelle: Ystävä, kuinka tulit tänne sisälle, kun sinulla ei ole häävaatteita? Mutta hän vaikeni. Silloin kuningas sanoi palvelijoilleen: Sitokaa hänen jalkansa ja kätensä ja heittäkää hänet ulkona olevaan pimeyteen; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys. Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut.”

Tämä vertaus kertaa tärkeät osat Jeesuksen edellä kertomasta vertauksesta (Matt.21:33-46). Tässä tulee esille selvästi Jeesuksen olevan Jumalan Poika, Jumalan yleinen armotahto, sekä epäuskoisten kovasydämisyys ja uskovien perille pääseminen – siis pääsy taivaaseen yksin uskon kautta.

Herramme Jeesus vertaa taivasten valtakuntaa kuninkaaseen ja kuninkaan pojan hääjuhlaan. Siellä vallitsee autuus ja ilo, sinne kootaan Jumalan lapset, taivaan valtakunnan perilliset, hänen omaisuuskansansa kaikista kansoista. Siellä ei enää ole syntiä, ei ikävää, ei sairautta, kipua tai surua. Taivasten valtakuntaan pääseminen on se pelastus, jota me uskossa odotamme varmassa toivossa. Tämä tulee esille jo Jesajan kirjan luvussa 25 (Jes.25:6-9): Ja Herra Sebaot laittaa kaikille kansoille tällä vuorella pidot rasvasta, pidot voimaviinistä, ydinrasvasta, puhtaasta voimaviinistä. Ja hän hävittää tällä vuorella verhon, joka verhoaa kaikki kansat, ja peiton, joka peittää kaikki kansakunnat. Hän hävittää kuoleman ainiaaksi, ja Herra, Herra pyyhkii kyyneleet kaikkien kasvoilta ja ottaa pois kansansa häväistyksen kaikesta maasta. Sillä Herra on puhunut. Ja sinä päivänä sanotaan: "Katso, tämä on meidän Jumalamme, jota me odotimme meitä pelastamaan; tämä on Herra, jota me odotimme: iloitkaamme ja riemuitkaamme pelastuksesta, jonka hän toi". Jeesus on verrannut itseään selvästi jo Matt.9:15 sulhaseen, jonka luona ei vallitse suru eikä paasto. Taivaan valtakunnassa onkin iankaikkinen hääjuhla, joka tarkoittaa iankaikkista eloa ja autuutta, onnellisuuden tilaa Jeesuksen yhteydessä, Jumalan luona. Hääjuhlat on kuningas, siis Isä Jumala järjestänyt Pojalleen, Poikansa kunniaksi – on siis kyse juhlasta, jossa ylistyksen saa Jumalan Pojan pelastusteko; autuus ja ilo siellä on tästä pelastustyöstä osallisena olemista.

Autuaaksi julistus (La.2.11.)

Pyhäinpäivä on sulautuma kahdesta juhlasta, kaikkien pyhien päivästä 1.11. (Festum omnium sanctorum) ja kaikkien uskovien vainajien muistopäivästä 2.11. (Commemoratio omnium fidelium defunctorum.) Siten muistelun kohteena ovat sekä kaikki kristikunnan marttyyrit että muut uskossa Kristukseen kuolleet. Sana pyhä ei kuitenkaan viittaa vain kuolleisiin. Jokainen Kristuksen oma on pyhä. Hän on uskossa osallinen näkymättömästä pyhien yhteydestä. Päivän perinteinen evankeliumi onkin Jeesuksen vuorisaarnan alussa oleva autuaaksijulistus. Uskontunnustuksen mukaan pyhät muodostavat yhteyden, johon voimme näkymättömästi liittyä. (Kirkkokäsikirja)

Matt.5:1-12: Kun hän näki kansanjoukot, nousi hän vuorelle; ja kun hän oli istunut, tulivat hänen opetuslapsensa hänen tykönsä. Niin hän avasi suunsa ja opetti heitä sanoen: ”Autuaita ovat hengessä köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta. Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen. Autuaita ovat sävyisät, sillä he perivät maan. Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhuskautta, sillä heidät ravitaan. Autuaita ovat laupiaat, sillä heidän osakseen tulee laupeus. Autuaita ovat ne, joilla on puhdas sydän, sillä he saavat nähdä Jumalan. Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heidät nimitetään Jumalan lapsiksi. Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heidän on taivasten valtakunta. Autuaita olette te, kun ihmiset häpäisevät ja vainoavat teitä ja valehdellen puhuvat teistä kaikenlaista pahaa minun tähteni. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa; samoinhan vainottiin profeettoja, jotka olivat ennen teitä.

Tästä alkaa Herramme ”vuorisaarna”. Siinä on sekä kultaista, hellän lohduttavaa opetusta, sekä tulista lain sanaa. Autuaaksi julistukset aloittavat tämän suuren opetuspuheen. Autuuden syy ei ole meidän tekomme, hyvyytemme, ei kokemamme vääryys eikä kestävyys, ei edes uskomme, vaan yksin Kristuksen ansio ja veri, hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa. Hänet tehtiin meidän puolestamme synniksi ja kiroukseksi, ja ristillä kuollessaan hän kärsi rangaistuksemme täydellisesti. Siellä hankittiin meille syntien anteeksiantamus, vanhurskautus ja autuus. Hänen ylösnousemuksensa on koko maailman autuaaksi julistus; niin että siinä julistetaan koko maailman synnit sovitetuiksi ja anteeksiannetuiksi. Autuaaksi ja osalliseksi tästä syntien anteeksiantamuksesta julistetaan jokainen, joka uskoo Kristukseen. Room.5:8-10: Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme. Paljoa ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään, pelastumme hänen kauttansa vihasta. Sillä jos me silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta, paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitetut; Room.4:5: Mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi; Room.4:24-25: vaan myös meidän tähtemme, joille se on luettava, kun uskomme häneen, joka kuolleista herätti Jeesuksen, meidän Herramme, joka on alttiiksi annettu meidän rikostemme tähden ja kuolleista herätetty meidän vanhurskauttamisemme tähden. Tämä on Raamatun totuus, ja se mielessä pitäen meidän tulee lukea myös Jeesuksen vuorisaarnan autuaaksi julistuksia, jotta voisimme niitä oikein ymmärtää. Tämä autuus, josta Jeesus puhuu, on niiden omana, jotka uskovat häneen. He saavat taivaan autuuden armosta.

Tue Sudan lähetystä

Sudankyltti1 

Lähetyskohteemme on Sleyn Sudan-lähetys 
Lahjoitukset lähetystilille 
IBAN: FI26 5732 7420 0588 19
BIC: OKOYFIHH ja viite 2286
MobilePay 89883