Tehkää tie Kuninkaalle (15.12.2019)

3.Adventtisunnuntai

Päivän raamatullinen keskushenkilö on Johannes Kastaja. Hänen kehotuksensa katumukseen ja parannukseen koskee myös meitä. Johannes viittaa Jumalan Karitsaan, joka kantaa koko maailman synnin. Saamme tunnustaa syntimme luottaen Kristuksessa annettuun pelastukseen. Tämä on pääasia jouluun valmistautumisessa - joulupaastossa. Johannes oli merkki siitä, että profeettojen ennustukset olivat täyttymässä: Vapahtaja oli pian tuleva. Kristuksen toiminnassa toteutuivat pelastuksen ajan merkit, ja samoin hän tulee yhä uudelleen sanassa ja sakramenteissa seurakuntansa keskelle pelastuksen lahjat mukanaan. Tähän hänen ”hengelliseen tulemiseensa” viittaa latinankielinen nimitys ”adventus spiritualis et sanctificationis.” (Kirkkokäsikirja)

Matt.11:11-19: Totisesti minä sanon teille: ei ole vaimoista syntyneitten joukosta noussut suurempaa kuin Johannes Kastaja; mutta vähäisin taivasten valtakunnassa on suurempi kuin hän. Mutta Johannes Kastajan päivistä tähän asti hyökätään taivasten valtakuntaa vastaan, ja hyökkääjät tempaavat sen itselleen. Sillä kaikki profeetat ja laki ovat ennustaneet Johannekseen asti; ja jos tahdotte ottaa vastaan: hän on Elias, joka oli tuleva. Jolla on korvat, se kuulkoon. Mutta mihin minä vertaan tämän sukupolven? Se on lasten kaltainen, jotka istuvat toreilla ja huutavat toisilleen sanoen: 'Me soitimme teille huilua, ja te ette karkeloineet; me veisasimme itkuvirsiä, ja te ette valittaneet'. Sillä Johannes tuli, hän ei syö eikä juo, ja he sanovat: 'Hänessä on riivaaja'. Ihmisen Poika tuli, hän syö ja juo, ja he sanovat: 'Katso syömäriä ja viininjuojaa, publikaanien ja syntisten ystävää!' Ja viisaus on oikeaksi näytetty teoissansa."

Tässä Herramme Jeesus opettaa Johannes Kastajan merkityksestä ja suuruudesta sekä Jumalan valtakunnasta. Tänään onkin Johannes Kastajan muistopäivä, kolmas adventti, jonka nimitys on myös ”hengellisen ja pyhittävän tulemisen adventti”. Meille on tärkeää tulla Jumalan sanan ja sakramenttien ääreen, kuulla lakia ja evankeliumia, saada vastaanottaa syntien anteeksiantamus ehtoollisessa Kristuksen ruumiin ja veren välityksellä ja muistaa pyhää kastettamme. Näin tehdessämme Pyhä Henki, joka evankeliumin lupauksien kautta toimii, vahvistaa meitä ja syntien anteeksiantamuksen armolla ja vahvistaa meitä. Henki näin vahvistaa meidän henkeämme. Ja vaikka sana ja sakramentit ovatkin ensisijaisesti armon ja anteeksiantamuksen välineitä, ne ovat myös pyhityksen välineitä. Sillä juuri Jumalan sana meitä kasvattaa, tekee eläväksi, virvoittaa ja pyhittää. Tästä on myös kyse tässä evankeliumitekstissä. Jeesus sanookin: ”Jolla on korvat, se kuulkoon.” Ei ole kyse vain ulkoisesta kuulemisesta, vaan sanan vastaanottamisesta ja omistamisesta uskolla.

 

Jeesus opettaa, että Johannes oli profeetoista suurin. Vanhan liiton profeetat tekivät kyllä suuria tekoja ja julistivat aivan samaa suurta Jumalan sanaa kuin Johanneskin, mutta mikä tekee Johanneksesta suurimman? Se, että hän sai nähdä Kristuksen. Johannes sai olla se, joka kastoi Jeesuksen, jotta ”koko vanhurskaus tulisi täytetyksi.” Hän sai Kristuksen kastaessaan olla välikätenä Jeesuksen julkiselle virkaan voitelulle hänen toimintansa alkaessa. Kristus tarkoittaa voideltua, ja vanhan testamentin aikana voideltiin virkaansa kaikki ylimmäiset papit, kuninkaat ja profeetat. Kasteensa jälkeen Jeesus alkoi julkisesti toimia ja opettaa voideltuna, Kristuksena. Johannes oli kuin Mooses, joka voiteli ylimmäiseksi papiksi Aaronin (Johannes oli itsekin leeviläinen, pappi Aaronin sukua); kuin profeetta Samuel, joka voiteli kuninkaaksi Daavidin; kuin Elia, joka kutsui profeettana seuraajakseen Elisan. Hän sai osoittaa kädellään Herraa ja sanoa: ”Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin.” (Joh.1:29) Hän sai olla vanhan liiton julistajista viimeisenä se Malakian kirjassa luvattu ”Elia”, joka valmistaa tietä Herralle, joka tulee enne Herran suurta päivää, siis sitä päivää kuin Kristus saapuu sovittamaan koko maailman synnin. (Mal.4:5)

Jeesus opettaa kuitenkin myös, että jokainen Jumalan valtakunnassa, siis jokainen kristitty on vieläkin suurempi kuin Johannes. Tällä hän opettaa sen, että on vieläkin suurempaa ja kallisarvoisempaa, mitä me olemme saaneet Kristukselta, kuin mitä Kristus on saanut Johannekselta. Johannes sai olla Kristuksen edelläkävijä, mutta me saamme olla hänen seuraajiaan, hänen omiaan. Johannes sai kastaa Kristuksen, mutta me saamme itse Kristukselta kasteen; Johannes sai opettaa, että Kristus on Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin, mutta me saamme omistaa tuon syntien anteeksiantamuksen. Johannes sai julistaa profeetoista viimeisenä lupausten täyttyvän, mutta me saamme julistaa jo täytettyä sovitustyötä. Johannes sai kuulla, kuinka taivaasta kuului ääni ”Tämä on minun rakas poikani, johon olen mielistynyt”, mutta me saamme kuulla tämän itsestämme, kun meidät on omassa kasteessamme liitetty Kristuksen hankkimaan armoon. Sanalla sanoen, me saamme olla sen valtakunnan jäseniä, jota Johannes julisti.

Jumalan valtakunta on siellä, missä on Jumalan nimi; ja Jumalan nimi on siellä, missä on hänen sanansa. Siis Jumalan valtakunnasta olemme osallisia, kun meillä on Jumalan pyhä sana (laki ja evankeliumi) ja pyhät sakramentit (kaste ja ehtoollinen). Johannes oli Jeesuksen tätä puhuessa vankilassa, ja lähetti ahdistuksessaan omat oppilaansa kysymään Jeesukselta, onko hän se Vapahtaja ja Kristus, joka oli tuleva. Jeesuksen vastaus on kirjoituksista osoitettu ”kyllä”. Hän tekee niitä tekoja, joita luvattu pelastaja tekee. Nyt Jeesus sen sijaan opettaa kansanjoukolle, joka on nähnyt tämän ja kuullut hänen vastauksensa Johanneksen opetuslapsille. Ja Jeesuksen sanat puhuvat selvästi Jumalan valtakuntaa kohtaavasta väkivallasta ja vainosta. Jumalan valtakuntaa, eli Jumalan sanaa ja siihen uskovia sekä sitä julistavia vastaan hyökätään aina. Niin kuin maailma on vihannut ja vainonnut Vanhan testamentin profeettoja, se vainoaa myös Johannesta, joka on näistä profeetoista viimeinen. Samalla tavoin kuin maailma vainosi Kristusta, se vainoaa myös hänen opetuslapsiaan. Ja samalla tavalla yhä tänäänkin kirkko, Jumalan sanan valtakunta on yhä taisteleva, hädän ja vainon alainen kirkko. Luuk.11:49-50: Sentähden Jumalan viisaus sanookin: 'Minä lähetän heille profeettoja ja apostoleja, ja muutamat niistä he tappavat ja toisia vainoavat, että tältä sukukunnalta vaadittaisiin kaikkien profeettain veri, mikä on vuodatettu maailman perustamisesta asti, hamasta Aabelin verestä Sakariaan vereen saakka, hänen, joka surmattiin alttarin ja temppelin välillä'. Niin, minä sanon teille, se pitää tältä sukukunnalta vaadittaman.

Sama väkivalta ja vääryys kohdistuu Jumalan sanaan, sillä luonnostaan ihminen yrittää vanhurskauttaa itsensä väärentämällä Jumalan sanaa, lakia ja evankeliumia. Jer.7:25-26: Siitä päivästä, jona teidän isänne lähtivät Egyptin maasta, aina tähän päivään asti olen minä lähettänyt teidän tykönne kaikki palvelijani, profeetat - lähettänyt varhaisesta alkaen, päivä päivältä. Mutta kukaan ei kuullut minua, ei kallistanut korvaansa, vaan he olivat niskureita, tekivät enemmän pahaa kuin heidän isänsä. Tämän takia Jeesus puhuukin että, ne, jotka hyökkäävät Jumalan valtakuntaa, siis Jumalan sanaa ja sen julistajia vastaan, pyrkivät väkivalloin riistämään sen itselleen. Väkivaltaa Jumalan sanaa vastaan tehdään, kun sekoitetaan lakiin evankeliumia tai evankeliumiin lakia, jolloin pyhä käsky ei ole enää oikea, eikä suloinen armon lupaus ole enää pelkkää armoa ja lahjaa. Tällainen vääristely ja väkivalta Jumalan sanaa vastaan lähtee jokaisen syntisestä järjestä ja sydämestä, sillä jokainen pyrkii luonnostaan kelpaamaan Jumalan edessä omassa hurskaudessaan ja voimassaan. Mutta Jumalan sanan oikein jakamiseksi pitää lakia julistaa ehdottomana tuomion sanana kaikelle synnille niin että se saa aikaan jokaiselle kuulevalle synnintunnon. Room.3:19-20: Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä; sentähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto. Mutta evankeliumi pitää julistaa yhtä ehdottomana armon sanana ja anteeksiannon sanana siitä vanhurskaudesta, jonka Jumala lahjoittaa Kristuksessa jokaiselle, joka uskoo, ilman tekoja. Room.3:21-26: Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia, se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta. Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit 26. jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen.

Tämä onkin Jeesuksen kolmas opetus tässä evankeliumitekstissä, nimittäin se, ettei kansalle kelvannut laki eikä evankeliumi. He loukkaantuivat niin tuomionpasuuna Johannekseen kuin armolliseen Jeesukseenkin; yhtä lailla syntiset tuomitsevaan Kastajaan kuin syntisten ystävään, Kristukseen. Herra ihmettelee, miksi kansa ei ota kuullakseen kumpaakaan sanomaa. He ovat kuin kurittomia kakaroita, jotka eivät pidä kummastakaan leikistä, kuin musiikin kuuntelijoita, joille sekä valitusvirsi että ilosävel ovat yhtä epämieluisia. Jumalan sanaa, lakia ja evankeliumia julistamaan on profeetat ja apostolit lähetetty, ja näitä kumpaakin sanaa tulee yhä julistaa. Sillä usko tulee yksin Jumalan armollisesta sanasta, evankeliumista, joka on eläväksi tekevä. Evankeliumi taas ei ole mitään muuta, kuin sanoma ristiinnaulitusta Kristuksesta, joka on kärsinyt ja sovittanut verellään sinun, minun ja koko maailman synnit. Laki saa julistaa, että olemme syntiset, se on totta. Mutta sitten on tultava evankeliumin ja julistettava kaikki syntimme sovitetuiksi Jeesuksen Kristuksen pyhässä kalliissa veressä. Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeen kallisarvoisessa kymmenennessä luvussa: Tässä ei ole erotusta juutalaisen eikä kreikkalaisen välillä; sillä yksi ja sama on kaikkien Herra, rikas antaja kaikille, jotka häntä avuksi huutavat. Sillä "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu". Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa? Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä? Niinkuin kirjoitettu on: "Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka hyvää sanomaa julistavat!" Mutta eivät kaikki ole olleet kuuliaisia evankeliumille. Sillä Esaias sanoo: "Herra, kuka uskoo meidän saarnamme?" Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta. Mutta minä kysyn: eivätkö he ole kuulleet? Kyllä ovat: "Heidän äänensä on kulkenut kaikkiin maihin, ja heidän sanansa maan piirin ääriin". Minä kysyn: eikö Israelilla ole ollut siitä tietoa? Ensiksi jo Mooses sanoo: "Minä herätän teidän kiivautenne kansan kautta, joka ei ole kansa, ymmärtämättömän kansan kautta minä teitä kiihoitan". Ja Esaias on rohkea ja sanoo: "Minut ovat löytäneet ne, jotka eivät minua etsineet; minä olen ilmestynyt niille, jotka eivät minua kysyneet". Mutta Israelista hän sanoo: "Koko päivän minä olen ojentanut käsiäni tottelematonta ja uppiniskaista kansaa kohden". (Room.10:12-21)

Älä sinä nyt ole uppiniskainen kuuro kuulemaan Jumalan sanaa, vaan uskolla omista se itsellesi! Saat kuulla lain sanoman syntisyydestäsi: olet syntinen ja kuoleman ansainnut. Mutta erityisesti saat syntisenä kuulla ja pelastukseksesi uskoa evankeliumin sanan: Jeesus Kristus on tullut maailmaan syntisiä vapahtamaan! Hän on verellään sovittanut sinun ja koko maailman synnit. Hän on kuollut ja noussut kuolleista sinullekin iankaikkiseksi elämäksi. Hän on antanut meille sanan ja sakramentit, sovituksen sanan ja viran. Älä koskaan kyllästy niiden luokse tulemiseen. Sillä tässä maailmassa on vaino ja ahdistus, erityisesti Jumalan sanaa kohtaan, mutta jää sinä Jumalan sanan luo, jää sinä Jeesuksen luo. Sillä me saamme yhdessä Pietarin kanssa sanoa: "Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat; ja me uskomme ja ymmärrämme, että sinä olet Jumalan Pyhä." (Joh.6:68-69) Ja näin meillä on omanamme Jumalan rauha, joka varjelee sydämemme Herrassa Kristuksessa.

Esa Yli-Vainio

 

Tue Sudan lähetystä

 

Lähetyskohteemme on Sleyn Sudan-lähetys 
Lahjoitukset lähetystilille 
IBAN: FI26 5732 7420 0588 19
BIC: OKOYFIHH ja viite 2286
MobilePay 89883