Kristus, Jumalan kirkkauden säteily (2.2.2020)

Kynttilänpäivä

Nimitys kynttilänpäivä juontaa siitä keskiaikaisesta tavasta, että tänä sunnuntaina vihittiin vuoden aikana kirkossa käytettävät kynttilät. Juhlan raamatullisena aiheena on Jeesus-lapsen tuominen temppeliin ja jumalallinen kirkkaus, joka hänessä tuli maailmaan ja ilmestyi meille. Siunatessaan lasta ja hänen vanhempiaan vanha Simeon ylistää Jumalaa pelastuksesta, jonka hän on valmistanut kaikille kansoille, ja valosta, jonka hän on antanut loistaa kansalleen Israelille. (Kirkkokäsikirja)

2.Moos.33:18-23: Silloin hän sanoi: "Anna siis minun nähdä sinun kirkkautesi". Hän vastasi: "Minä annan kaiken ihanuuteni käydä sinun ohitsesi ja huudan nimen 'Herra' sinun edessäsi. Ja minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, armahdan, ketä armahdan". Ja hän sanoi vielä: "Sinä et voi nähdä minun kasvojani; sillä ei kukaan, joka näkee minut, jää eloon". Sitten Herra sanoi: "Katso, tässä on paikka minun läheisyydessäni; astu tuohon kalliolle. Ja kun minun kirkkauteni kulkee ohitse, asetan minä sinut kallion rotkoon ja peitän sinut kädelläni, kunnes olen kulkenut ohi. Kun minä sitten siirrän pois käteni, näet sinä minun selkäpuoleni; mutta minun kasvojani ei voi kenkään katsoa."

Tässä Raamatun tekstissä meillä on ainutlaatuinen kuva kohtaamisesta Jumalan ja ihmisen kesken. Sen taustalla on kansan niskurointi Jumalaa vastaan, ja miten Mooses pyysi ilmestysmajassa, että Herran kasvot johtaisivat kansan kohti luvattua maata: ”Jos siis olen saanut armon sinun silmiesi edessä, niin ilmoita minulle tiesi, että tulisin tuntemaan sinut ja tietäisin saaneeni armon sinun silmiesi edessä; ja katso: tämä kansa on sinun kansasi." Hän sanoi: "Pitäisikö minun kasvojeni käymän sinun kanssasi ja minun viemän sinut lepoon?" Hän vastasi hänelle: "Elleivät sinun kasvosi käy meidän kanssamme, niin älä johdata meitä täältä pois. Sillä mistä muutoin tiedetään, että minä olen saanut armon sinun silmiesi edessä, minä ja sinun kansasi, ellei siitä, että sinä käyt meidän kanssamme, niin että me, minä ja sinun kansasi, olemme erikoiset kaikkien kansojen joukossa, jotka maan päällä ovat?" Herra vastasi Moosekselle: "Mitä sinä nyt pyydät, sen minä myös teen; sillä sinä olet saanut armon minun silmieni edessä, ja minä tunnen sinut nimeltäsi". (2.Moos.33:13-17) 

Mooses pyysikin nyt: ”Anna minun siis nähdä kirkkautesi”. Hän ajatteli, että Jumalan kirkkauden näkeminen todistaisi, että Jumala täyttäisi ne lupaukset, jotka on antanut. ”Jumalan kirkkaus” (hepr. kebod Jahve) on nimitys Jumalan kunnialle ja kuninkuudelle. Se kyllä näkyy myös konkreettisesti loistona pilven keskeltä ja osoittaa Jumalan läsnäolon loistoa. Jumala ilmestyi konkreettisella tavalla Moosekselle. Hän suojasi ja peitti kädellään Mooseksen, jottei hänen pyhyytensä kirkkaus tappaisi Moosesta, joka on syntinen kuten kaikki ihmiset. Tässä kohtaa näkyy suuri kuilu ihmisen synnin ja Jumalan pyhyyden välillä – kukaan ihminen, syntinen ei selviäisi Jumalan pyhyyden edessä. Sillä meidän Jumalamme on kuluttavainen tuli. (Hepr.12:29) Mooses muistutti tästä itse Israelin kansaa julistaen: ”Ja te sanoitte: 'Katso, Herra, meidän Jumalamme, on antanut meidän nähdä kirkkautensa ja valtasuuruutensa, ja me olemme kuulleet hänen äänensä tulen keskeltä. Tänä päivänä me olemme nähneet, että Jumala voi puhua ihmisen kanssa, ja tämä jää kuitenkin henkiin. Miksi on meidän siis kuoleminen? Sillä tämä suuri tuli kuluttaa meidät. Jos me vielä kuulemme Herran, meidän Jumalamme, äänen, niin me kuolemme.” (5.Moos.5:24-25). Samalla tavalla on jokainen ihminen syntinen. Aadamin lankeemuksen tähden Jumalan kasvot ja hänen pyhyytensä kohtaaminen olisi meille kuolemaksi. Syntisinä kuitenkin joudumme tulemaan Jumalan eteen syntimme tunnustaen. Jumalan pyhyyden kirkkaus paljastaa synnin. Siksi tarvitsemme Kristusta ja syntien sovitusta hänen veressään. 1.Joh.1:5-10: Ja tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka me teille julistamme: että Jumala on valkeus ja ettei hänessä ole mitään pimeyttä. 6. Jos sanomme, että meillä on yhteys hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, niin me valhettelemme emmekä tee totuutta. Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.

Kuten Mooses, mekin saamme kuulla Jumalalta saman kuin Mooses: ”Sinä olet saanut armon minun silmieni edessä, ja minä tunnen sinut nimeltäsi”. Tämän Jumalan armon meille lupaa evankeliumin sana.  Me olemme saaneet pyhityksen Kristuksen veressä astua kaikkein pyhimpään – hän on mennyt sinne ja hankkinut meille kelvollisuuden astua kaikkeinpyhimpään. Kristuksen veren tähden meillä on syntien anteeksiantamus ja Jumalan armo, jonka yksin uskolla omistamme. Hänen verensä on meidät myös puhdistanut ja pyhittänyt niin, että saamme astua pyhän Jumalan eteen. Hepr.9:22-24: Niin puhdistetaan lain mukaan miltei kaikki verellä, ja ilman verenvuodatusta ei tapahdu anteeksiantamista. On siis välttämätöntä, että taivaallisten kuvat tällä tavalla puhdistetaan, mutta että taivaalliset itse puhdistetaan paremmilla uhreilla kuin nämä. Sillä Kristus ei mennyt käsillä tehtyyn kaikkeinpyhimpään, joka vain on sen oikean kuva, vaan itse taivaaseen, nyt ilmestyäkseen Jumalan kasvojen eteen meidän hyväksemme. Koska Kristus on astunut taivaaseen, Isän eteen näyttääkseen verensä meidän hyväksemme, me saamme lähestyä Jumalaa nytkin. Saamme astua hänen pyhän sanansa eteen ja tulla hänen siunaamakseen sanan ja sakramentin kautta. Jumala lähestyy meitä tavalla, joka ei tuhoa tai sokaise meitä, vaan pelastaa ja pyhittää – Hän on tullut Kristuksessa meidän luoksemme ja yhä edelleen on todellisesti armahtavana ja anteeksiantavana läsnä kasteessa ja ehtoollisessa sekä sanassa. Jumalanpalvelus on nyt meille ”paikka Herran läheisyydessä”, jossa voimme seistä Jumalan edessä syntisinä, mutta vastaanottaen hänen armoaan ja pyhitystään.

Mooses pyysi nähdä Herran kirkkauden, mutta Herra sanoi, että antaa ihanuutensa kulkea Mooseksen ohi – se paljastaa hänestä enemmän kuin hänen kirkkautensa. Jumalan armo Kristuksessa on se ihanuus, jolla hän haluaa kohdata meidät. Ps.16:11: Sinä neuvot minulle elämän tien; ylenpalttisesti on iloa sinun kasvojesi edessä, ihanuutta sinun oikeassa kädessäsi iankaikkisesti. Lain tuomitsevan kirkkauden sijaan Jumala antaa kaiken armonsa ihanuuden meille Kristuksen sovintokuoleman tähden. Jumala myös julistaa nimensä Moosekselle, ja tässä se nimi liitetään hänen hyvyyteensä ja armollisuuteensa. Herra armahtaa itsensä tähden, nimensä tähden, ei meidän ansiomme perusteella. 1.Joh.2:12: Minä kirjoitan teille, lapsukaiset, sillä synnit ovat teille anteeksi annetut hänen nimensä tähden. Sen sijaan, että Herra olisi näyttänyt Moosekselle kaiken kasvojensa kirkkauden, hän julisti Moosekselle nimensä – nimi kertoo siitä, kuka hän on. Herran nimi on suurin aarre, mitä olemme saaneet. Ilmoittaessaan nimensä Jumala on antanut tavan lähestyä häntä. Nimi ilmoittaa millainen Jumala on – nimensä julistaessaan häh ilmoittaa olevansa armollinen ja hyvä. Missä on Jumalan nimi, siellä hän on itse, siellä on hänen tekonsa, hänen lahjansa ja hänen armonsa. Jumalanpalvelus! Alkusiunaus, synneistäpäästö, saarna, sakramentti, Herran siunaus. Nyt Jumala itse saarnaa Moosekselle itsestään, ja tämän saarnan sisältö on hänen armonsa.

Jumala suojasi ja peitti Moosesta kädellään, jotta hän ei näkisi Herran kasvoja ja kuolisi syntiensä tähden. Samalla tavalla Kristuksen kädet, ristiinnaulitut, siunaavat meitä ja ovat sovittaneet (peittää, suojata) meidät Jumalan kanssa niin, että me saamme lähestyä hänen kasvojaan rohkeasti – näinhän me saamme vastaanottaa Herran kasvojen siunauksen (Aaronin siunaus) – vanhurskautuksen ja armon. Moosesta suojasi kallio ja Herran käsi Jumalan läheisyydessä – meitä suojaa Golgatan kallio ja Kristuksen kädet, jotka tuovat meidät Jumalan läheisyyteen. Koska olemme nähneet Kristuksessa Jumalan autuuden ja kasvot, saamme lähteä vanhan Simeonin tavoin rauhassa. Olemme saaneet Jumalan rauhan Kristuksen veressä ja nimessä. Nyt saamme lähteä palvellen Herraa iloiten. Kristus on kirkkautemme, hänen kirkkautensa on meillä nyt, tässä Jumalanpalveluksessa. 2.Kor.4:5-6: Sillä me emme julista itseämme, vaan Kristusta Jeesusta, että hän on Herra ja me teidän palvelijanne Jeesuksen tähden. Sillä Jumala, joka sanoi: "Loistakoon valkeus pimeydestä", on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa. Kristuksen veri on puhdistanut meidän sydämemme ja omatuntomme, ja liittänyt meidät osaksi Jumalan pyhyyttä ja kirkkautta niin, että uskallamme astua Herran kasvojen eteen, kaikkeinpyhimpään, tänään sekä kerran taivaassa.

 

Esa Yli-Vainio

Tue Sudan lähetystä

Sudankyltti1 

Lähetyskohteemme on Sleyn Sudan-lähetys 
Lahjoitukset lähetystilille 
IBAN: FI26 5732 7420 0588 19
BIC: OKOYFIHH ja viite 2286
MobilePay 89883