Jumalan kansan koti-ikävä (3.5.2020)

3. sunnuntai pääsiäisestä

Päivän antifonin alusta (Ps. 66:1) saatu nimitys jubilate (= riemuitkaa) muistuttaa pääsiäisajan luonteesta. Seurakunta juhlii iloiten Herran ylösnousemusta ja voittoa kuolemasta ja suuntaa katseensa uuteen elämään taivaassa, minne Jeesus on mennyt valmistamaan omilleen sijaa. Kristityt odottavat ”ikävöiden sitä kaupunkia, joka tulee” (Hepr. 13:14). Jeesuksen ylösnousemus on jo nyt tehnyt heidät uusiksi luomuksiksi. Kun Kristus palaa takaisin, heistä tulee hänen kirkastetun ruumiinsa kaltaisia. (Kirkkokäsikirja)

Joh.17:11-17: Ja minä en enää ole maailmassa, mutta he ovat maailmassa, ja minä tulen sinun tykösi. Pyhä Isä, varjele heidät nimessäsi, jonka sinä olet minulle antanut, että he olisivat yhtä niinkuin mekin. Kun minä olin heidän kanssansa, varjelin minä heidät sinun nimessäsi, jonka sinä olet minulle antanut, ja suojelin heitä, eikä heistä joutunut kadotetuksi yksikään muu kuin se kadotuksen lapsi, että kirjoitus kävisi toteen. Mutta nyt minä tulen sinun tykösi ja puhun tätä maailmassa, että heillä olisi minun iloni täydellisenä heissä itsessään. Minä olen antanut heille sinun sanasi, ja maailma vihaa heitä, koska he eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole. En minä rukoile, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että sinä varjelisit heidät pahasta. He eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole. Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus.

Tässä on osa Herramme Kristuksen ylimmäispapillisesta esirukouksesta omiensa puolesta, hänen ollessa matkalla Getsemaneen omaan rukouskamppailuunsa. Maailmassa meillä on ahdistus, mutta silti meidän ei tarvitse murehtia, vaan saamme olla turvallisella mielellä, sillä Kristus on voittanut maailman. (Joh.16:33) Kristus haluaa lohduttaa meitä tuskassamme ja murheessamme, mutta itse hän joutui puolestamme ahdistuksen ja tuskan valtaan Getsemanessa. Kärsimystensä, verensä ja kuolemansa kautta Kristus on kantanut syntiemme rangaistuksen ja hankkinut meille pelastuksen ja vapautuksen kaiken synnin alta.

 Tässä Kristus rukoilee maailmassa olevan seurakuntansa, omiensa puolesta, että me olisimme yhtä. Kirkon ja uskon yhteys on Jumalan sanan yhteyttä. Ei ole mitään todellista kristillistä yhteyttä Jumalan sanan ulkopuolella. Kristus tässä rukoileekin, että Pyhä taivaallinen Isämme varjelisi meitä nimessään, jonka hän on antanut. Tämä Jumalan pyhä nimi, joka meillä Kristuksessa on ja sen myötä Jumalan läsnäolo, hänen armonsa ja siunauksensa on meille Jumalan sanassa. Näinhän rukoilemme Herran rukouksessa, että Jumalan nimi olisi meille pyhä: ”Isä meidän, joka olet taivaissa, pyhitetty olkoon sinun nimesi.” Jumalan nimi on meidän suurin aarteemme, jossa meillä on varmasti Jumalan lupaama siunaus ja hänen armonsa. Jumalan nimeä me rukouksessa huudamme avuksi, rukoilemme Isäämme Kristuksen kautta Pyhässä Hengessä. Joel.2:32: Ja jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu. Sillä Siionin vuorella ja Jerusalemissa ovat pelastuneet, niinkuin Herra on sanonut; ja pakoonpäässeitten joukossa ovat ne, jotka Herra kutsuu. Me saamme syntimme anteeksi kolmiyhteisen Jumalan, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimessä, Kristuksen kuoleman tähden, ja pyhässä kasteessamme meidät on tähän kolmiyhteisen Jumalan nimiin otetut. Jumalan sana tuo meille hänen nimensä ja toimintansa, armonsa ja anteeksiantamuksensa seurakunnassa, kun me kokoonnumme sanan ja sakramenttien ääreen. Missä on Jumalan sana, siellä on Jumalan nimi, ja siellä on Kristus anteeksiantamusta jakamassa ja uskoa synnyttämässä. Matt.28:19-20: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." Näin Kristus on luonamme ja suojelee meitä yhä tänäänkin nimessään, kun kuulemme hänen sanaansa, erityisesti jumalanpalveluksessa. Jes.54:10: Sillä vuoret väistykööt ja kukkulat horjukoot, mutta minun armoni ei sinusta väisty, eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi.

Näkyvällä tavalla Kristus ei kuitenkaan kanssamme ole, ja siksi kirkko on maan päällä jatkuvasti ahdistuksen ja taistelujen alainen. Oma syntisyytemme sekä maailman pahuus ovat alati sekä kirkon että jokaisen kristityn niskassa. Synnistämme ja meitä ympäröivästä pahuudesta emme pääse tässä ajassa eroon. Emme kuitenkaan saa synnin ja maailman ajaa meitä epätoivoon, vaan saamme pitää kiinni Jumalan sanasta, hänen lupauksistaan ja hänen nimessään rukoilla ”Herra, armahda meitä… älä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta.” Onkin ymmärrettävää, että kristityille syntyy koti-ikävä, halu päästä täältä taisteluiden ja koettelemusten keskeltä jo pian taivaan autuuteen. Paavali tiivistää Kristuksen nimen tähden kärsivän ajatukset ja taivaskaipuun Filippiläiskirjeen luvussa 1: ”Sillä minä tiedän, että tämä on päättyvä minulle pelastukseksi teidän rukoustenne kautta ja Jeesuksen Kristuksen Hengen avulla, minun hartaan odotukseni ja toivoni mukaan, etten ole missään häpeään joutuva, vaan että Kristus nytkin, niinkuin aina, on tuleva ylistetyksi minun ruumiissani kaikella rohkeudella, joko elämän tai kuoleman kautta. Sillä elämä on minulle Kristus, ja kuolema on voitto. Mutta jos minun on eläminen täällä lihassa, niin siitä koituu hedelmää työlleni, ja silloin en tiedä, minkä valitsisin. Ahtaalla minä olen näiden kahden välissä: halu minulla on täältä eritä ja olla Kristuksen kanssa, sillä se olisi monin verroin parempi.” (Fil.1:19-23). Kristus on todella meille elämä ja kuolema voitto, ja hänen nimelleen tulee kunnia sekä elämässämme että kuolemassamme, kun pysymme uskossa hänen sanaansa. 2.Kor.4:16-18: Sentähden me emme lannistu; vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu. Sillä tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti, meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia.

Mistä saamme lohdun tähän koti-ikävään, taivaskaipuuseen? Osallistumalla jumalanpalvelukseen täällä ajassa saamme olla yhteydessä taivaalliseen jumalanpalvelukseen. Todella, Jumalan sanan ja nimen tähden meillä on jumalanpalveluksessamme taivas maan päällä, vaikkakin piilotetulla tavalla. Tästä saamme sekä lohdun kaikkiin ahdistuksiin ja vaivoihin, jotka meitä kohtaavat, että toivon tulevasta maailmasta, jossa me saamme iloita ja riemuita ilman syntiä ja murhetta. Kristus rukoilee, että Jumala varjelee meitä sanallaan pahasta ja pyhittäisi meidät totuudessa, sanassaan. Tämän hän tekee jumalanpalveluksessa, kun todella Jumalan pyhä sana kohtaa meidät ja saa puhdistaa sydämemme ja omantuntomme Kristuksen verellä. Näin meidät puhdistetaan ja pyhitetään armosanalla kuolleista töistä palvelemaan elävää Jumalaa. Hepr.9:14: kuinka paljoa enemmän on Kristuksen veri, hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle, puhdistava meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa! Kun meillä on Jumalan nimi ja sana, joka meille Kristus itse julistaa jumalanpalveluksessa, lohduttaen meitä tässä ajassa, keskellä vaikeuksien ja ahdistusten, niin me saamme sen rauhan, jonka hän meille lupaa, rauhan, jota maailma ei voi meille antaa. (Joh.14:27) Ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa. (Fil.4:7).

 

Esa Yli-Vainio

Tue Sudan lähetystä

Sudankyltti1 

Lähetyskohteemme on Sleyn Sudan-lähetys 
Lahjoitukset lähetystilille 
IBAN: FI26 5732 7420 0588 19
BIC: OKOYFIHH ja viite 2286
MobilePay 89883