Sanaa päivääsi kirjoituksia

    Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne. Ja kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa.

    Pääsiäispäivä

    Pääsiäispäivänä riemu kaikuu seurakunnassa: Kristus on ylösnoussut! Pääsiäisen sanoma on kristillisen uskon ydin ja perusta. Enkelin viesti saavuttaa tyhjän haudan edessä seisovat opetuslapset. Kristus on herätetty kuolleista, esikoisena niiden joukosta, jotka ovat kuolleet. Hän on voittanut kuoleman, synnin ja kadotuksen vallan. Ylösnousemus vahvistaa, että Jeesus on Jumalan Poika. (Kirkkokäsikirja)

    Joh.20:1-10: Mutta viikon ensimmäisenä päivänä Maria Magdaleena meni varhain, kun vielä oli pimeä, haudalle ja näki kiven otetuksi pois haudan suulta. Niin hän riensi pois ja tuli Simon Pietarin luo ja sen toisen opetuslapsen luo, joka oli Jeesukselle rakas, ja sanoi heille: "Ovat ottaneet Herran pois haudasta, emmekä tiedä, mihin ovat hänet panneet". Niin Pietari ja se toinen opetuslapsi lähtivät ja menivät haudalle Ja he juoksivat molemmat yhdessä; mutta se toinen opetuslapsi juoksi edellä, nopeammin kuin Pietari, ja saapui ensin haudalle. Ja kun hän kurkisti sisään, näki hän käärinliinat siellä; kuitenkaan hän ei mennyt sisälle. Niin Simon Pietarikin tuli hänen perässään ja meni sisälle hautaan ja näki käärinliinat siellä ja hikiliinan, joka oli ollut hänen päässään, ei pantuna yhteen käärinliinojen kanssa, vaan toiseen paikkaan erikseen kokoonkäärittynä. Silloin toinenkin opetuslapsi, joka ensimmäisenä oli tullut haudalle, meni sisään ja näki ja uskoi. Sillä he eivät vielä ymmärtäneet Raamattua, että hän oli kuolleista nouseva. Niin opetuslapset menivät takaisin kotiinsa.

    Pääsiäisen aiheena on Kristuksen ylösnouseminen. Tässä on koko kirkon suurin juhla, jonka varaan on uskomme ja syntien anteeksiantamus – koko pelastuksemme laskettu. Jo varhaiskirkon ajoista asti on seurakunta alkanut kokoontua yhteen ylösnousemuksen päivänä kuulemaan Kristuksen sanaa, rukoilemaan ja nauttimaan ehtoollista. Niin kuin Isä Jumala lepäsi luomistyönsä jälkeen seitsemäntenä päivänä ja pyhitti sen lepopäiväksi, lepäsi Jumalan Poika, Kristus lunastustyönsä jälkeen seitsemäntenä päivänä ja pyhitti viikon ensimmäisen päivän, ylösnousemuksen päivän ”Herran päiväksi”. Mekin saamme tänään viettää pyhää pääsiäisjuhlaa vastaanottaen Jumalan sanan ilosanoman, joka julistaa meille: 2.Tim.2:11: Varma on tämä sana; sillä: jos olemme kuolleet yhdessä hänen kanssaan, saamme myös hänen kanssaan elää. Kristuksen kuolemassa myös me saamme kuolla, ja yhdessä hänen kanssaan nousta kuolleista ja elää. Hän on kuollut ja noussut ylös meidän hyväksemme, meidän tähtemme.

    Palmusunnuntai

    Palmusunnuntain ja 1. adventtisunnuntain evankeliumitekstit kertovat samasta tapahtumasta. Kristuksen julkinen toiminta tähtäsi alusta lähtien hänen elämänsä viimeisiin päiviin. Palmusunnuntain nimi dominica palmarum viittaa Jeesuksen ratsastukseen Jerusalemiin, jolloin ihmiset heittivät palmunoksia hänen kulkutielleen. Tämän muistelemiseen on liittynyt tapa tuoda kirkkoihin palmunoksia ja niistä tehtyjä koristeita. Niitä on myös kannettu palmusunnuntain kulkueissa. Pohjoisemmissa maissa on palmunoksien sijasta käytetty pajunoksia. Palmusunnuntaina alkaa kunnian kuninkaan alennustie. Betaniassa voideltu Jeesus ratsasti Jerusalemiin kohti kärsimystä ja kuolemaa, mutta juuri niistä tuli toivon ja voiton merkki, jonka vertauskuvia ovat palmunoksat. Palmusunnuntaina Kristuksen kirkko lähtee seuraamaan hänen elämänsä viimeisiä vaiheita. (Kirkkokäsikirja)

    Joh.12:1-8: ”Kuusi päivää ennen pääsiäistä Jeesus saapui Betaniaan, jossa Lasarus asui, hän, jonka Jeesus oli herättänyt kuolleista. Siellä valmistettiin hänelle ateria, ja Martta palveli, mutta Lasarus oli yksi niistä, jotka olivat aterialla hänen kanssaan. Niin Maria otti naulan oikeata, kallisarvoista nardusvoidetta ja voiteli Jeesuksen jalat ja pyyhki ne hiuksillaan; ja huone tuli täyteen voiteen tuoksua. Silloin sanoi yksi hänen opetuslapsistaan, Juudas Iskariot, joka oli hänet kavaltava: "Miksi ei tätä voidetta myyty kolmeensataan denariin ja niitä annettu köyhille?" Mutta tätä hän ei sanonut sentähden, että olisi pitänyt huolta köyhistä, vaan sentähden, että hän oli varas ja että hän rahakukkaron hoitajana otti itselleen, mitä siihen oli pantu. Niin Jeesus sanoi: "Anna hänen olla, että hän saisi toimittaa tämän minun hautaamispäiväni varalle. Sillä köyhät teillä aina on keskuudessanne, mutta minua teillä ei ole aina."”

    Tämä tapahtui lauantaina ennen pääsiäisviikon, pyhän viikon alkua. Ateria oli todennäköisesti sapattiateria, iltapäivän tai auringonlaskun aikaan. Tämä oli siis Jeesuksen elämän viimeinen sapattiateria, seuraava juhla-ateria olikin pääsiäisateria, ehtoollinen. Tätä seuraavana päivänä, sunnuntaina, Jeesus ratsasti kaupunkiin Daavidin poikana, luvattuna kuninkaana. Seuraavana päivänä, kun suuri kansanjoukko, joka oli saapunut juhlille, kuuli, että Jeesus oli tulossa Jerusalemiin, ottivat he palmupuiden oksia ja menivät häntä vastaan ja huusivat: "Hoosianna, siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen, Israelin kuningas!" Ja saatuansa nuoren aasin Jeesus istui sen selkään, niinkuin kirjoitettu on: "Älä pelkää, tytär Siion; katso, sinun kuninkaasi tulee istuen aasin varsan selässä". (Joh.12:12-15) ”Palmusunnuntaina” Jeesus otettiin vastaan Herran lupaamana kuninkaana, elävien puun oksien kanssa. ”Pitkänäperjantaina” sama mies huudettiin pilkattuna kahden murhamiehen rinnalle ristille, kirouksen puuhun, kuoleman puuhun. Hänen ristiinsä kirjoitettiin ”Juutalaisten kuningas”, mutta hän on kuningasten Kuningas ja herrain Herra. Hän ei tuo rauhaa ajamalla viholliset pois väkivalloin, vaan kuolemalla väkivaltaisen kuoleman itse vihollistensa, syntisten puolesta. Hän tuo rauhan Jumalan ja ihmisten – taivaan ja maan välille. Hän tulee Herran nimessä ja tuo Herran nimen ja siunauksen meille.

    5. paastonajan sunnuntai (Judica)

    Nimitys judica (= hanki minulle oikeutta) on päivän antifonin alusta (Ps.43:1). Tästä sunnuntaista alkaa hiljaisen viikon loppuun ulottuva ns. syvä paastonaika. Siksi päivää on sanottu kärsimyksen sunnuntaiksi (dominica passionis). Jeesuksen aikalaiset eivät ymmärtäneet hänen olemustaan ja tehtäväänsä, mutta ”kivestä, jonka rakentajat hylkäsivät”, oli tuleva kivi, jolle Jumalan seurakunta rakentuu. Jeesus on uuden liiton välittäjä. Hän on kuollut kootakseen yhteen kaikki hajallaan olevat Jumalan lapset. (Kirkkokäsikirja)

    Luuk.13:31-35: Samalla hetkellä tuli hänen luoksensa muutamia fariseuksia, ja he sanoivat hänelle: "Lähde ja mene täältä pois, sillä Herodes tahtoo tappaa sinut". Niin hän sanoi heille: "Menkää ja sanokaa sille ketulle: 'Katso, minä ajan ulos riivaajia ja parannan sairaita tänään ja huomenna, ja kolmantena päivänä minä pääsen määräni päähän'. Kuitenkin minun pitää vaeltaman tänään ja huomenna ja ylihuomenna, sillä ei sovi, että profeetta saa surmansa muualla kuin Jerusalemissa. Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet. Katso, 'teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi'. Mutta minä sanon teille: te ette näe minua, ennenkuin se aika tulee, jolloin te sanotte: 'Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen'."

    Fariseukset tulivat Kristuksen luo tuoden uutisen Herodeksen luota. Kuten Vanhan Testamentin hirmuhallitsijat, tahtoi tämäkin tyranni tappaa Jumalan sanaa julistavan profeetan. Tämä sama Herodes Antipas oli jo aiemmin vanginnut ja mestauttanut Johannes Kastajan, vanhan liiton profeetoista viimeisen. Nyt hän suunnitteli samaa kohtaloa Jeesukselle. Fariseukset eivät pitäneet Jeesuksesta, mutta häntä varoittamalla he saisivat hänen lähtemään luotaan pois. Jeesus lähetti fariseukset Herodeksen luo sen sanan kanssa, että hänen tehtävänsä ja todistuksensa on vielä kesken. Kuitenkin Kristuksen tuli kuolla vainottuna ja hylättynä – näin julma Herodeskin oli osa Jumalan pelastussuunnitelmaa. Surullisena Herra huutaa Jerusalemille, että hän haluaa kovasti suojata ja siunata käsillään sitä kaikesta pahasta, mutta sydämet ovat suljetut.

    Jeesus julisti Jumalan valtakuntaa, syntien sovitusta ja armoa, joka hänessä olisi valmis. Tämä oli se evankeliumi, jota profeetat julistivat. Mutta syntiinlankeemus saa aikaan sen, että ihmisten sydämet ovat tahdottomat ottamaan vastaan Kristusta, kuurot kuulemaan evankeliumia. Erityisellä tavalla juutalaisten sydän oli osoittautunut suljetuksi ja paatuneeksi. Jatkuvasti Jumala kutsuu kansaansa, mutta he eivät kuule. Kristus on kuitenkin koko maailman vapahtaja. Evankeliumi kuuluu jokaiselle, joka sen kuulee. Niin kuin Jesaja sanoo: Jes.65:1-3: Minä olen suostunut niiden etsittäväksi, jotka eivät minua kysyneet, niiden löydettäväksi, jotka eivät minua etsineet; minä olen sanonut kansalle, joka ei ole otettu minun nimiini: Tässä minä olen, tässä minä olen! Koko päivän minä olen ojentanut käsiäni uppiniskaista kansaa kohden, joka vaeltaa tietä, mikä ei ole hyvä, omain ajatustensa mukaan; kansaa kohden, joka vihoittaa minua alinomaa, vasten kasvojani, uhraa puutarhoissa ja suitsuttaa tiilikivialttareilla. Kristuksen ääni julistaa meille tätä sanomaa yhä tänäänkin! Yhä tänäänkin hän haluaa tarjota meille suojan ja siunauksen kaikkea pahaa vastaan. Yhä tänäänkin hän on sanassaan meidän kanssamme. Älä paaduta sydäntäsi hänen äänelleen, vaan syntisenä ja heikkona turvaa hänen kärsimyksensä hankkimaan anteeksiantamukseen, jota hän tänäänkin sanassaan tarjoaa. Hepr.3:7-8.

    Alakategoriat