Jumalan rakkauden uhritie (23.2.2020)

Laskiaissunnuntai

Sunnuntain suomenkielinen nimi tulee paastoon laskeutumisesta. Pian alkaa yksinkertaisten elämäntapojen, itsekieltäymyksen aika. Sunnuntain latinankielinen nimi esto mihi (= ole minulle) on puolestaan saatu päivän vanhan antifonin alkusanoista (Ps.31:3). Jeesuksen julkinen toiminta saavuttaa käännekohtansa. Vaellus Jerusalemiin, kohti kärsimystä ja kuolemaa, alkaa. Mutta juuri tällä tiellä Ihmisen Poika kirkastetaan. Jumalallinen rakkaus voittaa antaessaan itsensä alttiiksi kuolemaan asti. Tarvitsemme silmiemme avautumista, jotta näkisimme, miten Jeesus kärsii meidän puolestamme ja koko maailman puolesta. Vapahtaja kysyy myös meiltä itsemme alttiiksi antamista Jeesuksen seuraamisessa. (Kirkkokäsikirja)

Joh.12:25-33: ”Joka rakastaa sieluaan, kadottaa sen; ja joka vihaa sieluaan tässä maailmassa, hän säilyttää sen iankaikkiseen elämään. Jos joku palvelee minua, hän seuratkoon minua; ja missä minä olen, siellä minun palvelijanikin on oleva, ja jos joku palvelee minua, niin Isä on kunnioittava häntä. Nyt minun sieluni on järkyttynyt, ja mitä sanonen? Isä, pelasta minut tästä hetkestä. Kuitenkin, sitä vartenhan olen tullut tähän hetkeen. Isä, kirkasta nimesi!” Niin taivaasta tuli ääni: ”Olen sen kirkastanut ja vielä kirkastan.” Niin kansa, joka seisoi ja kuuli sen, sanoi ukkosen jyrisseen. Toiset sanoivat: ”Enkeli puhutteli häntä”. Jeesus vastasi ja sanoi: ”Ei tämä ääni tullut minun tähteni, vaan teidän tähtenne. Nyt on tämän maailman tuomio; nyt tämän maailman hallitsija heitetään ulos. Ja kun minut ylennetään maasta, niin minä vedän kaikki tyköni.” Mutta sen hän sanoi osoittaen, millaisella kuolemalla hän oli kuoleva.

Tämän pyhän aiheena on Jumalan rakkauden uhritie. Samalla vietämme laskiaista ja laskeudumme paastonaikaan valmistautuen pääsiäiseen. Meille tulee helposti herää kysymyksiä, jotka voivat olla vaikeitakin. Esimerkiksi: Miten minä kuljen Jumalan rakkauden uhritietä? Palvelenko ja seuraanko minä Kristusta?

Ennen kaikkea on Jumalan rakkauden uhritiestä kyse siis siitä, millä rakkaudella on Jumala rakastanut maailmaa, ja miten hänen rakkautensa on tullut näkyviin juuri Kristuksen kärsimisessä ja kuolemassa: Room.5:7-8: Tuskinpa kukaan käy kuolemaan jonkun vanhurskaan edestä; hyvän edestä joku mahdollisesti uskaltaa kuolla. Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme. Aina ensin on Jumalan rakkaus ja Kristuksen uhri meidän puolestamme ja meidän hyväksemme, vasta sitten meidän rakkautemme. Johannes kirjoittaa kirjeessään: ”Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa. Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut, niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toistamme.” (1.Joh.4:9-11). Laki käskee meitä rakastamaan Jumalaa ja lähimmäistämme, mutta evankeliumi on sanoma siitä, kuinka Jumala on ensin rakastanut meitä ja lähettänyt Kristuksen sovittamaan syntimme. Tämä on se Jumalan rakkauden uhritie, jonka Kristus kulki syntymästään kuolemaansa asti. Gal.4:4-5: Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen, lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan.  Siihen kuului myös paasto, kärsiminen ja rukoilu meidän tähtemme.

 

Meidän paastomme: Asiat tärkeysjärjestykseen

Jeesus opettaa tässä ensilukemalta omituisella tavalla sanoen: ”Joka rakastaa sieluaan, kadottaa sen; ja joka vihaa sieluaan tässä maailmassa, hän säilyttää sen iankaikkiseen elämään.” Tässä ei kuitenkaan tarkoiteta kirjaimellisesti sielunsa vihaamista ja rakastamista, vaan asioita pistetään tärkeysjärjestykseen. On kyseessä juutalaisille tyypillinen puhetapa, jossa kysytään, mitä pitää tärkeimpänä. Jeesus haluaa kysyä: ”Mitä pidät tärkeämpänä, maallisia iloja ja syntiä, vai Jumalan tahtoa ja taivaallisia aarteita?” Joka rakastaa syntiä ja haluaa pysyä siinä lain sanasta huolimatta, kadottaa sielunsa. Mutta jos lain sana, joka tuomitsee synnin saa aikaan synnintunnon ja murheen syntisyydestäsi, saa myös evankeliumin sana syntien anteeksiantamuksesta vaikuttaa ja pelastaa sielusi. Apostoli Johannes kertoo tästä samasta asiasta kirjeessään: Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä. (1.Joh.2:15) Koittaako sinua kietoa jokin synti? Mikä saa aikaan murhetta ja ahdistusta sinun elämässäsi? Älä anna sen sitoa sinua, vaan tunnusta taivaalliselle Isälle ja katso Kristusta, joka on kantanut sinun ja koko maailman synnin. Kristus on syntynyt lain alaiseksi ostaakseen vapaiksi meidät lain alaiset (Gal.4:4-5), hän on tullut ristillä kiroukseksi lunastaakseen meidät syntiemme kirouksesta ja kuoleman vallasta (Gal.3:13). ”Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.” (Gal.5:1). Meidät vapauttaa synnissä ja ahdistuksissa lohduttaa yksin Kristuksen sovintoveri, jonka evankeliumin sana tarjoaa. Kasteessa meidän omatuntomme on puhdistettu ja vapautettu synnin vallasta, olemme saaneet syntimme anteeksi sekä tulla Kristuksen omiksi, ja ehtoollisessa tulemme yhä uudestaan Kristuksen omina osallisiksi hänen ruumiistaan ja verestään, joiden kautta meillä on anteeksiantamus kaikista rikkomuksista. Siksi me seuraamme Kristusta ja taistelemme syntiä vastaan tulemalla seurakunnan ”yhteiseen kokoukseen”, jumalanpalvelukseen, Herran kasvojen eteen, hänen palveltavakseen. Tätä on meidän paastomme!

Jeesus sanoo, että hänen palvelijansa seuraavat häntä. Ja missä hän on, siellä hänen palvelijansakin ovat. Jeesus onkin antanut sekä apostoleille, että meille lupaukset: ”Missä kaksi tai kolme kokoontuu minun nimeeni, siellä minä olen heidän keskellään.” (Matt.18:20); ”Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti” (Matt.28:20) Miten tämä lupaus toteutuu, mitä Jeesus tarkoittaa? Jeesus on siellä, missä hänen sanansa on. Hän on todella läsnä ja lähestyy meitä Jumalan sanan saarnassa ja pyhissä sakramenteissa. Siksi meidän, hänen omiensa tulee mennä sinne, missä Jumalan sana oikein julistetaan ja sakramentit oikein jaetaan, sillä silloin varmasti kohtaamme Kristuksen. Me olemme Jeesuksen palvelijoita, kun rukoilemme ja tulemme hänen sanaansa kuulemaan erityisesti jumalanpalvelukseen. Ja jumalanpalveluksessa Jeesus palvelee meitä. Hän on mestari, joka palvelee palvelijoitaan.

Kristuksen paasto, Jumalan tahdon täyttäminen

Jeesuksen paasto meidän tähtemme tähtää myös meidän pelastukseemme. Hän sanoo: ”Nyt minun sieluni on järkyttynyt, ja mitä sanonen? Isä, pelasta minut tästä hetkestä. Kuitenkin, sitä vartenhan olen tullut tähän hetkeen.” Tällaista oli Kristuksen paasto – kärsiminen ja koettelemusten voittaminen meidän tähtemme. Tässä suuressa ahdistuksessa, jossa Herramme huudahtaa nämä sanat, näkyy Herramme tosi ihmisyys, meidän syntiemme kantaminen, sekä todellinen sijaiskärsiminen. Samalla tavalla Jeesus rukoili myös Matteuksen mukaan Getsemanessa Matt.26:38-39: Silloin hän sanoi heille: "Minun sieluni on syvästi murheellinen, kuolemaan asti; olkaa tässä ja valvokaa minun kanssani". Ja hän meni vähän edemmäksi, lankesi kasvoilleen ja rukoili sanoen: "Isäni, jos mahdollista on, niin menköön minulta pois tämä malja; ei kuitenkaan niinkuin minä tahdon, vaan niinkuin sinä". Meidän tähtemme, meidät pelastaakseen Kristus otti kantaakseen kaiken syntivelkamme, sekä sen rangaistuksen, joka meille lain alaisille kuuluisi. Hän suostui tähän liittyen kohtaamaan täysimääräisesti sen äärettömän suuren ahdistuksen, joka meille kuuluisi syntiemme tähden. Hän tunsi rikkomuksiemme rangaistuksen omanaan, ja kohtasi lain tuomion ja Jumalan vihan. Jeesus siis kohtasi meidän puolestamme täydellisen synnintunnon kaikkine kauhuineen. Hän oli kaikessa kiusattu, mutta selvisi kaikesta voittajana meidän tähtemme. Koska siis lapsilla on veri ja liha, tuli hänkin niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi, että hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on: perkeleen, ja vapauttaisi kaikki ne, jotka kuoleman pelosta kautta koko elämänsä olivat olleet orjuuden alaisia. Sillä ei hän ota huomaansa enkeleitä, vaan Aabrahamin siemenen hän ottaa huomaansa. Sentähden piti hänen kaikessa tuleman veljiensä kaltaiseksi, että hänestä tulisi laupias ja uskollinen ylimmäinen pappi tehtävissään Jumalan edessä, sovittaakseen kansan synnit. Sillä sentähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa. (Hepr.2:14-18)

Jeesuksen paastoon kuuluu kiusausten kestämisen lisäksi myös Isän tahdon varaan jättäytyminen. Hän rukoilee äärimmäisessäkin hädässä, että Isän tahto tapahtuisi, ja että Jumalan nimi tulisi kirkastetuksi. Isän nimen kirkastus tarkoittaa Jumalan tahdon täyttymistä. Ja Isä vastaa Kristuksen rukoukseen, että hänen nimensä kirkastetaan ja hänen tahtonsa täytetään, kun Poika sovittaa maailman synnit maasta ylennettynä, ristiinnaulittuna. Jumalan nimi meille kirkastetaan joka Jumalanpalveluksessa, sillä me olemme silloin koolla Jumalan nimessä. Ja juuri jumalanpalveluksessa Jumalan nimi tulee kirkastetuksi, kun saamme Kristuksen nimessä syntien anteeksiantamuksen ja pelastuksen. Apt.t.4:12: ”Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman."

Ylennetty Kristus, meidän elämämme

Jeesus sanoo, että ”Ja kun minut ylennetään maasta, niin minä vedän kaikki tyköni.” Tällä ei tarkoiteta nyt Jeesuksen taivaaseen astumista, vaan hänen ylentämistään Golgatan ristillä, niin kuin Johannes jatkaa: Mutta sen hän sanoi osoittaen, millaisella kuolemalla hän oli kuoleva. Golgatalla Kristuksen kanssa oli ristille kohotettuna koko maailman, kaikkien ihmisten kaikki synnit, niin kuin Paavali kirjoittaa: Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi. (2.Kor.5:19-21) Hän on vetänyt kaikki meidät tykönsä niin että on ottanut meiltä pois meitä vastaan olleen lain kirouksen, helvetin ja Jumalan vihan, niin että hänen kuolemansa oli kuolema meidän synneillemme. Ja näin hän on ottanut meiltä pois kuoleman ja tehnyt meidät eläviksi kanssaan. Ja teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja lihanne ympärileikkaamattomuuteen, teidät hän teki eläviksi yhdessä hänen kanssaan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset, ja pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meitä vastaan ja oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin. (Kol.2:13-14) Kasteessa meidät on liitetty Kristuksen kuolemaan ja hänen ylösnousemukseensa niin että koska saamme yhdessä hänen kanssaan kuolla, saamme myös yhdessä hänen kanssaan elää. Jeesus opettaa ylennyksestään myös Joh.3:14-17: Ja niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän, että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä. Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi. Vaskikäärmeen esikuva toteutui Kristuksen ristiinnaulitsemisessa. Saatanan, vanhan käärmeen voittaminen tapahtui Kristuksen, Jumalan oman vaskikäärmeen kautta. Hän on tehnyt kaiken meidän puolestamme, meidän pelastukseksemme.

Mitä siis on meidän paastomme?

Meidän paastomme onkin nyt Kristuksessa pysymistä, hänen sanansa kuulemista, rukousta, joka lähtee siitä, että me olemme jo armosta pelastetut uskon kautta. Paastossa me emme kärsi ja kilvoittele jotta syntimme tulisivat sovitetuiksi, vaan jättäydymme Kristuksen pelastettaviksi ja jäämme hänen armonsa ja sitä julistavan evankeliumin sanan varaan vastoin kaikkea työtämme. Kilvoittelumme kohde on Kristuksen armossa ja hänen sanassaan pysymistä, rukoillen Isä Meidän -rukouksen sanoin: ”Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä, niin kuin taivaassa… Anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta.” Jos paastomme onkin tämän lisäksi vaikkapa myös syömisestä kieltäytymistä, sen tulisi toisaalta samalla olla suurta Jumalan sanan ja Herran armon nauttimisen juhlaa.

 

Esa Yli-Vainio

Tue Sudan lähetystä

Sudankyltti1 

Lähetyskohteemme on Sleyn Sudan-lähetys 
Lahjoitukset lähetystilille 
IBAN: FI26 5732 7420 0588 19
BIC: OKOYFIHH ja viite 2286
MobilePay 89883