Jeesus, Pahan vallan voittaja (15.3.2020)

3.paastonajan sunnuntai

Nimitys oculi (= minun silmäni) on saatu päivän antifonin alusta (Ps. 25: 15). Kertomukset pahojen henkien ulosajamisesta liittyvät erityisesti kolmanteen paastonajan sunnuntaihin. Pääsiäistä edeltävä aika oli vanhalla ajalla kasteelle valmistautumisen aikaa. Kastetoimitukseen taas sisältyi useita eksorsismeja eli pahan hengen ulosajamisia. Aihepiiriltään tämä sunnuntai liittyy ensimmäiseen paastonajan sunnuntaihin. Se panee ihmisen miettimään, kenen puolella hän on. (Kirkkokäsikirja)

Joh.12:37-43: Ja vaikka hän oli tehnyt niin monta tunnustekoa heidän nähtensä, eivät he uskoneet häneen, että kävisi toteen profeetta Jesajan sana, jonka hän on sanonut: "Herra, kuka uskoo meidän saarnamme, ja kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?" Sen tähden he eivät voineet uskoa, koska Jesaja on vielä sanonut: "Hän on sokaissut heidän silmänsä ja paaduttanut heidän sydämensä, että he eivät näkisi silmillään eivätkä ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi". Tämän Jesaja sanoi, kun hän näki hänen kirkkautensa ja puhui hänestä. Kuitenkin useat hallitusmiehistäkin uskoivat häneen, mutta fariseusten tähden he eivät sitä tunnustaneet, etteivät joutuisi synagoogasta erotetuiksi. Sillä he rakastivat ihmiskunniaa enemmän kuin Jumalan kunniaa.

Kansa ei uskonut Kristukseen siitä huolimatta, että hän oli tehnyt monta tunnustekoa – siis ihmettä, jotka todistivat siitä, kuka Kristus on. Syntiinlankeemus saa aikaan sen, että me ja kaikki ihmiset synnymme pahan vallan alla ja sokeina. Me emme luonnostamme näe emmekä edes halua nähdä Jumalan armoa emmekä Jeesusta Kristusta syntien sovittajana. Mutta Jeesus on tullut voittamaan pahan vallan. Hän on tullut voittamaan synnin, kuoleman ja perkeleen kuolemallaan ja ylösnousemisellaan – ja yhä edelleen haluaa nostaa meidät tuon pahan vallan alta sanansa kautta. Hän tekee tämän avaten silmämme. Me olemme sokeat, mutta hänen valossaan me näemme. Nyt meidän eteemme asetetaankin kysymys: ”Näemmekö me Kristuksen?” Ja ”Miten me näemme hänet tänään?”

 

Kärsivän Kristuksen kirkkaus

Evankelista Johannes kertoo, että tässä kävi toteen se, mitä profeetta Jesaja oli ennustanut sanoessaan: ”Kuka uskoo meidän saarnamme, kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?” Näillä sanoilla alkaa Jesajan kirjan luku 53, jossa on ennustus Kristuksesta, joka kantaa ja sovittaa ihmiskunnan synnit. Jes.53:1-5: Kuka uskoo meidän saarnamme, kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan? Hän kasvoi Herran edessä niinkuin vesa, niinkuin juuri kuivasta maasta. Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa, johon me olisimme mielistyneet. Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet. Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut. Kristus tuli kantaakseen meidän syntimme, jotta hänen haavojensa kautta me saisimme pelastuksen. Me emme näe tuossa murjotussa kipujen miehessä mitään voittoisaa Jumalan Poikaa, vaan kärsivän, surkean olennon, mutta hän on tullut sellaiseksi sinun tähtesi, sinun pelastukseksesi. Hänet haavoitetaan meidän rikkomustemme tähden – hän siis kärsii meidän syntiemme rangaistuksen ja antaa tilalle oman armonsa ja pyhyytensä. Tässä on Lutherillekin kirkastunut ”autuas vaihtokauppa”! Kaikki synti, pahuus, kipu, suru, sairaus, kuolema ja kadotus joka on sinun omaasi – sen Kristus ottaa itselleen. Sen kaiken hän kantaa ja kärsimyksillään ja verellään sovittaa meidän puolestamme Jumalan edessä. Ja kaikki, mikä on hänen – Taivas, iankaikkinen elämä, autuus ja pyhyys, hän antaa sinulle armosta.

Tätä evankeliumia julistaa saarnavirka, joka on Kristuksen asettama. 2.Kor.5:18-21: Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi. Tässä on Kristuksen kirkkaus, jonka Jesaja näki, hänen alennustilansa ja kärsimyksensä, jossa hän sovittaa meidän syntimme. Kristus siis nähdään siellä, missä on hänen sanansa. Kristus on siellä missä häntä saarnataan – hän itse vaikuttaa evankeliumin sanan kautta. Siksi me näemme Herramme, kun hänen sijaiskärsimystään julistetaan.

Jesajan temppelinäky ja meidän jumalanpalveluksemme tänään

Profeetta Jesaja näki myös ”hänen kirkkautensa” – siis Jumalan pyhyyden kirkkauden, Kristuksen kunnian näyssä, jossa hänet kutssuttiin nuorena miehenä profeetaksi. Tämä näky vei Jesajan temppeliin, joka oli täynnä Herran kirkkautta ja hänen pyhyytensä läsnäoloa. Jes.6:1-4: Kuningas Ussian kuolinvuotena minä näin Herran istuvan korkealla ja ylhäisellä istuimella, ja hänen vaatteensa liepeet täyttivät temppelin. Serafit seisoivat hänen ympärillään; kullakin oli kuusi siipeä: kahdella he peittivät kasvonsa, kahdella he peittivät jalkansa, ja kahdella he lensivät. Ja he huusivat toinen toisellensa ja sanoivat: "Pyhä, pyhä, pyhä Herra Sebaot; kaikki maa on täynnä hänen kunniaansa". Ja kynnysten perustukset vapisivat heidän huutonsa äänestä, ja huone täyttyi savulla. Tässä Jesaja siis pääsee näkemään Jumalan läsnäolon temppelissä, hänen silmänsä avataan hetkeksi – ja hän ymmärtää Herran edessä oman syntisyytensä ja kansansa synnit. Jes.6:5-7: Niin minä sanoin: "Voi minua! Minä hukun, sillä minulla on saastaiset huulet, ja minä asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet; sillä minun silmäni ovat nähneet kuninkaan, Herran Sebaotin." Silloin lensi minun luokseni yksi serafeista, kädessään hehkuva kivi, jonka hän oli pihdeillä ottanut alttarilta, ja kosketti sillä minun suutani sanoen: "Katso, tämä on koskettanut sinun huuliasi; niin on sinun velkasi poistettu ja syntisi sovitettu". Jesaja tunnustaa syntinsä ja hänen syntinsä sovitetaan tulesta hehkuvalla kivellä, joka on puhdistanut hänet ja tuonut hänelle syntien sovituksen. Jeesuksen veri on sovittanut ja puhdistanut meidän syntimme. Hän on ristille kantanut ruumiissaan meidän syntimme ja verensä vuodattamalla saanut aikaan syntien täydellisen sovituksen. Täysin samalla tavalla mekin saamme jumalanpalveluksessa Herran kasvojen edessä tunnustaa syntimme ja vastaanottaa hänen tarjoamansa syntien sovituksen Jeesuksen veressä.

Kuolemallaan Kristus on ottanut pois meidän kuolemamme ja ylösnousemuksellaan antanut meillekin todellisen, iankaikkisen elämän. Ja taivaaseen astuessaan hän vei verensä taivaallisen temppelin alttarille. Ja siitä alttarilta otettiin tuo tulinen kivi, jolla Jesajan suuta kosketettiin. Jeesuksen veri sovittaa ja puhdistaa meidät – ja se tarjotaan armonvälineiden - sanan, kasteen ja ehtoollisen kautta. Alttarilta mekin saamme vastaanottaa todella syntien sovituksen, sillä meidän suuhumme annetaan nautittavaksi leivässä ja viinissä Jeesuksen tosi ruumis ja veri. Näin kuuluvat meillekin ne sanat, jotka lausuttiin Jesajalle: "Katso, tämä on koskettanut sinun huuliasi; niin on sinun velkasi poistettu ja syntisi sovitettu". Se kivi oli tulenhehkuinen kuvastaen Pyhää Henkeä. Pyhä Henki sai aikaan sen, että pyhä tuli paloi alati temppelissä. Samalla tavalla Uuden liiton temppeliin – siis jokaiseen uskovaan – Pyhä Henki tulee asumaan, niin kuin tapahtui näkyvästi helluntaina. Pyhä Henki toimii armonvälineiden kautta synnyttäen uskon sekä tehden eläväksi ja tarjoten Kristuksen ruumiin ja veren hankkiman syntien anteeksiantamuksen. Jumalanpalveluksessa me kokoonnumme todella alttarin luo, Herran kasvojen eteen, kuulemaan Kristuksen ääntä ja vastaanottamaan hänen ruumiinsa ja verensä. Kristus on sanansa kautta Pyhän Hengen välityksellä todella läsnä. Ja kun Jumalan sanaa saarnataan, Pyhä Henki toimii synnyttäen elämää ja uskoa. Näin meidän silmämme avataan ja syntimme sovitetaan. Tämä on tapahtunut jo pyhässä kasteessamme. Kaste on siirtänyt meidät synnin ja pahuuden alta elämään ja Kristuksen omiksi.

Jesaja siis näki sekä Jumalan kirkkauden hänen temppelissään että Kristuksen kirkkauden hänen kantaessaan koko maailman syntivelkaa. Kummassakin kohtaa puhutaan kuinka Jumala sovittaa synnit ja lähettää sanansaattajat tätä sovitusta julistamaan, mutta kansa, jolle pitäisi julistaa, on kuuro. Sen korvat ovat kuurot kuulemaan ja sydän tahdoton uskomaan. Jes.6:8.-10: Ja minä kuulin Herran äänen sanovan: "Kenenkä minä lähetän? Kuka menee meidän puolestamme?" Minä sanoin: "Katso, tässä minä olen, lähetä minut". Niin hän sanoi: "Mene ja sano tälle kansalle: 'Kuulemalla kuulkaa, älkääkä ymmärtäkö, näkemällä nähkää, älkääkä käsittäkö'. Paaduta tämän kansan sydän, koveta sen korvat, sokaise sen silmät, ettei se näkisi silmillään, ei kuulisi korvillaan, ei ymmärtäisi sydämellään eikä kääntyisi ja parannetuksi tulisi." Tähän Johannes viittasi Jeesuksen toiminnassa. Vaikka hän julisti totuutta, joka tekee vapaaksi – Jumalan sanaa, evankeliumia, häntä ei kuultu. Vaikka hänen ihmetekonsa oli kaikkien nähtävillä, kansan silmät olivat sokeat näkemään. Peite oli ja on yhä edelleen ihmisten silmillä. Ja se peite pysyy niin kauan, kunnes Kristus Pyhän Hengen kautta sanallaan sen ottaa pois ja antaa sanansa upota korvista sydämeen ja avaa hengellisesti sokeat silmämme näkemään hänet.

Usko ja näe Kristus tänään

Niin kuin Jesajan päivinä, Jumalan tuomio lukitsi kansan epäuskoonsa. He eivät uskoneet, ja siksi epäuskossaan paatuivat. Näin myös Herra paadutti faaraon sydämen, kun hän vastusti Jumalan sanaa, jota Mosses julisti (2.Moos.9:12). Samalla tavalla käy yhä tänäänkin niiden, joita jatkuvasti evankeliumi Kristuksesta kohtaa, mutta he kieltäytyvät näkemästä syntiensä sovitusta Jumalan Pojan veressä. He kieltäytyvät kuulemasta vapahduksen sanaa, joka puhuu Jumalan armosta Jeesuksen kuolemassa. Ja lopulta Jumala sallii heidän paatua – näin heidän silmänsä ja korvansa tukkeutuvat umpeen. Meidän ei tule kuitenkaan paaduttaa sydämiämme, vaan uskoa tänään, nyt. Kirjoitetaanhan heprealaiskirjeessä Hepr.3:7-8: Sentähden, niinkuin Pyhä Henki sanoo: "Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne, niinkuin teitte katkeroituksessa, kiusauksen päivänä erämaassa. Tämä sama sanoma julistetaan sinulle tänään. Tämä sama Kristus kohtaa sinut tänään. Hänen äänensä kantautuu sinun korviisi, hänet sinä näet alttarilla ehtoollisella. Anna hänen lohduttaa sydäntäsi ja puhdistaa sinut synneistäsi. Sinun puolestasi hän on verensä vuodattanut, sinun syntiesi anteeksiantamiseksi ja yhä uudelleen hän haluaa vertansa sinulle uskossa vastaanotettavaksi jakaa.

Näin siis me näemme Kristuksen sanassa ja sakramenteissa. Emme näe häntä kuten nähdään ihminen vieressämme, mutta näemme hänet, kun kuulemme sovituksen sanassa hänen äänensä ja vastaanotamme hänen ruumiinsa ja verensä näkyvällä tavalla pyhässä ehtoollisessa. Ja jo kasteessamme me olemme Kristukseen puetut. Missä on evankeliumi, siellä on Kristus sanassaan vaikuttamassa ja sitä julistamassa. Siksi me näemme Kristuksen tänäänkin, kun kuulemme hänen sanaansa. Kohtaamme hänet jumalanpalveluksessa ja saamme uskoa häneen ja näin omistaa armosta syntien anteeksiantamuksen hänen veressään.

 

Esa Yli-Vainio

Tue Sudan lähetystä

Sudankyltti1 

Lähetyskohteemme on Sleyn Sudan-lähetys 
Lahjoitukset lähetystilille 
IBAN: FI26 5732 7420 0588 19
BIC: OKOYFIHH ja viite 2286
MobilePay 89883