Jumalan sanan kylvö (16.2.2020)

2.sunnuntai ennen paastonaikaa

Tämän sunnuntain, sexagesiman (= kuudeskymmenes), evankeliumiteksteissä puhutaan Jumalan sanan kylvämisestä. Jeesus on kylväjä, mutta myös hänen opetuslapsensa on lähetetty uskollisesti kylvämään sanaa luottaen siihen, että Jumala antaa aikanaan kasvun. (Kirkkokäsikirja)

Joh.4:31-38: Sillä välin opetuslapset pyysivät häntä sanoen: ”Rabbi, syö!” Mutta hän sanoi heille: ”Minulla on syötävänä ruokaa, josta te ette tiedä.” Niin opetuslapset sanoivat keskenään: ”Lieneekö joku tuonut hänelle syötävää?” Jeesus sanoi heille: ”Minun ruokani on se, että teen lähettäjäni tahdon ja täytän hänen tekonsa. Ettekö sano: Vielä on neljä kuukautta, niin elonaika joutuu? Katso, minä sanon teille: nostakaa silmänne ja katselkaa vainioita, kuinka ne ovat valkoiset niitettäviksi. Ja niittäjä saa palkan ja kokoaa hedelmää iankaikkiseen elämään, jotta kylväjä ja niittäjä saisivat yhdessä iloita. Sillä tässä on se sana tosi, että toinen on kylväjä ja niittäjä toinen. Minä olen lähettänyt teidät niittämään sitä, josta ette ole vaivaa nähneet; toiset ovat vaivan nähneet ja te olette päässeet heidän työhönsä.”

Opetuslapset tulevat nyt ruoanhakureissultaan Sykarin kaivolle Jeesuksen luo ja käskevät Jeesusta syömään, mutta tässä Jeesus on se, jolla on ruokaa syötäväksi ja juotavaksi. Jeesuksen vastaus on kuitenkin tärkeämpi kuin sen mietiskely, miksi Jeesukselle oli tullut nälkä ja miksi se oli äkkiä kadonnut. Hän vastaa, että hänellä on tarjota salaista leipää heille. Lisäksi leipää, joka on hyvin merkittävää.  ”Minun ruokani on se, että teen lähettäjäni tahdon ja täytän hänen tekonsa.” Meillä saa sydämissämme olla nämä kaksi kysymystä, joita kysymme Jeesukselta: ”Mitä on se ruoka eli leipä, joka Jeesuksella on?” ja ”Mitä on se elonkorjuu, josta Jeesus puhuu?” Kolmanneksi meidän on oikein kysyä: ”Miten tämä koskee minua tänään?”

Elämän leipä taivaasta

Opetuslapset ymmärtävät Jeesuksen sanat hieman väärin. He luulevat hänen tarkoittavan sitä, että olisi jo saanut ruokaa, esimerkiksi kaivolle saapuneelta naiselta. Jeesus kuitenkin korostaa ”MINUN ruokani”. Hän antaa näin ruoalle hengellisen merkityksen: hänen tehtävänsä. Hänet on lähetetty pelastamaan maailma, niinkuin Johannes kirjoittaa edellisessä luvussa Joh.3:16-17: Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, jotta jokaisella, joka uskoo häneen, olisi iankaikkinen elämä, eikä yksikään heistä hukkuisi. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa tulisi autuaaksi.

 

Tämä Jeesuksen ”salainen ruoka” on siis Jumalan sana ja hänen tahtonsa. Se on myös Jeesus Kristus itse. Jeesus kertoo tämän myöhemmin Johanneksen evankeliumin kuudennessa luvussa, kun hän puhuu itsestään elämän leipänä, joka antaa iankaikkisen elämän: Joh.6:32-40: Niin Jeesus sanoi heille: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: ei Mooses antanut teille taivaasta leipää, vaan Isäni antaa teille tosi leivän taivaasta. Sillä Jumalan leipä on se, joka tulee alas taivaasta ja antaa maailmalle elämän.” Niin he sanoivat hänelle: ”Herra, anna meille sitä leipää”. Jeesus sanoi heille: ”Minä olen elämän leipä; joka tulee minun tyköni, hänen ei tule koskaan nälkä, ja joka uskoo minuun, hänen ei koskaan tule jano. Mutta minä olen sanonut teille, että te olette nähneet minut, ettekä kuitenkaan usko. Kaikki, minkä Isäni antaa minulle, tulee minun tyköni; ja joka tulee minun tyköni, sitä minä en heitä ulos. Sillä minä olen tullut taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan hänen tahtonsa, joka minut lähetti. Ja lähettäjäni tahto on se, että kaikista niistä, jotka hän on minulle antanut, en kadota yhtäkään, vaan herätän ne viimeisenä päivänä. Sillä Isäni tahto on se, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.” Jeesus sanoo, että hänen leipänsä on Isän tahdon täyttäminen, ja Isän tahto on Jeesuksen kautta antaa kaikille iankaikkinen elämä. Meille sen sijaan Jeesus itse on se taivaasta tullut leipä, joka antaa iankaikkisen elämän jokaiselle, joka sen syö, eli joka uskoo häneen.

Jeesus itse sanoo tässä siis, että hänen leipänsä on se tehtävä, joka hänellä Isältä on. Isän – Pojan lähettäjän - tahdon täyttäminen on Jeesuksen oikea ”leipätyö”. Tosi ihmisenä ja tosi Jumalana yhdessä persoonassa, teki Jeesus Isänsä määräämiä tekoja ja puhui Isänsä antamia sanoja. Jeesuksen omin sanoin, hän syntyi ihmiseksi tekemään lähettäjänsä tahdon ja täyttämään hänen tekonsa. Heprealaiskirjeessä meillekin julistetaan Kristuksesta: Hepr.10:7-10: Silloin minä sanoin: 'Katso, minä tulen - kirjakääröön on minusta kirjoitettu tekemään sinun tahtosi, Jumala'. "Kun hän ensin sanoo: "Uhreja ja anteja ja polttouhreja ja syntiuhreja sinä et tahtonut etkä niihin mielistynyt", vaikka niitä lain mukaan uhrataankin, sanoo hän sitten: "Katso, minä tulen tekemään sinun tahtosi". Hän poistaa ensimmäisen, pystyttääkseen toisen. Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan. Kenestäkään ihmisestä ei ollut täyttämään Jumalan tahtoa pelastaa ihmiskunta ja sovittaa maailman syntivelka, mutta Poika otti syntimme kantaakseen ja täytti Isän tahdon. Hän oli kuuliainen kuolemaan asti ja sai verellään aikaan iankaikkisen syntien sovituksen. Hänen ruumiinsa ja verensä sai aikaan uuden liiton. Poika on täyttänyt Isän tahdon ja siksi meillä on hänen ruumiinsa uhrissa puhdistus ja pyhitys. Verellä puhdistettiin Jumalan kansa Vanhassa liitossa, ja verellä puhdistetaan Jumalan kansa myös Uudessa liitossa – Kristuksen veri on meidät konkreettisella tavalla puhdistanut ja pyhittänyt jo pyhässä kasteessamme, ja yhä uudelleen puhdistaa ja pyhittää meidät, kun nautimme hänen ruumiinsa ja verensä ehtoollisessa.

Hengellinen elonkorjuu

Leipää tehdään tietenkin viljasta, joka saa alkunsa siemenen kylvämisestä pellolle. Ja pellolla vija sitten kasvaa ja kypsyy, kunnes tulee sen leikkaamisen aika, eli elonkorjuu (tästähän suomalaisilla on kalenterissaan elokuu). Elonkorjuun aikaa tarkkaillaan viljan kypsyyden mukaan. Sadonkorjuulla on luonnollisesti oma, yleensä tarkka aikansa. Jeesus tarttuukin nyt tähän juutalaisten sananparteen ja kiinnittää opetuslasten huomion siihen, miten hengellinen leipä kootaan ja jaetaan syötäväksi, siis hengelliseen elonkorjuuseen. Sen aika on koittanut. Elo on kypsää korjattavaksi. Siemen on kylvetty peltoon – profeetat ovat tulleet ja julistaneet Jumalan sanaa kansalle. Nyt on sato valmiina kerättäväksi, sillä nyt on Kristus tullut. Nyt on aika julistaa lupausten täyttyminen ja korjata hedelmä iankaikkiseen elämään. Jeesus piirtää kuvan, jossa hauskalla tavalla eteemme avautuu kultaisena lainehtiva pelto, valmiina korjattavaksi. Työ on tehty valmiiksi – nyt vain korjaamaan hedelmää ja syömään!

Tämä Jumalan sanan kylvön aikaan saama hedelmä on usko, jonka kautta pääsemme iankaikkiseen elämään. Usko tulee kuulemisesta (tai kuten Pätiälä kääntää: saarnasta), ja kuuleminen Jumalan sanan kautta Room.10:17. Evankeliumin sana julistettuna ja sakramenttien kautta on ”Jumalan voima autuuteen, itsekullekin uskovalle, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle. (Room.1:16) Kylväjä ja niittäjä iloitsevat yhdessä, sillä he ovat osallisia samasta elon Herran työstä. Kylväjä on enne kaikkea Jumala itse, joka sanaansa julistaa. Profeetat sekä Herra Kristus itse julistavat Jumalan sanaa. Läpi Vanhan testamentin kaikui profeettojen huuto: ”Näin sanoo Herra!”. Näin se sana, jota he julistivat, ei ollut heistä vaan Jumalasta. Jumala julisti ja julistaa sanaansa ja saa aikaan hedelmää. Nyt apostoleja kutsutaan korjaamaan tämä sato, jonka Jumalan sana on saanut aikaan. Niittäjien kautta Jumala kerää ihmisiä uskon kautta valtakuntaansa ja iankaikkiseen elämään.

Tärkeää onkin kylvää kokonaista Jumalan sanaa, puhdasta lakia ja evankeliumia. Laki valmistaa ihmisen sydäntä Kristusta varten murtamalla kivisen sydämemme pehmeäksi kuin multa, johon sitten suloinen eläväksi tekevä evankeliumin sana Jeesuksen sovintoverestä saa aikaan hedelmän, siis uskon. Paavalin suulla julistaa sinullekin Jumala tänään: Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit (Room.3:23-25). Sinä, joka olet tehnyt todella syntiä ja vailla Jumalan kirkkautta, syntien tahden vihan ansainnut, saat uskoa Kristuksen veren sovittaneet täydellisesti sinunkin syntisi. Sinut on peitetty ja varjeltu hänen veressään ja näin saat uskoa omaksesi Jumalan armon, jonka tämä evankeliumin sana varmasti lupaa. Syntejäsi ei rangaista, sillä Kristus on jo kärsinyt rangaistuksen. Sinä saat armon ja taivaan, et Jumalan vihaa. Saat nauttia lahjaksi elämän leipää, itse Kristuksen ruumiin ja veren iankaikkiseksi elämäksesi.

Toiset työmiehet johdattavat kuulemaan Jumalan sanaa, toiset julistavat sitä. Silti kukin on saman elon Herran työssä. Paavali: 1.Kor.3:5-9: Mikä Apollos sitten on? Ja mikä Paavali on? Palvelijoita, joiden kautta te olette tulleet uskoviksi, palvelijoita sen kykynsä mukaan, minkä Herra on heille kullekin antanut. Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala on antanut kasvun. Niin ei siis istuttaja ole mitään, eikä kastelijakaan, vaan Jumala, joka kasvun antaa. Mutta istuttaja ja kastelija ovat yhtä; kuitenkin on kumpikin saava oman palkkansa oman työnsä mukaan. Sillä me olemme Jumalan työtovereita; te olette Jumalan viljelysmaa, olette Jumalan rakennus.  Kun kylväjä menee kylvämään, on niittäjä jo valmiina seuraamaan omassa työssään – hengellisessä työssä kasvuaika voi olla hyvinkin lyhyt. Kirkko jatkaa rukoustaan, että kasvattaisi yhä uusia työmiehiä elonkorjuuseen iankaikkista elämää varten.

Elonkorjuu tänään

Palataan Jeesuksen vastaukseen. Hän sanoo, että hänellä on tarjota salaista leipää opetuslapsilleen. Hän jakaa sanaansa kuin kylväjä siementä, ja se synnyttää uskon. Jeesus antaa meille itsensä. Eikä vain niin että hän on jo antanut itsensä kuolemaan Golgatalla kaksituhatta vuotta sitten, vaan hän on tänään jakamassa elämän leipää, tuota jo Golgatalla valmistettua syntien anteeksiantamusta ja armoa. Sitä hän on jo julistanut tänään ja sen hän ruumiinsa ja verensä kanssa meille haluaa ehtoollisessa jakaa. Juuri Jeesuskin sanassaan ja saarnassa julistaa evankeliumia. Ehtoollisessa nautimme todellisesti hänen ruumiinsa ja verensä leivässä ja viinissä. Kristuksen sana saa aikaan sen, että leipä on hänen ruumiinsa, joka on kantanut meidän syntimme – ja viini on hänen verensä, joka on vuodatettu syntiemme sovitukseksi. Me tuomme opetuslasten tavoin alttarille, Jeesuksen luo tavallista ruokaa, leipää ja viiniä, mutta Jeesuksen sana saavat aikaan sen, että hän sieltä antaa meille takaisin elämän leipää, ruumiinsa ja verensä syntiemme anteeksiantamiseksi ja omantuntomme puhdistukseksi, meille vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi, iankaikkiseksi elämäksi. Näin me tulemme osalliseksi hänestä ja suuresta elonkorjuusta, ja olemme Kristuksen työn hedelmä, jota kootaan iankaikkiseen elämään. Siunauksen malja, jonka me siunaamme, eikö se ole osallisuus Kristuksen vereen? Se leipä, jonka murramme, eikö se ole osallisuus Kristuksen ruumiiseen? Koska leipä on yksi, niin me monet olemme yksi ruumis; sillä me olemme kaikki tuosta yhdestä leivästä osalliset. (1.Kor.10:16-17) Kun olemme osalliset tästä leivästä, olemme osalliset Kristuksen ruumiista, elämän leivästä – ja siis itse iankaikkisestä elämästä. Sillä osallisuus Kristuksen ruumiiseen tarkoittaa osallisuutta hänen kuolemaansa – ja syntien anteeksiantamukseen - ja hänen ylösnousemukseensa – iankaikkiseen elämään.

Esa Yli-Vainio

Tue Sudan lähetystä

Sudankyltti1 

Lähetyskohteemme on Sleyn Sudan-lähetys 
Lahjoitukset lähetystilille 
IBAN: FI26 5732 7420 0588 19
BIC: OKOYFIHH ja viite 2286
MobilePay 89883