Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne. Ja kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa.

Herran huoneessa (5.1.2020)

2.Sunnuntai joulusta

Tämän juhlapyhän perinteisen evankeliumin aihe on Jeesus kaksitoistavuotiaana temppelissä. Varttuessaan jokainen lapsi etsii oman kutsumuksensa salaisuutta. Kristillinen seurakunta kohtaa Jeesuksen kokoontuessaan jumalanpalvelukseen kirkkoon, Jumalan huoneeseen. Siellä se yhdessä taivaan enkelien ja pyhien kanssa kiittää ja ylistää Jumalan suuria tekoja. Sieltä se myös löytää oman kutsumuksensa ja tehtävänsä. Yhteinen jumalanpalvelus ja toistemme palveleminen kuuluvat yhteen. (Kirkkokäsikirja)

Joh.10:22-30: ”Sitten oli temppelin vihkimisen muistojuhla Jerusalemissa, ja oli talvi. Ja Jeesus käyskeli pyhäkössä, Salomon pylväskäytävässä. Niin juutalaiset ympäröivät hänet ja sanoivat hänelle: 'Kuinka kauan sinä pidät meidän mieltämme kiihdyksissä? Jos sinä olet Kristus, niin sano se meille suoraan.' Jeesus vastasi heille: 'Minä olen sanonut sen teille, ja te ette usko. Ne teot, joita minä teen Isäni nimessä, ne todistavat minusta. Mutta te ette usko, sillä te ette ole minun lampaitani. Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Ja minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni. Minun Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kaikkia, eikä kukaan voi ryöstää heitä minun Isäni kädestä. Minä ja Isä olemme yhtä.'”

Temppelin vihkimisen muistojuhla oli myös nimeltään Valon juhla tai Hanukka. Sitä vietettiin joulukuussa temppelin uudelleenkäyttöönottamisen muistoksi. Antiokhos IV Epifanes, seleukkidihallitsija valloitti Jerusalemin, kielsi ympärileikkaamisen kuoleman uhalla, sekä Jumalan sanan lukemisen ja kirjoittamisen. Hän myös häpäisi temppelin pystyttämällä sinne epäjumalankuvan. Vuonna 167 ekr. häpäisty temppeli puhdistettiin ja juutalaiset saivat itsenäisyyden. Iloista hanukkaa vietettiin tämän muistoksi. Epäilemättä temppelin puhdistukseen liittyvät tapahtumat olivat Jeesuksenkin mielessä hänen kävellessään Salomon pylväskäytävässä tuon juhlan aikana. Salomon pylväskäytävä oli erillinen, suojattu alue temppelin itäosassa, joka oli viimeinen Salomon temppelistä jäljelle jäänyt osa. Rabbit tapasivat opettaa siellä opetuslapsiaan. Koko Johanneksen evankeliumin luvun 10 sisältämä Jeesuksen opetus siitä, että hän on lammasten ovi (Joh.10:7) sekä Hyvä Paimen, joka tuntee lampaansa ja hänen lampaansa tuntevat hänet, kuten hän tuntee Isän ja Isä hänet (Joh.10:14,15). Nyt Jeesus palaa takaisin tähän aiheeseen.

Juutalaisten kiihtymys – siis malttamattomuus ja epäily - kertoo heidän vastentahtoisuudestaan uskoa Jeesukseen.  He olivat sananmukaisesti ”sielussaan kohotetut”, siis kuohuksissa. He eivät tienneet, mitä ajatella Jeesuksesta, mutta olivat aivan valmiit kivittämään Jeesuksen, jos hän nyt suoraan sanoisi olevansa messias. Jo valmiiksi juutalaiset olivat kiihdyksissä, kun Jeesus oli opetuksessaan puhunut itsestään Isän Jumalan Poikana. Näin oli käynyt jo aiemminkin Joh.5:17.-18: ”Mutta Jeesus vastasi heille: "Minun Isäni tekee yhäti työtä, ja minä myös teen työtä". Sentähden juutalaiset vielä enemmän tavoittelivat häntä tappaaksensa, kun hän ei ainoastaan kumonnut sapattia, vaan myös sanoi Jumalaa Isäksensä, tehden itsensä Jumalan vertaiseksi.” Jeesus vastaa nyt kuitenkin mestarillisesti. Kun juutalaiset vaativat, että hän julkisesti sanoo heille, tässä ja nyt, onko hän Kristus, valmiina kivittämään hänet, hän sanoo rohkeasti, suoraakin suoremmin, ettei ole puhunut mitään salassa. Hän on jo sanonut olevansa Kristus, ja hänen suuret tekonsa todistavat näin olevan. ”Ne teot, joita minä teen Isäni nimessä, ne todistavat minusta. He kyllä olivat kuulleet, mitä Jeesus oli itsestään sanonut, ja nähneet, mitä Jeesuksen tekemät teot todistavat. Silti he eivät uskoneet, vaan alati epäilivät. Jeesus ikään kuin sanoo rohkeasti, että ”Minähän olen puhunut, mutta te ette uskoneet! Missä olivat korvanne? Minähän olen tehnyt tunnusteot! Missä ovat olleet silmänne?”

Pyhä perhe (29.12.2019)

1.Sunnuntai joulusta

Tätä pyhäpäivää sanotaan sekä pyhän perheen että Simeonin ja Hannan sunnuntaiksi. He olivat temppelissä odottaneet Jumalan lupausten täyttymistä. Vaikka Jeesus-lapsi ei erottunut muista lapsista, he näkivät hänessä aikakauden käänteen. Jeesus eli samojen elinehtojen alaisena kuin me lunastaakseen meidät ja antaakseen meille oikeuden elää Jumalan lapsina. (Kirkkokäsikirja)

Luuk.2:33-40: Ja hänen isänsä ja äitinsä ihmettelivät sitä, mitä hänestä sanottiin. Ja Simeon siunasi heitä ja sanoi Marialle, hänen äidilleen: ”Katso, tämä on pantu lankeemukseksi ja nousemiseksi monelle Israelissa, ja merkiksi, jota vastaan sanotaan. Ja sinunkin sielusi on miekka lävistävä, jotta monen sydämen ajatukset tulisivat ilmi”. Ja oli naisprofeetta, Hanna, Fanuelin tytär, Asserin sukukuntaa. Hän oli sangen iäkäs. Hän oli elänyt neitsyytensä jälkeen miehensä kanssa seitsemän vuotta, ja oli nyt leski, kahdeksankymmenenneljän vuoden vanha. Hän ei poistunut temppelistä, vaan palveli Jumalaa paastoilla ja rukouksilla yöt ja päivät. Ja tultuaan siihen juuri sillä hetkellä, hän ylisti Jumalaa ja puhui hänestä kaikille, jotka Jerusalemissa odottivat lunastusta. Ja täytettyään kaikki Herran lain mukaan he palasivat Galileaan, omaan kaupunkiinsa Nasaretiin. Ja lapsi kasvoi ja vahvistui Hengessä, täytettynä viisaudella ja Jumalan armo oli hänen päällänsä.

Simeon ja Hanna ovat paimenten jälkeen seuraavat, jotka julistavat Marialle ja Joosefille heidän lapsensa olevan Kristus. Nyt Jeesusta tuotiin Jerusalemin temppeliin ympärileikattavaksi, Mooseksen lain määräysten mukaan. Tämä tapahtui kahdeksan päivää Jeesuksen syntymän jälkeen, niin kuin saamme lukea: ”Kun kahdeksan päivää oli kulunut ja lapsi oli ympärileikattava, annettiin hänelle nimi Jeesus, joksi enkeli oli hänet nimittänyt ennen kuin hän sikisi äitinsä kohdussa. Ja kun heidän puhdistuspäivänsä olivat täyttyneet Mooseksen lain mukaan, veivät he hänet ylös Jerusalemiin asettaaksensa hänet Herran eteen – niinkuin oli kirjoitettu Herran laissa: ”Jokainen miehenpuoli, joka avaa äidinkohdun, sanottakoon Herralle pyhitetyksi” – ja uhratakseen niin kuin Herran laissa on säädetty, parin metsäkyyhkysiä tai kaksi kyyhkysenpoikasta.” (Luuk.2:21-24).

Tässäkin näkyy se, mitä tarkoittaa apostoli Paavalin suuri julistus siitä, että Jumala on lähettänyt Poikansa, joka syntyi lain alle lunastaakseen lain alaiset (Gal.4:4-5). Ei hänen olisi tarvinnut omasta puolestaan tulla ympärileikatuksi, sillä hän on todella ihmiseksi syntynyt Jumala, ja siksi lain yläpuolella. Laki on annettu syntisille. Hänessä taas ei ole mitään syntiä. Mutta me olemme syntiset. Me olemme lain tuomion ja kirouksen alaiset syntimme tähden. Olemme syntiemme ja himojemme, oman sydämemme pahuuden kiusaamat ja haavoittamat. Ja siksi ansaitsisimme lain tuomion alle joutuneina Jumalan vihan ja kadotuksen. Mutta mitä tähän sanoo Raamattu Kristuksesta? ”Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä.” (Hepr.4:15) Kristus on syntymästään asti ollut kaikessa meidän edustajanamme, välimiehenämme Jumalan edessä. Hän syntyi lain alle, koska me olemme lain alaiset. Hän täytti sen lain, jota me emme voineet täyttää. Hän tuli vieläpä ristillä lain edessä kiroukseksi, jotta meillä olisi lunastus. Gal.3:13. Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme - sillä kirjoitettu on: "Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu".

Lupaukset täyttyvät 24.12.2019

Jouluaatto

Jouluaattona ollaan profeettojen lupausten toteutumisen ovella. Jouluaaton aihe on pelastuksen kaipuu ja lupaus Vapahtajasta. Siksi jouluprofetiat kuuluvat jouluaaton jumalanpalveluksiin silloinkin, kun niissä luetaan muita joulun tekstejä. (Kirkkokäsikirja)

Luuk.2:1-14: Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että kaikki maailma oli verolle pantava. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana. Ja kaikki menivät verolle pantaviksi, kukin omaan kaupunkiinsa. Niin Joosefkin lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ylös Juudeaan, Daavidin kaupunkiin, jonka nimi on Beetlehem, hän kun oli Daavidin huonetta ja sukua, verolle pantavaksi Marian, kihlattunsa, kanssa, joka oli raskaana. Niin tapahtui heidän siellä ollessaan, että Marian synnyttämisen aika tuli. Ja hän synnytti pojan, esikoisensa, ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut sijaa majatalossa. Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa. Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään, ja he peljästyivät suuresti. Mutta enkeli sanoi heille: "Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa." Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat: "Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!"

”Ja tapahtui niinä päivinä”. Näin alkaa tuo tuttuakin tutumpi Luukkaan evankeliumin kuvaus joulun tapahtumista. Kristuksen syntyminen maailmaan ei ole mitään lämminhenkistä ”joulusatua”, vaan kyseessä on todellinen tapahtuma, jolloin Juudea oli Rooman ylivallan, keisari Augustuksen ja sotilasjohtaja Kyreniuksen alainen. Keisari antoi omista syistään käskyn verollepanosta, mutta todellinen suunnitelma oli Jumalalla. Hän käytti tässä itse keisaria – ja käyttää maallisia hallitsijoita edelleen. Keisarin hallintavallan kautta Jumala toteutti omaansa.

Tämä sana, että Kristuksen syntymä tapahtui ”siihen aikaan” viittaa toisaalta myös siihen, että Jumalan lupausten täyttymisen hetki oli koittanut. Apostoli Paavalin ”jouluevankeliumin” voimme lukea Galatalaiskirjeen luvusta 4: ”Kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi tulleen, lunastamaan lain alaiset, että me saisimme lapsenoikeuden.” (Gal.4:4-5) Tässä on Jumalan ihmiseksi syntymän tarkoitus – hän tuli pelastamaan ihmiset. Jumalan ainosyntyinen Poika on tullut taivaasta lain alaiseksi, jotta meistä lain alaisista tulisi taivaan perilliset. Kristus oli jo syntyessään Jumalan Karitsa, joka kantoi maailman syntejä. Hänen koko elämänsä oli meidän lain täyttämistä kuuliaisena ja meidän tähtemme lain alaisena olemista. Hänen kärsimyksessään, kuolemassaan ja veressään Golgatan ristillä on koko maailman syntivelan sovitus ja pelastus jokaiselle, joka uskoo. Jeesuksen huutaessa ristillä ”Se on täytetty”, hän huusi jouluevankeliuminkin sanomaa. Hän oli silloin täyttänyt sen koko maailman syntien sovituksen, mitä varten hän vapahtajaksi syntyi.

Tue Sudan lähetystä

Sudankyltti1 

Lähetyskohteemme on Sleyn Sudan-lähetys 
Lahjoitukset lähetystilille 
IBAN: FI26 5732 7420 0588 19
BIC: OKOYFIHH ja viite 2286
MobilePay 89883