Kunnian kuninkaan alennustie (05.04.2020)

Palmusunnuntai

Palmusunnuntain ja 1. adventtisunnuntain evankeliumitekstit kertovat samasta tapahtumasta. Kristuksen julkinen toiminta tähtäsi alusta lähtien hänen elämänsä viimeisiin päiviin. Palmusunnuntain nimi dominica palmarum viittaa Jeesuksen ratsastukseen Jerusalemiin, jolloin ihmiset heittivät palmunoksia hänen kulkutielleen. Tämän muistelemiseen on liittynyt tapa tuoda kirkkoihin palmunoksia ja niistä tehtyjä koristeita. Niitä on myös kannettu palmusunnuntain kulkueissa. Pohjoisemmissa maissa on palmunoksien sijasta käytetty pajunoksia. Palmusunnuntaina alkaa kunnian kuninkaan alennustie. Betaniassa voideltu Jeesus ratsasti Jerusalemiin kohti kärsimystä ja kuolemaa, mutta juuri niistä tuli toivon ja voiton merkki, jonka vertauskuvia ovat palmunoksat. Palmusunnuntaina Kristuksen kirkko lähtee seuraamaan hänen elämänsä viimeisiä vaiheita. (Kirkkokäsikirja)

Joh.12:1-8: ”Kuusi päivää ennen pääsiäistä Jeesus saapui Betaniaan, jossa Lasarus asui, hän, jonka Jeesus oli herättänyt kuolleista. Siellä valmistettiin hänelle ateria, ja Martta palveli, mutta Lasarus oli yksi niistä, jotka olivat aterialla hänen kanssaan. Niin Maria otti naulan oikeata, kallisarvoista nardusvoidetta ja voiteli Jeesuksen jalat ja pyyhki ne hiuksillaan; ja huone tuli täyteen voiteen tuoksua. Silloin sanoi yksi hänen opetuslapsistaan, Juudas Iskariot, joka oli hänet kavaltava: "Miksi ei tätä voidetta myyty kolmeensataan denariin ja niitä annettu köyhille?" Mutta tätä hän ei sanonut sentähden, että olisi pitänyt huolta köyhistä, vaan sentähden, että hän oli varas ja että hän rahakukkaron hoitajana otti itselleen, mitä siihen oli pantu. Niin Jeesus sanoi: "Anna hänen olla, että hän saisi toimittaa tämän minun hautaamispäiväni varalle. Sillä köyhät teillä aina on keskuudessanne, mutta minua teillä ei ole aina."”

Tämä tapahtui lauantaina ennen pääsiäisviikon, pyhän viikon alkua. Ateria oli todennäköisesti sapattiateria, iltapäivän tai auringonlaskun aikaan. Tämä oli siis Jeesuksen elämän viimeinen sapattiateria, seuraava juhla-ateria olikin pääsiäisateria, ehtoollinen. Tätä seuraavana päivänä, sunnuntaina, Jeesus ratsasti kaupunkiin Daavidin poikana, luvattuna kuninkaana. Seuraavana päivänä, kun suuri kansanjoukko, joka oli saapunut juhlille, kuuli, että Jeesus oli tulossa Jerusalemiin, ottivat he palmupuiden oksia ja menivät häntä vastaan ja huusivat: "Hoosianna, siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen, Israelin kuningas!" Ja saatuansa nuoren aasin Jeesus istui sen selkään, niinkuin kirjoitettu on: "Älä pelkää, tytär Siion; katso, sinun kuninkaasi tulee istuen aasin varsan selässä". (Joh.12:12-15) ”Palmusunnuntaina” Jeesus otettiin vastaan Herran lupaamana kuninkaana, elävien puun oksien kanssa. ”Pitkänäperjantaina” sama mies huudettiin pilkattuna kahden murhamiehen rinnalle ristille, kirouksen puuhun, kuoleman puuhun. Hänen ristiinsä kirjoitettiin ”Juutalaisten kuningas”, mutta hän on kuningasten Kuningas ja herrain Herra. Hän ei tuo rauhaa ajamalla viholliset pois väkivalloin, vaan kuolemalla väkivaltaisen kuoleman itse vihollistensa, syntisten puolesta. Hän tuo rauhan Jumalan ja ihmisten – taivaan ja maan välille. Hän tulee Herran nimessä ja tuo Herran nimen ja siunauksen meille.

 

Kuningas ja nardusöljyn tuoksu

Nyt kuitenkin tämä Jeesuksen viimeinen viikko on vasta tulossa. Nyt kiinnittäkäämme huomion näihin sanoihin: ”Niin Maria otti naulan oikeata, kallisarvoista nardusvoidetta ja voiteli Jeesuksen jalat ja pyyhki ne hiuksillaan; ja huone tuli täyteen voiteen tuoksua.” Nardusvoidetta on alun perin valmistettu intialaisista kasveista, ja sitä käytettiin lääketarkoituksessa, jonkinlaisena salvana. Maria kuivasi epätavallisella tavalla hiuksillaan Jeesuksen jalat, ja ilmaisivat syvää alamaisuutta Pelastajalle. Tämä voitelu oli erityinen uskontunnustus – ja Jeesuksen sanat vahvistavat tämän: "Anna hänen olla, että hän saisi toimittaa tämän minun hautaamispäiväni varalle.” Jeesus opetti, että hänet voideltiin hänen kuolemaansa varten. Kuolleet yleensä voideltiin hyväntuoksuisilla öljyillä; näin Jeesus valmistettiin viimeiseen viikkoonsa. Kristus tarkoittaa voideltua – Vanhassa Testamentissa näemme, että kuninkaat, profeetat ja ylimmäiset papit voideltiin virkaansa. Jeesus oli kasteessaan saanut voitelun kuninkaaksemme, profeetaksemme ja ylipapiksemme. Nyt hänet voideltiin kuolemaansa, meidän syntiuhrinamme.

Kuitenkin nardusöljy opettaa meille vieläkin enemmän. Tässä Jeesus istuu ruokapöydän ääressä, ja Maria voitelee hänen jalkansa tuoksun levitessä huoneeseen. Tämä muistuttaa Laulujen laulun ensimmäisen luvun jaetta 12, jossa sanotaan: "Kuninkaan istuessa pöydässään tuoksui minun nardukseni kaiken aikaa.” Martti Luther selittää Korkean veisun kommentaarissaan tästä:Kuitenkin usko, vaikka sitä koetellaan, tarkkaa sanaa ja saa rohkaisua sanasta. Niinpä tässä kohdassa sanotaan: "Kuninkaan istuessa pöydässään". Ikään kuin hän sanoisi: 'Ahdistuksessani koin, että Jumala on vetäytynyt todella kauas minusta. Sen vuoksi pyysin, että Hän näyttäisi minulle, missä laiduntaa lammaslaumaansa. Mutta ei Hän olekaan mennyt pois. Hän on läsnä, Hän istuu pöydässä. Se tarkoittaa, että Hän huolehtii minusta, rakastaa minua, suojaa minua ja varjelee minua eikä suunnittelekaan tuhoamistani, kiusaamistani tai kiduttamistani, kuten ahdistuksessani koin. 'Minun rukoukseni oli kulkeutunut Hänen luokseen, kun lähestyminen oli helppoa ja Hän istui vielä pöydässään. Siksi se miellytti ja ihastutti Häntä ja rukoukseni kuultiin.” Kristuksen kuninkuus on piilotettua kuninkuutta. Se oli peitettyä ja orjanmuotoista, kun hän Herran kärsivänä palvelijana, nöyränä ja hiljaisena kulki kohti Jerusalemia, ei istuakseen kuninkaan valtaistuimelle – Daavidin valtaistuimelle, niin kuin kansa odotti, vaan kohti ristiä. Hänen valtaistuimensa on armonistuin, liiton arkin kansi, jolta Jumalan armo ja syntien anteeksiantamus julistetaan kaikelle kansalle sovintoveren tähden. Room.3:25. jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit. Kristus istuu tällä armoistuimella, taivaallisella valtaistuimella ja hallitsee sanansa kautta. Me emme näe hänen armoaan ja siunauksiaan, emme hänen läsnäoloaan ja Kaikkivaltiuttaan, mutta luotamme hänen sanaansa, jossa hän lupaa todella olla kanssamme ja todella hallita ja antaa syntimme anteeksi. Tämän hän tekee sanansa kautta.

Syntien sovituksen tuoksu

Kristus on Vanhan testamentin uhrien täyttymys. Hänessä esikuvallisten uhrien kuva todellistui. Nardusöljyn haju täytti koko huoneen, jossa Kristus ja opetuslapset olivat samalla tavalla, kuin ylimmäinen pappi levitti hyväntuoksuista suitsuketta, kun hän meni suurena sovituspäivänä kaikkeinpyhimpään: 3.Moos.16:12-17: Ja hän ottakoon hiilipannun täyteen tulisia hiiliä alttarilta, joka on Herran edessä, ja kahmalonsa täyteen survottua hyvänhajuista suitsuketta ja vieköön ne esiripun sisäpuolelle. Ja hän pankoon suitsukkeen tulen päälle Herran eteen, niin että suitsutus pilvenä peittää lain arkin päällä olevan armoistuimen, ettei hän kuolisi. Ja hän ottakoon mullikan verta ja pirskoittakoon sitä sormellansa armoistuimen etupuolelle; ja armoistuimen eteen hän pirskoittakoon sormellansa verta seitsemän kertaa. Sitten hän teurastakoon kansan syntiuhrikauriin ja vieköön sen verta esiripun sisäpuolelle ja tehköön sen verellä, niinkuin hän teki mullikan verellä: pirskoittakoon sitä armoistuimelle ja armoistuimen eteen. Ja näin hän toimittakoon pyhäkölle sovituksen israelilaisten saastaisuudesta ja heidän rikoksistaan, olivatpa heidän syntinsä minkälaiset tahansa; näin hän tehköön myös ilmestysmajalle, joka on heidän tykönänsä, keskellä heidän saastaisuuttansa. Älköön yhtään ihmistä olko ilmestysmajassa, kun hän tulee toimittamaan sovitusta pyhimmässä, siihen saakka kunnes hän sieltä lähtee ja on toimittanut itsellensä ja perheellensä ja koko Israelin seurakunnalle sovituksen. Herran armo oli näkymätöntä kansalle, mutta paksu, hyväntuoksuisen suitsukkeen pilvi, joka tarttui papin vaatteisiin, kertoi konkreettisella tavalla – nimittäin suloisella tuoksulla, että sovintoveri on vuodatettu, syntiuhri oli uhrattu, synnit sovitettu, armo julistettu. Kristus on näin meidän uhrimme, joka voidellaan suitsukkeella ja öljyllä ja uhrataan syntiemme sovitukseksi. Tämä uhraamisen paikka oli Golgatan risti, jossa hänen verensä vuodatettiin maailman syntien sovitukseksi. Kristus on meidän ylipappimme, joka vei verensä ja ”suloisesti tuoksuvan uhrinsa” taivaalliselle alttarille, Jumalan eteen, taivaalliseen kaikkeinpyhimpään. Suitsukkeen tuoksu ja savu levisi kaikkialle kaikkeinpyhimpään ja tarttui papin vaatteisiin. Kansa haistoi papista öljyn ja suitsukkeen tuoksun, joka kertoo hyvin aistittavalla tavalla Jumalan siunauksesta. Tuoksu levisi laajallekin kaikkeinpyhimmästä poistuvan papin mukana.  Tuoksu kertoi siis kansalle Jumalan armon ja pyhyyden läsnäolon. Samalla tavalla evankeliumin sana julistaa meille tänäänkin läsnäolevan Kristuksen hankkimaa armoa ja syntien anteeksiantamusta Kristuksen sovintoveressä. Sanansa kautta Kristus tulee jumalanpalveluksessa taivaallisesta kaikkeinpyhimmästä meidän luoksemme ja tuo sovituksen sanan meille suloisena tuoksuna. Kuten kansa haistoi papin vaatteista sovituksen, me saamme kuulla pastorin suusta itse Kristuksen julistuksen: ”Minun vereni on vuodatettu sinun syntiesi sovitukseksi. Ne ovat anteeksiannetut. Minä kuolin, jotta sinä saat elää. Minun vereni tähden sinulla on vapaa pääsy taivaaseen.”

Tarttuva Kristuksen tuoksu

Nykyisenä koronaviruksen aikana me välttelemme läheisyyttä, koska emme halua tartuttaa virusta tai saada itse tartuntaa muilta. Eristämme itsemme suojellaksemme itseämme ja lähimmäisiämme. Mutta Jumala ei ole eristänyt itseään meistä, vaan tulee sinun luoksesi sanansa kautta. Missä Jumalan sana, evankeliumi julistetaan, siellä on Kristus antamalla sinulle syntisi anteeksi. Sinä saat uskoa syntisi anteeksiannetuiksi Jumalan sanan todistuksen perusteella, kuten Paavali kirjoittaa: ”Varma on se sana ja kaiken vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä vapahtamaan, joista minä olen suurin.” (1.Tim.1:15) Jumalan sana tartuttaa meidät ja niin saamme hänen suojauksensa ja siunauksensa. Se sana tarttuu meihin ja tuo meille armon. Se tarttuu meihin, meidän sydämeemme ja tekee meistä Jumalan temppelin.

Evankeliumin sana on Kristuksen tuoksu, jonka kautta Kristus on todella kanssamme, keskellämme ja levittää armoaan ja anteeksiantamustaan. Anna tämän sanan tarttua sinuunkin ja levitä mukanasi maailmaan, kuten suitsukkeen sovituksesta kertova tuoksu levisi papin mukana kansalle. Nyt me saamme olla maailmassa Kristuksen tuoksun levittäjät. Tämä koskee erityisesti saarnaajia. Paavali kirjoittaa: 2.Kor.2:14-17: Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka aina kuljettaa meitä voittosaatossa Kristuksessa ja meidän kauttamme joka paikassa tuo ilmi hänen tuntemisensa tuoksun! Sillä me olemme Kristuksen tuoksu Jumalalle sekä pelastuvien että kadotukseen joutuvien joukossa: näille tosin kuoleman haju kuolemaksi, mutta noille elämän tuoksu elämäksi. Ja kuka on tällaiseen kelvollinen? Sillä me emme ole niinkuin nuo monet, jotka myyskentelevät Jumalan sanaa; vaan puhtaasta mielestä, niinkuin Jumalan vaikutuksesta, Jumalan edessä, me Kristuksessa puhumme. Temppeliuhrit tuottivat suloista tuoksua. Kristuksen uhri ristillä on suloinen uhrin tuoksu Herralle, joka peittää meidän syntiemme lemun, ”kuoleman löyhkän.” Kun Israelin kansa haistoi tuon tuoksun, se tarkoitti syntien sovitusta ja elämää. Evankeliumin sana taas julistaa autuutta ja iankaikkista elämää jokaiselle, joka uskoo. Ja kun me evankeliumin sanassa tunnemme Kristuksen ja hänen sovintouhrinsa, tulee meistä suloinen tuoksu Herralle täällä maailmassa niin että levitämme Kristuksen armon sanaa. Se on ikään kuin ”tarttunut vaatteisiimme” ja saa levitä sinne missä mekin kuljemme.

Kristus on meidän pelastuksemme, sovitusuhrimme ja ”suloinen tuoksumme” Jumalan edessä, ja hänen seuraajinaan me saamme levittää rakkaudessa tuota tuoksua maailmaan, kuten Paavali kirjoittaa Efeson seurakunnalle Ef.5:1-2: Olkaa siis Jumalan seuraajia, niinkuin rakkaat lapset ja vaeltakaa rakkaudessa, niinkuin Kristuskin rakasti teitä ja antoi itsensä meidän edestämme lahjaksi ja uhriksi, Jumalalle "suloiseksi tuoksuksi." ”Jumalan imitoijina” me rakastamme ja teemme hyvää, annamme anteeksi ja rakastamme niitä, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet niin että annamme itsemme heidän edestämme ja rukoilemme heidän puolestaan. Sillä Kristuskin on rakastanut meitä ja antanut itsensä meidän edestämme uhrilahjaksi ja Jumalalle suloiseksi tuoksuksi, joka kohoaa taivaaseen ja tuo Jumalan armon ja siunauksen. Olkaamme todellinen Kristuksen tuoksu maailmassa, kuten evankeliumitekstimme Maria, mutta varokaamme Juudaksen esimerkkiä. Meidän tulee olla sydämeltämme puhtaita – Kristuksen veren puhdistamia – eikä ulospäin pyhältä vaikuttavia pettureita, joiden sydän on paatunut. Syntiset saattavat näyttää ulos puhdastarkoituksellisilta, mutta sisällään heillä on ahnas sydän. Parannuksen ja Jumalan sanan siunausten kautta antaa Jumala meille puhtaan sydämen. Näin me olemme armosta armahdetut, uskon kautta pelastetut Kristuksen veressä, Jumalan sanalla päästetyt synneistämme ja sen pyhittämät. Armosta meillä on iankaikkinen elämä Kristuksen tähden, mutta tässä elämässä meidän tehtävämme on kristittyinä ja armahdettuina rakastaa ja tehdä hyviä töitä, joiden tekemiseen meidät on tarkoitettu. Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. 10. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme. (Ef.2:8-10)

 

Esa Yli-Vainio

Tue Sudan lähetystä

Sudankyltti1 

Lähetyskohteemme on Sleyn Sudan-lähetys 
Lahjoitukset lähetystilille 
IBAN: FI26 5732 7420 0588 19
BIC: OKOYFIHH ja viite 2286
MobilePay 89883