Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne. Ja kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa.

Jumalan sanan kylvö (16.2.2020)

2.sunnuntai ennen paastonaikaa

Tämän sunnuntain, sexagesiman (= kuudeskymmenes), evankeliumiteksteissä puhutaan Jumalan sanan kylvämisestä. Jeesus on kylväjä, mutta myös hänen opetuslapsensa on lähetetty uskollisesti kylvämään sanaa luottaen siihen, että Jumala antaa aikanaan kasvun. (Kirkkokäsikirja)

Joh.4:31-38: Sillä välin opetuslapset pyysivät häntä sanoen: ”Rabbi, syö!” Mutta hän sanoi heille: ”Minulla on syötävänä ruokaa, josta te ette tiedä.” Niin opetuslapset sanoivat keskenään: ”Lieneekö joku tuonut hänelle syötävää?” Jeesus sanoi heille: ”Minun ruokani on se, että teen lähettäjäni tahdon ja täytän hänen tekonsa. Ettekö sano: Vielä on neljä kuukautta, niin elonaika joutuu? Katso, minä sanon teille: nostakaa silmänne ja katselkaa vainioita, kuinka ne ovat valkoiset niitettäviksi. Ja niittäjä saa palkan ja kokoaa hedelmää iankaikkiseen elämään, jotta kylväjä ja niittäjä saisivat yhdessä iloita. Sillä tässä on se sana tosi, että toinen on kylväjä ja niittäjä toinen. Minä olen lähettänyt teidät niittämään sitä, josta ette ole vaivaa nähneet; toiset ovat vaivan nähneet ja te olette päässeet heidän työhönsä.”

Opetuslapset tulevat nyt ruoanhakureissultaan Sykarin kaivolle Jeesuksen luo ja käskevät Jeesusta syömään, mutta tässä Jeesus on se, jolla on ruokaa syötäväksi ja juotavaksi. Jeesuksen vastaus on kuitenkin tärkeämpi kuin sen mietiskely, miksi Jeesukselle oli tullut nälkä ja miksi se oli äkkiä kadonnut. Hän vastaa, että hänellä on tarjota salaista leipää heille. Lisäksi leipää, joka on hyvin merkittävää.  ”Minun ruokani on se, että teen lähettäjäni tahdon ja täytän hänen tekonsa.” Meillä saa sydämissämme olla nämä kaksi kysymystä, joita kysymme Jeesukselta: ”Mitä on se ruoka eli leipä, joka Jeesuksella on?” ja ”Mitä on se elonkorjuu, josta Jeesus puhuu?” Kolmanneksi meidän on oikein kysyä: ”Miten tämä koskee minua tänään?”

Elämän leipä taivaasta

Opetuslapset ymmärtävät Jeesuksen sanat hieman väärin. He luulevat hänen tarkoittavan sitä, että olisi jo saanut ruokaa, esimerkiksi kaivolle saapuneelta naiselta. Jeesus kuitenkin korostaa ”MINUN ruokani”. Hän antaa näin ruoalle hengellisen merkityksen: hänen tehtävänsä. Hänet on lähetetty pelastamaan maailma, niinkuin Johannes kirjoittaa edellisessä luvussa Joh.3:16-17: Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, jotta jokaisella, joka uskoo häneen, olisi iankaikkinen elämä, eikä yksikään heistä hukkuisi. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa tulisi autuaaksi.

Ansaitsematon armo (9.2.2020)

3.sunnuntai ennen paastonaikaa (Septuagesima)

Päivän latinankielinen nimi Septuagesima (= seitsemäskymmenes) ilmaisee päivien lukumäärän pääsiäiseen, johon seurakunnan katse nyt kääntyy. Tästä päivästä on vanhastaan alkanut papiston paasto. Seurakuntaa kehotetaan kilvoittelemaan kärsivällisesti Jumalan armoon luottaen. Päivän evankeliumitekstissä muistutetaan, että Jumalan armoa ei ansaita. Hänen hyvyytensä on sama kaikkia kohtaan. (Kirkkokäsikirja)

Matt.19:27-30: Silloin Pietari vastasi ja sanoi hänelle: ”Katso, me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua; mitä me siitä saamme?” Niin Jeesus sanoi heille: ”Totisesti minä sanon teille: siinä uudestisyntymisessä, kun Ihmisen Poika istuu kirkkautensa valtaistuimella, saatte tekin, jotka olette seuranneet minua, istua kahdellatoista valtaistuimella ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa. Ja jokainen, joka on luopunut taloista tai veljistä tai sisarista tai isästä tai äidistä tai vaimosta tai lapsista tai pelloista minun nimeni tähden, on saava satakertaisesti ja perivä iankaikkisen elämän. Mutta monet ensimmäiset tulevat viimeisiksi, ja monet viimeiset ensimmäisiksi.”

Tämän pyhän aiheena on ansaitsematon armo. Siksi onkin ehkäpä ensi alkuun hieman hämmästyttävää lukea, mitä Herra Kristus tässä opettaa. Näyttää nimittäin siltä, että opetuslapset Pietarin johdolla tässä saavat häneltä periä taivaan valtakunnan kaikkien niiden kärsimysten ja uhrausten tähden, mitä ovat Kristuksen seuraamisen vuoksi saaneet kokea – eivätkä yksin armosta, uskon kautta, ilman omaa ansiotaan. Ef.2:8-10: Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme. Lähtökohtana on se, että kaikki ovat Jumalan edessä samalla viivalla. Yhtä lailla jokainen ihminen on Aadamin lankeemuksen tähden syntinen ja taivaaseen kelvoton. Mutta jokaisen synnit ovat Kristuksen veressä sovitetut, jokaisen puolesta Kristus on maistanut kuoleman, kaikille on hänen sovitustyössään armosta, lahjana aivan valmis pelastus. Sen me saamme omaksemme Jumalan sanan tarjoamana, emme tekojemme perusteella ja tartumme siihen yksin uskolla, emme ansioillamme. Mitä me voisimmekaan itsestämme antaa Kristukselle tai jättää jälkeemme? Pelkän syntisen elämämme. Mutta juuri sitähän armo on, kun syntinen tulee Jeesuksen luo, seuraa häntä, saa syntinsä anteeksi ja uuden, iankaikkisen elämän hänessä. Tämä on Jumalan armon lahja.

Kristus, Jumalan kirkkauden säteily (2.2.2020)

Kynttilänpäivä

Nimitys kynttilänpäivä juontaa siitä keskiaikaisesta tavasta, että tänä sunnuntaina vihittiin vuoden aikana kirkossa käytettävät kynttilät. Juhlan raamatullisena aiheena on Jeesus-lapsen tuominen temppeliin ja jumalallinen kirkkaus, joka hänessä tuli maailmaan ja ilmestyi meille. Siunatessaan lasta ja hänen vanhempiaan vanha Simeon ylistää Jumalaa pelastuksesta, jonka hän on valmistanut kaikille kansoille, ja valosta, jonka hän on antanut loistaa kansalleen Israelille. (Kirkkokäsikirja)

2.Moos.33:18-23: Silloin hän sanoi: "Anna siis minun nähdä sinun kirkkautesi". Hän vastasi: "Minä annan kaiken ihanuuteni käydä sinun ohitsesi ja huudan nimen 'Herra' sinun edessäsi. Ja minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, armahdan, ketä armahdan". Ja hän sanoi vielä: "Sinä et voi nähdä minun kasvojani; sillä ei kukaan, joka näkee minut, jää eloon". Sitten Herra sanoi: "Katso, tässä on paikka minun läheisyydessäni; astu tuohon kalliolle. Ja kun minun kirkkauteni kulkee ohitse, asetan minä sinut kallion rotkoon ja peitän sinut kädelläni, kunnes olen kulkenut ohi. Kun minä sitten siirrän pois käteni, näet sinä minun selkäpuoleni; mutta minun kasvojani ei voi kenkään katsoa."

Tässä Raamatun tekstissä meillä on ainutlaatuinen kuva kohtaamisesta Jumalan ja ihmisen kesken. Sen taustalla on kansan niskurointi Jumalaa vastaan, ja miten Mooses pyysi ilmestysmajassa, että Herran kasvot johtaisivat kansan kohti luvattua maata: ”Jos siis olen saanut armon sinun silmiesi edessä, niin ilmoita minulle tiesi, että tulisin tuntemaan sinut ja tietäisin saaneeni armon sinun silmiesi edessä; ja katso: tämä kansa on sinun kansasi." Hän sanoi: "Pitäisikö minun kasvojeni käymän sinun kanssasi ja minun viemän sinut lepoon?" Hän vastasi hänelle: "Elleivät sinun kasvosi käy meidän kanssamme, niin älä johdata meitä täältä pois. Sillä mistä muutoin tiedetään, että minä olen saanut armon sinun silmiesi edessä, minä ja sinun kansasi, ellei siitä, että sinä käyt meidän kanssamme, niin että me, minä ja sinun kansasi, olemme erikoiset kaikkien kansojen joukossa, jotka maan päällä ovat?" Herra vastasi Moosekselle: "Mitä sinä nyt pyydät, sen minä myös teen; sillä sinä olet saanut armon minun silmieni edessä, ja minä tunnen sinut nimeltäsi". (2.Moos.33:13-17) 

Tue Sudan lähetystä

Sudankyltti1 

Lähetyskohteemme on Sleyn Sudan-lähetys 
Lahjoitukset lähetystilille 
IBAN: FI26 5732 7420 0588 19
BIC: OKOYFIHH ja viite 2286
MobilePay 89883