Jeesus, kiusausten voittaja (1.3.2020)

1. paastonajan sunnuntai (Invocavit)

Päivän latinankielinen nimi invocavit (= hän huutaa minua) tulee tämän sunnuntain antifonin alusta (Ps.91:15). Ensimmäisen paastonajan sunnuntain keskeinen aihe on kertomus Jeesuksen kiusaamisesta autiomaassa. Häntä houkuteltiin pettämään kutsumuksensa, mutta hän voitti kiusaukset. Kiusaaja ei jätä rauhaan ketään nykypäivänkään ihmistä, mutta apumme on Kristus, kiusausten voittaja. (Kirkkokäsikirja)

Matt.16:21-23: Siitä lähtien Jeesus alkoi ilmoittaa opetuslapsilleen, että hänen piti menemän Jerusalemiin ja kärsimän paljon vanhimmilta ja ylipapeilta ja kirjanoppineilta ja tuleman tapetuksi ja kolmantena päivänä nouseman ylös. Silloin Pietari otti hänet erilleen ja rupesi nuhtelemaan häntä sanoen: "Jumala varjelkoon, Herra, älköön se sinulle tapahtuko". Mutta hän kääntyi ja sanoi Pietarille: "Mene pois minun edestäni, saatana; sinä olet minulle pahennukseksi, sillä sinä et ajattele sitä, mikä on Jumalan, vaan sitä, mikä on ihmisten".

Kiusaaja kuiskuttelee

Jeesus opetti itsestään kahta asiaa. Ensinnäkin sen, kuka hän on. Tämän opetuslapset olivat oppineet. Pietari oli vastannut oikein, että "Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika". (Matt.16:16). Tähän Kristus oli vastannut ihanat sanat: ”Autuas olet sinä, Simon, Joonaan poika, sillä ei liha eikä veri ole sitä sinulle ilmoittanut, vaan minun Isäni, joka on taivaissa.” (Matt.16:17). Autuas on jokainen, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, vapahtajakseen, elävän Jumalan Pojaksi, joka on syntynyt ihmiseksi. Autuas on jokainen, jolle Jumala on sanansa kautta tämän totuuden ilmoittanut. Mutta nyt Kristus alkoi opettaa toista oppituntiaan: sitä, mikä on hänen tehtävänsä. Ja tämä ei mennyt opetuslapsille jakeluun. Nyt heille ei ollut Jumalan sanasta auennut Kristuksen tehtävä, syntien sovittaminen. Jumalan sanan täytyy tämänkin meille opettaa. Kun nyt Pietari kieltää Jeesuksen opetuksen siitä, että hänen tulee kärsiä, kuolla ja nousta kuolleista, tuomitsee Jeesus muitta mutkitta tämän ajatuksen olevan saatanasta. Onhan se sama ajatus, millä saatana yrittää kiusata Jeesusta erämaassa: Matt.4:8-9: Taas perkele otti hänet kanssansa sangen korkealle vuorelle ja näytti hänelle kaikki maailman valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi hänelle: "Tämän kaiken minä annan sinulle, jos lankeat maahan ja kumarrat minua". Samalla tavoin kuten saatana pyrki tuolloin saamaan Kristusta luopumaan tehtävästään ja uskollisuudestaan Jumalalle, yrittää hän nyt Pietarin kautta tätä samaa. Jeesus torjuu Pietarin sanat suoraan. Sama Simon, jota Jeesus oli kutsunut kallioksi, Pietariksi, jonka tunnustus Kristuksesta Jumalan Poikana oli kirkon kalliopohja, oli nyt heti tämän jälkeen kompastunut loukkauksen kallioon – siihen että Kristus, elävän Jumalan Poika on tullut maailmaan ihmiseksi kärsimään ja kuolemaan syntisten tähden. Tässä ei Kristuksen sana enää hänelle kelvannut, vaan hän uskoi mieluummin järkensä kuiskuttelua – tai itse saatanan.

 

Me olemme syntiset ja kiusauksissa heikot

Tässä meille näkyy erinomaisen hyvin se, missä me ihmiset olemme heikkoja ja toisaalta se, missä Jeesus on voittanut: hän on saanut voiton kiusauksista ja saatanan valheista, hän on kaikessa pysynyt Isän tahdossa ja hänen sanassaan. Paratiisissa käärmeen kautta saatana pääsi jo valehtelemaan ja vääristelemään Jumalan sanaa esivanhempiemme Aadamin ja Eevan korviin ja näin hän sai koko ihmiskunnan lankeamaan syntiin. Meidän ulkopuoleltamme tuli kiusaus, valheen sana ja synti ja se on vallannut meidät niin että Aadamilta ja Eevalta olemme saaneet perinnöksi kuoleman ja synnin alaisuuden. Olemme Jumalasta vieraantuneet ja luonnostamme me emme hänen sanaansa voi uskoa. Kaikki saatanan kiusaukset ovat meille itsessämme aivan ylivoimaisia, ja Jumalan kirkkautta ja pyhyyttä meillä ei ole. Selkeällä tavalla tämä näkyi heti veljesmurhassa, jossa Kain tappoi veljensä Aabelin. Se Jumalan kuva, joka alussa Aadamilla oli – alkuvanhurskaus - on poissa. Raamattu sanoo tämän hyvin suoraan, ja Jumalan sanan edessä meillä ei ole mitään vastaansanomista. Room.3:9-20: Miten siis on? Olemmeko me parempia? Emme suinkaan. Mehän olemme edellä osoittaneet, että kaikki, niin hyvin juutalaiset kuin kreikkalaiset, ovat synnin alla, niinkuin kirjoitettu on: "Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan, ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa; kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään. Heidän kurkkunsa on avoin hauta, kielellänsä he pettävät, kyykäärmeen myrkkyä on heidän huultensa alla; heidän suunsa on täynnä kirousta ja katkeruutta. Heidän jalkansa ovat nopeat vuodattamaan verta, hävitys ja kurjuus on heidän teillänsä, ja rauhan tietä he eivät tunne. Ei ole Jumalan pelko heidän silmäinsä edessä." Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä; sentähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto. Jumalan sana, joka tuomitsee, käskee ja osoittaa Jumalan vaativan kirkkauden ja pyhyyden on laki. Sen julistus osoittaa meidät jokaiset syntisiksi. Tämä on totta myös sinun ja minun kohdalla. Jos Jumalan sana julistaisi meille vain lakia, me olisimme varmasti kuoleman omat. Kukaan ei voi itseään pelastaa. Kuten synti on tullut meihin ulkopuoleltamme, niin täytyy meidän pelastuksemmekin tulla meidän ulkopuoleltamme. Me tarvitsemme pelastajaa. Muuten me jäämme saatanan valheisiin ja kaadumme hänen kiusauksiinsa ja loppumme on iankaikkinen kuolema.

Kristus on tullut meidät pelastamaan

Mutta Paavali jatkaa Roomalaiskirjeessä jokaiselle, jota laki syntiseksi kutsuu: Room.3:21-26: Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia, se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta. Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen. Jumala ei ole koskaan halunnut pyhyydessäänkään syntisen kuolemaa. Hän ilmoittaa vanhurskautensa ilman lakia, ilman tuomiota, ilman vaatimusta, ilman käskyä. Hän antaa jokaiselle synneissään kuolleelle elämän. Hän antaa jokaiselle lain rikkoneelle synnit anteeksi. Hän julistaa jokaiselle tuomion ansainneelle armon lahjana. Miksi? Koska Kristus, elävän Jumalan Poika syntyi ihmiseksi ja kärsi meidän rikkomustemme tähden. Hänen haavojensa kautta olemme pelastetut. Hän on kuollut meidän iankaikkisen kuolemamme, kärsinyt meidän iankaikkisen rangaistuksemme, voittanut meitä orjuuttavan synnin ja saatanan. Hän on tullut verensä vuodattamalla meille armonistuimeksi. Niin kuin armonistuin – liiton arkun kansi – peitti Jumalan lain ja sen tuomitsevan kirkkauden ja pyhyyden, samoin on Kristus asettunut lain eteen ja tullut itse meidän suojaksemme. Mikään lain kirous ei meitä kohtaa. Hänen Golgatan ristillä vuotanut sovintoverensä on peittänyt meidät suojiinsa ja puhdistanut meidät. Me olemme saaneet yksin uskon kautta Kristukseen omistaa syntien täydellisen anteeksiantamuksen ja sen vanhurskauden ja pyhyyden, jonka Jumala on Kristuksen veressä evankeliumin sanan kautta halunnut lahjoittaa. Kasteessa meidät on kastettu Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen niin, että vanha ihmisemme on saanut Kristuksen kanssa kuolla ja uusi ihminen – kristitty, autuas ja pyhä hänen kanssaan nousta haudasta iankaikkiseen elämään. Siinä meidät on siirretty synnin alaisuudesta armosta uskon kautta Kristuksen tähden elämään. Room.6:3-6 Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut? Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman. Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa, kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi.

Kristus on kestänyt kiusaukset meidän tähtemme

Onkin nyt Jumalan suuri lahja, että meillä on tällainen pelastaja Kristuksessa – todellinen ihminen, meidän veljemme, joka on kuitenkin kaikessa ollut synnitön ja kuuliainen. Me lankesimme, mutta hän kesti kaikki saatanan valheet ja kiusaukset. Kaikki sinun kiusauksesi ja koettelemuksesi ovat olleet myös Kristuksella. Saatana hyökkäsi koko taidollaan häntä vastaan aina erämaasta Getsemaneen asti, mutta hän pysyi kaikessa kuuliaisena Isän tahdolle – meidän tähtemme. Kiinnitä huomiosi nyt siihen, että kaiken, mitä Kristus on tehnyt ja kestänyt ja voittanut, hän on tehnyt sinun vuoksesi, sinun pelastukseksesi. Oi, suurta armoa! Herramme taistelu oli raskas ja todellinen, mutta hän on voittanut kärsimyksensä, kuolemansa ja ylösnousemuksensa kautta. Tosi Jumalana ja tosi ihmisenä hänen oli mahdotontakin hävitä. Heprealaiskirjeessä meille sanotaan ihanat sanat: Koska siis lapsilla on veri ja liha, tuli hänkin niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi, että hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on: perkeleen, ja vapauttaisi kaikki ne, jotka kuoleman pelosta kautta koko elämänsä olivat olleet orjuuden alaisia. Sillä ei hän ota huomaansa enkeleitä, vaan Aabrahamin siemenen hän ottaa huomaansa.  Sentähden piti hänen kaikessa tuleman veljiensä kaltaiseksi, että hänestä tulisi laupias ja uskollinen ylimmäinen pappi tehtävissään Jumalan edessä, sovittaakseen kansan synnit. Sillä sentähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa. (Hepr.2:14-18)

Kristus auttaa tänään

On totta se, mitä Jaakob kirjoittaa kirjeessään: ”Autuas se mies, joka kiusauksen kestää, sillä kun hänet on koeteltu, on hän saava elämän kruunun, jonka Herra on luvannut niille, jotka häntä rakastavat!” (Jaak.1:12). Kun nyt katsot itseesi, näet yhä kuitenkin synnin. Yhä, vaikka olemme Kristuksen omat ja elämme hänen armostaan, saatana meitä kiusaa ja synti meissä riippuu kiinni. Taistelu on alkanut siitä hetkestä, kun meidät on kastettu, ja se jatkuu yhä meidän kuolemaamme asti. Mikä on apu ja lohtu kiusauksissamme? Mikä estää meitä lankeamasta Pietarin tavoin ja kuulemasta samat sanat kuin hän kuuli Herralta: ”Mene pois minun luotani, saatana”? Yksin se, että pysymme hänen armossaan, hänen sanassaan ja vaikka lankeamme, tunnustamme syntimme. Meillä on Jumalan sana, meillä on Jumalan armo, meille on annettu oikeus rukoilla ja pyytää Jumalalta anteeksi syntejämme ja varjelusta pahaa vastaan. Ja tulemme kestävinä aina uudestaan armonistuimen eteen, Kristuksen veren puhdistettavaksi. Siinä emme saa väsyä. Hepr.4:14-16: Kun meillä siis on suuri ylimmäinen pappi, läpi taivasten kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika, niin pitäkäämme kiinni tunnustuksesta. Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä. Käykäämme sentähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan. Saamme pysyä Kristuksen sanan varassa. Kun tuomme syntimme ja meissä olevan pimeyden valoon Jumalan edessä, se Kristuksen kirkkaus puhdistaa meidät ja pelastaa meidät, kuten apostoli Johannes kirjoittaa: Ja tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka me teille julistamme: että Jumala on valkeus ja ettei hänessä ole mitään pimeyttä. Jos sanomme, että meillä on yhteys hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, niin me valhettelemme emmekä tee totuutta. Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. (1.Joh.1:5-9). Täällä jumalanpalveluksessa olet tullut armonistuimen eteen, Kristuksen haavojen eteen, hänen pelastettavakseen ja parannettavakseen. Olet saanut tunnustaa syntisi ja vastaanottaa uskossa Jumalan itsensä anteeksiantamuksen. Olet pääsyt osalliseksi Kristuksen, meidän puolestamme kärsineen voitosta. Olet saanut rukoilla ”Herra, armahda meitä” jotta hän auttaisi seurakuntaansa kaikissa pahan kiusauksissa, ja olla varma hänen avustaan. Saat rukoilla Isä Meidän – rukouksessa hänen huolenpitoaan saatanaa vastaan, ja tämä rukous onkin siihen erityisen hyvä. Ja mikä parasta, saat tulla alttarilta, armonistuimelta vastaanottamaan Kristuksen ruumiin ja veren, joka yhä saa puhdistaa omantuntosi, antaa syntisi anteeksi sekä voimistaa sinua kaikkea syntiä ja pahaa vastaan. Kristus on näin auttajasi ja pelastajasi. Hän on luvannut olla sinun kanssasi joka päivä maailman loppuun asti.

 

Esa Yli-Vainio

Tue Sudan lähetystä

Sudankyltti1 

Lähetyskohteemme on Sleyn Sudan-lähetys 
Lahjoitukset lähetystilille 
IBAN: FI26 5732 7420 0588 19
BIC: OKOYFIHH ja viite 2286
MobilePay 89883