Kuninkaasi tulee kunniassa (8.12.2019)

2. Adventtisunnuntai

Evankelisessa kristikunnassa tämän päivän aiheena on Kristuksen tuleminen kunniassaan aikojen lopulla. Tämän ilmaisee myös nimitys adventus glorificationis, jonka Eerik Sorolainen Postillassaan (1621) suomensi sanoilla Christuxen cunniallisesta tulemisesta. Seurakunnan tulee kärsivällisesti kilvoitellen odottaa Kristuksen tuloa. Keskelle hätää ja syyllisyyttä seurakunta on saanut lupauksen pelastuksen ajasta. Tämä lupaus täyttää sen toivolla ja ilolla. (Kirkkokäsikirja)

Luuk.12:35-40: Olkoot teidän kupeenne vyötetyt ja lamppunne palamassa; ja olkaa niiden ihmisten kaltaisia, jotka odottavat herraansa, milloin hän palaa häistä, jotta he hänen tullessaan ja kolkuttaessaan heti avaisivat hänelle. Autuaat ovat ne palvelijat, jotka heidän herransa tullessaan tapaa valvomasta; totisesti minä sanon teille: hän vyöttäytyy ja asettaa heidät aterioimaan ja menee ja palvelee heitä. Ja tulipa hän toisella yövartiolla tai kolmannella ja havaitsee heidät sellaisiksi, autuaita ovat nuo palvelijat. Mutta tietäkää se, että jos isäntä tietäisi, millä hetkellä varas tulee, niin hän valvoisi eikä sallisi taloonsa murtautumista. Niin olkaa tekin valmiina, sillä minä hetkenä ette luulekaan, Ihmisen Poika tulee.

Jeesus puhuu tässä toisesta tulemuksestaan. Samalla tavalla, kun hänellä on kaksi tulemista maan päälle, ensimmäisen kerran nöyryydessä ihmiseksi alhaisuuteen syntyen ja toisen kerran Kaikkivaltiaana kuninkaana kirkkaudessa saapuen, on hänellä myös pelastajanamme kaksi tilaa: alennuksen ja korotuksen tila. Ensimmäisen kerran hän tuli alennuksen tilassa, orjan muodossa, syntyi ihmiseksi ja alensi itsensä lain alle, vaikka oli synnitön, ja ihmiseksi syntynyt tosi Jumala. Gal.4:4-5: Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi tulleen, ostamaan vapaiksi lain alaiset, että me saisimme lapsenoikeuden. Tämän hän teki meidän lain alaisten ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden. Hän tuli ensimmäisen kerran maan päälle koko maailmaa, kaikkia pelastamaan, verellään lunastamaan synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta, ja kuolemallaan sovittamaan kaikkien synnit. Joh.3:16-17: Sillä niin Jumala rakasti maailmaa, että hän antoi ainosyntyisen Poikansa, jotta jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä, eikä yksikään heistä hukkuisi. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan että maailma hänen kauttaan tulisi autuaaksi. Ei hänen tulemisensa johtunut mitenkään siitä, että meissä olisi ollut jotain sellaista, jolla olisimme ansainneet itsellemme pelastajan, vaan se tapahtui sulasta rakkaudesta ja armosta. Syntisinä olemme syntyneet ja kokonaan syntisinä, turmeltuneina ja heikkoina emme voi omasta voimastamme Jumalaa rakastaa tai tehdä mitään, jolla voisimme ansaita hänen rakkauttaan ja armoaan. Mutta koska me olemme itsessämme syntisiä ja jumalattomia, lähetti Jumala Poikansa maailmaan rakkautensa tähden, meitä pelastamaan. Vaikka me vihasimme Jumalaa syntisinä, hän rakastaa meitä ja on Poikansa suorittaman syntien sovituksen kautta hankkinut meille syntien anteeksiantamuksen ja armon vapaana lahjana, ilman tekoja. 1.Joh.4:9-10: Siinä ilmestyi Jumalan rakkaus meille, että Jumala lähetti ainosyntyisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa. Siinä rakkaus on, ei että me rakastimme Jumalaa, vaan että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa sovitukseksi meidän synneistämme. ”Alennuksen tilalla” tarkoitetaan siis sitä Kristuksen lunastustehtävän tilaa, että hän luopui käyttämästä jumalallista kirkkauttaan, vaan alistui kaikessa kuuliaisena lain alle ja tuli kaikessa kiusatuksi, pelastaakseen meidät lain laiset ja kiusatut syntiset.

 

Jeesus todella kuoli tässä alennuksen tilassa syntimme kantaen, syntiemme sovitukseksi, mutta koska hän oli Jumala, itse elämän antaja, ei kuolema voinut häntä pitää. Hän voitti kuoleman ja nousi kirkkaudessaan kaiken voittaneena kolmantena päivänä kuolleista. Sitten hän ilmestyi opetuslapsille ja häneen uskoville. Lopulta hän astui kaikkivaltiaana, korotettuna ja kirkastettuna Herrana Isän oikealle puolelle. Alennuksen tilassa, orjan muodossa Jumalan Poika suoritti syntiemme sovituksen, ja ylösnousseena, korotettuna Herrana, mutta samalla vieläkin tosi ihmisenä hän astui ylös taivaaseen Isän oikealle puolelle hallitsemaan. Sama Kristus, joka kuoli syntimme sovittaneena, nousi kaiken voittaneena haudastaan, ja yhä sama Kristus astui kaikkivaltiaana taivaaseen. Siksi mikään ei voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta Jeesuksessa Kristuksessa. Room.8:31-39: Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan? Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa? Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala on se, joka vanhurskauttaa. Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, onpa vielä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla puolella, ja hän myös rukoilee meidän edestämme. Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta? Tuskako, vai ahdistus, vai vaino, vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka? Niinkuin kirjoitettu on: "Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää; meitä pidetään teuraslampaina". Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut. Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. Nyt Jeesus opettaa tässä Raamatun kohdassamme, että hän tulee kerran kunniassaan ja kirkkaudessaan yllättäen takaisin, tällä kertaa tuomitsemaan maailmaa. Häneen uskoville tämä on armollinen ja iloinen tapahtuma, sillä se merkitsee taivaan autuuteen pääsemistä, meillekin voittoa; mutta hänet hylänneille epäuskoisille se tarkoittaa kadotustuomion julistusta. Fil.2: 8-11: hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti. Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat, ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra. Siksi Jeesus kehottaakin meitä vyöttämään kupeemme ja pitämään lamppumme palamassa. Paavali kirjoittaa Efesolaiskirjeessä, että kupeemme tulee olla totuudella vyötettynä ja meidän yllämme tulee olla vanhurskauden haarniska. Ef.6:14. Kun meillä on omanamme vanhurskaus, jonka Kristus on meille ristillä verellään hankkinut, me sen kanssa seisomme myös kirkastettuina viimeisenä päivänä. Silloin on tuomiolla Tuomarinamme hän, joka on tuon vanhurskauden meille itse hankkinut rakkautensa tähden. Turvautukaamme Jeesuksen valmistamaan armovanhurskauteen, jossa on meidän koko pelastuksemme, syntien anteeksiantamus ilman omia tekojamme ja töitämme. Ef.2:8-9: Sillä armosta te olette autuutetut uskon kautta; tämä ei ole teistä, se on Jumalan lahja, ei töistä, ettei kukaan kerskaisi; Room.4:4-5: Mutta työtätekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta. Mutta sille, joka ei työtä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi.

Meidän lamppumme tulee olla sytytettynä ja palamassa. Jeesus esittää samalla tavalla vertauksessaan kymmenestä neitsyestä (Matt.25:1-13), että viisailla oli öljyä lampussaan palamassa, ja he pääsivät sulhasen hääjuhlaan. Jumalan armosanan, evankeliumin kautta on Pyhä Henki jo pyhässä kasteessamme synnyttänyt meidän sydämissämme uskon, jolla omistamme syntien anteeksiantamuksen ja autuuden armosta Kristuksen veressä ja sijaiskärsimyksessä. Kun uskomme Jeesukseen ja hänen suorittamaansa koko maailman syntien sovitukseen, kaikkea lain syytöstä, saatanan petosta, sydämemme epäilyjä ja maailman pilkkaa vastaan, on lamppumme palamassa, kun Jeesus tulee kunniassaan takaisin. Me saamme varmuuden ja kestävyyden pitäytymällä Jumalan varmaan sanaan ja totuuteen, Raamattuun. Kirjoittaahan apostoli Pietari: 1.Piet.1:21-23: jotka hänen kauttaan uskotte Jumalaan, joka herätti hänet kuolleista ja antoi hänelle kunnian, niin että teidän uskonne on myös toivo Jumalaan. Puhdistettuanne sielunne totuuden kuuliaisuudessa vilpittömään veljesrakkauteen, rakastakaa toisianne kestävästi puhtaasta sydämestä, uudestisyntyneinä, ette katoavaisesta vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta. Meitä käsketään valvoen odottaa Herraamme Kristusta, kun hän kuninkaana kirkkaudessaan ja kunniassaan palaa. Valvominen tarkoittaa sanassa pysymistä. Saatana yrittää karjuvan leijonan tavoin kaapata meidät nukkuessamme. Nukkuvia olemme jos meillä ei ole Jumalan sanaa. Saatana yrittää se riistää meiltä maailman suruilla tai iloilla; tai tekemällä sanan meille yhdentekeväksi ja tylsäksi. Siksi valvominen on sitä että hakeudumme Jumalan sanan luo, kuulemme sitä, luemme sitä ja vastaanotamme sen sakramenteissa. Näin valvomme Herraamme odottaen.

Kristuksen käyttämä nimitys ”Ihmisen Poika” tulee profeetta Danielin kirjasta, jossa hän näkee Ihmisen Pojan saapuvan Jumalan valtaistuimen tykö. Viimeisellä tuomiolla Ihmisen Poika istuu tuolla kunnian istuimella, Kaikkivaltiaana Herrana. Dan.7:13-14: Minä näin yöllisessä näyssä, ja katso, taivaan pilvissä tuli Ihmisen Pojan kaltainen; ja hän saapui Vanhaikäisen tykö, ja hänet saatettiin tämän eteen. Ja hänelle annettiin valta, kunnia ja valtakunta, ja kaikki kansat, kansakunnat ja kielet palvelivat häntä. Hänen valtansa on iankaikkinen valta, joka ei lakkaa, ja hänen valtakuntansa on valtakunta, joka ei häviä. Jeesuksen toinen tuleminen ja maailman tuomio on meille salainen hetki, mutta siksipä meidän tulee olla valmiina. Kristitty elää joka päivän Jumalan armosta. Maailma pysyy yhä edelleen Jumalan armon tähden pystyssä, jotta mahdollisimman moni kuulisi sanoman syntien anteeksiantamuksesta, tulisi uskoon ja pelastuisi. 2.Piet.3:9-10: Ei Herra viivytä lupaustaan, niin kuin muutamat pitävät sitä viipymisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, kun ei tahdo kenenkään hukkuvan, vaan että kaikki tulevat mielenmuutokseen. Mutta Herran päivä on tuleva niinkuin varas yöllä, ja silloin taivaat katoavat ryskeellä, ja alkuaineet sulavat kuumuudesta, ja maa ja kaikki siinä tehdyt poltetaan. Meille tämä ei ole pelottava, vaan lohduttava tapahtuma, ilon hetki, joka tarkoittaa tämän syntisen maailman ja kivuliaan elämän loppumista ja autuuden jatkumista taivaassa. Voiton hetki meille. Meidän toivomme on Jumalan uudessa taivaassa ja maassa, ei tässä elämässä. Juuri taivaan iankaikkisen autuuden on Kristus meille verellään hankkinut. 1.Piet.3:13: Mutta hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu.

 

Esa Yli-Vainio

Tue Sudan lähetystä

 

Lähetyskohteemme on Sleyn Sudan-lähetys 
Lahjoitukset lähetystilille 
IBAN: FI26 5732 7420 0588 19
BIC: OKOYFIHH ja viite 2286
MobilePay 89883