Herran huoneessa (5.1.2020)

2.Sunnuntai joulusta

Tämän juhlapyhän perinteisen evankeliumin aihe on Jeesus kaksitoistavuotiaana temppelissä. Varttuessaan jokainen lapsi etsii oman kutsumuksensa salaisuutta. Kristillinen seurakunta kohtaa Jeesuksen kokoontuessaan jumalanpalvelukseen kirkkoon, Jumalan huoneeseen. Siellä se yhdessä taivaan enkelien ja pyhien kanssa kiittää ja ylistää Jumalan suuria tekoja. Sieltä se myös löytää oman kutsumuksensa ja tehtävänsä. Yhteinen jumalanpalvelus ja toistemme palveleminen kuuluvat yhteen. (Kirkkokäsikirja)

Joh.10:22-30: ”Sitten oli temppelin vihkimisen muistojuhla Jerusalemissa, ja oli talvi. Ja Jeesus käyskeli pyhäkössä, Salomon pylväskäytävässä. Niin juutalaiset ympäröivät hänet ja sanoivat hänelle: 'Kuinka kauan sinä pidät meidän mieltämme kiihdyksissä? Jos sinä olet Kristus, niin sano se meille suoraan.' Jeesus vastasi heille: 'Minä olen sanonut sen teille, ja te ette usko. Ne teot, joita minä teen Isäni nimessä, ne todistavat minusta. Mutta te ette usko, sillä te ette ole minun lampaitani. Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Ja minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni. Minun Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kaikkia, eikä kukaan voi ryöstää heitä minun Isäni kädestä. Minä ja Isä olemme yhtä.'”

Temppelin vihkimisen muistojuhla oli myös nimeltään Valon juhla tai Hanukka. Sitä vietettiin joulukuussa temppelin uudelleenkäyttöönottamisen muistoksi. Antiokhos IV Epifanes, seleukkidihallitsija valloitti Jerusalemin, kielsi ympärileikkaamisen kuoleman uhalla, sekä Jumalan sanan lukemisen ja kirjoittamisen. Hän myös häpäisi temppelin pystyttämällä sinne epäjumalankuvan. Vuonna 167 ekr. häpäisty temppeli puhdistettiin ja juutalaiset saivat itsenäisyyden. Iloista hanukkaa vietettiin tämän muistoksi. Epäilemättä temppelin puhdistukseen liittyvät tapahtumat olivat Jeesuksenkin mielessä hänen kävellessään Salomon pylväskäytävässä tuon juhlan aikana. Salomon pylväskäytävä oli erillinen, suojattu alue temppelin itäosassa, joka oli viimeinen Salomon temppelistä jäljelle jäänyt osa. Rabbit tapasivat opettaa siellä opetuslapsiaan. Koko Johanneksen evankeliumin luvun 10 sisältämä Jeesuksen opetus siitä, että hän on lammasten ovi (Joh.10:7) sekä Hyvä Paimen, joka tuntee lampaansa ja hänen lampaansa tuntevat hänet, kuten hän tuntee Isän ja Isä hänet (Joh.10:14,15). Nyt Jeesus palaa takaisin tähän aiheeseen.

Juutalaisten kiihtymys – siis malttamattomuus ja epäily - kertoo heidän vastentahtoisuudestaan uskoa Jeesukseen.  He olivat sananmukaisesti ”sielussaan kohotetut”, siis kuohuksissa. He eivät tienneet, mitä ajatella Jeesuksesta, mutta olivat aivan valmiit kivittämään Jeesuksen, jos hän nyt suoraan sanoisi olevansa messias. Jo valmiiksi juutalaiset olivat kiihdyksissä, kun Jeesus oli opetuksessaan puhunut itsestään Isän Jumalan Poikana. Näin oli käynyt jo aiemminkin Joh.5:17.-18: ”Mutta Jeesus vastasi heille: "Minun Isäni tekee yhäti työtä, ja minä myös teen työtä". Sentähden juutalaiset vielä enemmän tavoittelivat häntä tappaaksensa, kun hän ei ainoastaan kumonnut sapattia, vaan myös sanoi Jumalaa Isäksensä, tehden itsensä Jumalan vertaiseksi.” Jeesus vastaa nyt kuitenkin mestarillisesti. Kun juutalaiset vaativat, että hän julkisesti sanoo heille, tässä ja nyt, onko hän Kristus, valmiina kivittämään hänet, hän sanoo rohkeasti, suoraakin suoremmin, ettei ole puhunut mitään salassa. Hän on jo sanonut olevansa Kristus, ja hänen suuret tekonsa todistavat näin olevan. ”Ne teot, joita minä teen Isäni nimessä, ne todistavat minusta. He kyllä olivat kuulleet, mitä Jeesus oli itsestään sanonut, ja nähneet, mitä Jeesuksen tekemät teot todistavat. Silti he eivät uskoneet, vaan alati epäilivät. Jeesus ikään kuin sanoo rohkeasti, että ”Minähän olen puhunut, mutta te ette uskoneet! Missä olivat korvanne? Minähän olen tehnyt tunnusteot! Missä ovat olleet silmänne?”

 

Jeesus opettaa, etteivät juutalaiset kuule siksi, koska eivät usko. Eivät he usko, sillä he eivät ole hänen lampaitaan. Heiltä puuttuu ”lampaan korvat”, jotka kuuntelevat oman paimenensa sanaa. Kristuksen lampaat ovat hänen laumansa, siis he, jotka uskoen kuuntelevat hänen ääntään. Kristuksen lampailla on ”lampaan korvat”. Näillä korvilla kuunnellaan Hyvän Paimenen ääntä, eikä mitä tahansa kutsuhuutoja. Ne kuulevat ja erottavat juuri oikean Paimenensa äänen. Jeesuksen lampaat kuulevat vain Jeesuksen ääntä, ja seuraavat häntä. Tässä on opetus meillekin. Onko sinulla lampaan korvat? Onko sinulla lampaan sydän, joka iloiten halajaa Jumalan sanaa ja Hyvän Paimenen ääntä? Jokainen meistä joutuu tunnustamaan tässä vajavuutensa. Synti saa aikaan sen, että korvamme ovat liian laiskat kuulemaan sanaa ja sydämemme aivan liian penseä ottamaan sitä ilolla ja ihastuksella vastaan.

Kuitenkin me olemme saaneet tämän sydämen kylmyyden ja korvien kuuroudenkin anteeksi. Kristuksen omia olemme uskossa hänen sanaansa, ja hänen omikseen olemme jo kasteessamme tulleet (Matt.28:19-20). Me olemme seurakuntana Kristuksen lampaita. Meidän tulee kuulla hänen ääntänsä ja sanojaan. Niitä sanoja, jotka apostoli Pietarin tunnustuksen mukaan ovat henki ja elämä (Joh.6:63). Evankeliumin sana, sana siitä, että Kristus on sinunkin puolestasi kuollut ja kulleista noussut syntiesi anteeksiantamukseksi on Jumalan voima autuuteen sinullekin, kun uskolla sen omistat. Jeesuksen teot ovat meidän uskomme kohde – hänen suurtekonsa, suuri sovituskuolema Golgatan ristillä. Sillä ristillä hän antoi henkensä lampaidensa puolesta ja sovitti verellään meidän syntimme; meidän ja koko maailman! (1.Joh.2:2).

Sunnuntain aihe tänään on ”Herran huoneessa”. Herran huoneessa me olemmekin, sillä Kristus on täällä sanansa kautta. Matt.18:20: ”Sillä missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä." Hän puhuu ja toimii yhä sanassaan. Kasteessamme olemme tulleet hänen lampaikseen, hänen omikseen. Evankeliumi tuo meille Jeesuksen veren hankkiman armon, ja siinä hän itse julistaa syntisi anteeksiannetuiksi. Kun meille julistetaan synneistäpäästö, saamme sen itse Kristukselta. Kun me nautimme ehtoollista, saamme itse Kristukselta vastaanottaa hänen ruumiinsa ja verensä. Kristus asettaa ja jakaa ehtoollisen. Kuunnelkaamme siis lampaan korvillamme hänen sanaansa ja sakramenttejaan. Kristus on siellä, missä on hänen sanansa- Siellä, missä ovat sana ja sakramentit, ovat myös hänen lampaansa, hänen seurakuntansa. Hepr.3:12-14: Katsokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta, vaan kehoittakaa toisianne joka päivä, niin kauan kuin sanotaan: "tänä päivänä", ettei teistä kukaan synnin pettämänä paatuisi; sillä me olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta, kunhan vain pysymme luottamuksessa, joka meillä alussa oli, vahvoina loppuun asti.

Mistään muualta emme Kristusta löydä, mistään muualta ei kuulu Hyvän Paimenemme ääni. Kaikkia opettajia ja oppeja tulee arvioida näillä lampaan korvilla. Seurakunta kuulee vain Paimenen ääntä, ja kääntää korvansa sieltä, missä sitä ääntä ei kuulu. Matt.7:15: ”Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammasten vaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia.” Siksi meidän tulee kavahtaa harhaoppeja, mutta suurempaakin suuremmalla rakkaudella ja innolla kuulla Herramme ja Paimenemme sanoja, jotka tuovat meille armon ja elämän. Älkäämme ummistako korviamme juutalaisten tavoin, vaan ottakaamme iloiten vastaan kaikki Kristuksen sanojen siunaukset! ”Varma on se sana, ja vastaanottamisen arvoinen, että Jeesus Kristus on tullut maailmaan syntisiä vapahtamaan, joista minä olen suurin” (1.Tim.1:15). Jeesus sanoo, että niille, jotka kuulevat hänen sanansa – siis lampailleen - hän antaa kaikki siunauksensa, lahjansa ja lupauksensa. Nämä ovat iankaikkinen elämä ja Kristuksen varjelus. Jeesus haluaa tänäänkin lahjoittaa sinulle kaiken tämän. Hänen sanansa tuo meille hänen verensä hankkiman syntien anteeksiantamuksen ja armon. Hänen ylösnousemuksensa tuo meille iankaikkisen elämän ja siunauksen. Hänen sanansa lupaa meille, että hän kaitsee ja varjelee meitä joka päivä. 5.Moos.31:8: ”Ja Herra itse käy sinun edelläsi, hän on sinun kanssasi, hän ei jätä sinua eikä hylkää sinua; älä pelkää äläkä arkaile." Kun pysymme Kristuksen sanan kuulossa, ei meitä kukaan ryöstä hänen käsistään! Ei kukaan eikä mikään voi erottaa meitä Jumalan rakkaudessa, joka meillä on Kristuksessa!

Jeesus ei pelkää palata juutalaisten kanssa varsinaiseen loukkauksen asiaan. Hän tähdentää yhä uudelleen, että hän ja Isä ovat yksi. Isä ja Poika ovat yhtä teoissa ja tahdossa, yhtä jumaluudessa. Pyhässä Kolminaisuudessa Jumalan persoonat ovat kaikki yhtä lailla iankaikkisia ja kaikkivaltiaita. Niin kuin Isä on kaikkivaltias, on Poika kaikkivaltias, ja Pyhä Henki kaikkivaltias. Silti ei ole kolmea kaikkivaltiasta, vaan yksi. Niin kuin Isä on Jumala, on Poika Jumala ja Pyhä Henki Jumala. Kuitenkaan ei ole kolmea Jumalaa, vaan yksi. Kuitenkaan Isä ei ole Poika, Poika ei ole Pyhä Henki, eikä Pyhä Henki ole Isä. Yhtä Jeesus sanoo siis olevansa tässä Kaikkivaltiudessa Isän kanssa. Ja kun me olemme hänen sanansa yhdistämiä hänen kuolemaansa ja ylösnousemukseensa; siis häneen, meidät on yhdistetty myös Isään ja Pyhään Henkeen. Pyhä Henki on se, joka yhdistää meidät sanan kautta Poikaan ja Isään. Tästä totuudesta juutalaiset loukkaantuivat niin, että aikoivat taas kivittää Jeesuksen (jae 31), mutta sen sijaan seurakunta, Kirkko, Kristuksen lauma vastaa yhteen ääneen: ”Me olemme kuulleet sinun äänesi ja sanasi, Herramme ja Paimenemme. Me uskomme, että olet antanut meidän puolestamme henkesi ja pelastanut meidät. Me uskomme, että sinä olet tosi Jumala, Jumalan Poika, yhtä Isän kanssa.”

Esa Yli-Vainio (Pidetty 5.1. Vetelissä)

Tue Sudan lähetystä

Sudankyltti1 

Lähetyskohteemme on Sleyn Sudan-lähetys 
Lahjoitukset lähetystilille 
IBAN: FI26 5732 7420 0588 19
BIC: OKOYFIHH ja viite 2286
MobilePay 89883