Kuninkaasi tulee nöyränä (1.12.2019)

1.Adventtisunnuntai

Uskonpuhdistuksen kirkoissa päivän päätekstinä on keskiajan perinteen mukaisesti kertomus Jeesuksen ratsastuksesta Jerusalemiin. Jeesus ei tullut Jerusalemiin maallisten valtiaiden tavoin, vaan nöyränä, aasilla ratsastaen. Näin hän liittyi Sakarjan kirjan profetiaan rauhan kuninkaan tulemisesta. Tähän viittaa myös päivän nimitys, ”Nöyrtymisen adventti” (adventus humiliationis). Kirkkovuoden ensimmäinen sunnuntai julistaa, että Jumala ei ole kaukana meistä. Hän lähestyy kansaansa antaakseen sille pelastuksen uuden ajan. Hoosiannaa laulaen tervehdimme Jeesusta Kuninkaanamme ja iloitsemme siitä, että hän on tullut ja vapauttanut meidät yhteyteen Jumalan ja toistemme kanssa. Päivän evankeliumit liittävät adventin ja joulun pääsiäisen tapahtumiin. Näin kirkkovuoden pääsiäiskeskeisyys tulee esille alusta lähtien. Joulu saa merkityksensä vain yhteydessä Kristuksen kärsimykseen, kuolemaan ja ylösnousemukseen. (Kirkkokäsikirja)

Mark.11:1-10: Ja kun he tulivat lähelle Jerusalemia, Beetfageen ja Betaniaan Öljymäen luona, lähetti hän kaksi opetuslastansa ja sanoi heille: ”Menkää kylään, joka on edessänne, niin kohta te sinne tultuanne löydätte sidotun varsan, jonka selässä ei yksikään ihminen vielä ole istunut; päästäkää se ja tuokaa tänne. Ja jos joku teille sanoo: Miksi noin teette? niin sanokaa: Herra tarvitsee sitä, ja hän lähettää sen kohta tänne.” Niin he menivät ja löysivät oven viereen kujalle sidotun varsan ja päästivät sen. Ja muutamat niistä, jotka siellä seisoivat, sanoivat helle: ”Mitä teette, kun päästätte varsan?” Niin he sanoivat heille, niin kuin Jeesus oli käskenyt; ja he antoivat heidän mennä. Ja he toivat varsan Jeesuksen luo ja heittivät vaatteensa sen päälle, ja hän istui sen selkään. Ja monet levittivät vaatteensa tielle, ja toiset karsivat oksia puista ja hajottivat tielle. Ja jotka kulkivat edellä, ja jotka seurasivat, huusivat: ”Hoosianna, siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä! Siunattu olkoon isämme Daavidin valtakunta, joka tulee. Hoosianna korkeuksissa!”

Viime sunnuntai oli Kristuksen kuninkuuden sunnuntai. Niin on myös tämäkin pyhä. Tosin nyt on kyseessä nöyrä, alennustilassaan ihmisten syntejä kantava kuningas. Jeesus oli matkalla pääsiäisjuhlille opetuslapsiensa kanssa. Nyt hän jo melkein näköetäisyydellä Jerusalemista tekee jotain ihmeellistä ja antaa opetuslapsille tehtäväksi hakea aasin varsa hänelle ratsastettavaksi. Miksi Kristus toimii näin? Samaa kysyivät ne, jotka näkivät opetuslasten puuhat, ja saivat vastauksekseen Jeesuksen sanat: ”Herra tarvitsee sitä, ja hän lähettää sen kohta tänne.” Ei kyseessä ollut Jeesuksen väsymys kävelymatkasta, sillä aasilla ratsastettu matka ei ollut pitkä. Jeesus ratsasti aasilla nyt selkeästi luvattuna messiaana, kansansa kuninkaana. Evankeloista Matteus on evankeliumissaan kirjoittanut tästä: ”Mutta tämä tapahtui, jotta täyttyisi se, mitä on puhuttu profeetan kautta, joka sanoo: ’Sanokaa tytär Siionille: Katso, kuninkaasi tulee sinun luoksesi sävyisänä ja ratsastaen aasilla, työaasin varsalla’.” (Matt.21:4-5) Matteus sanoo myös tarkemmin, että opetuslapset toivat myös aasin tamman varsan kanssa. Ilmeisesti Jeesus ratsasti varsalla, joka seurasi tammaa. Tämä Matteuksen mainitsema profeetan ennustus on profeetta Sakarjan lausuma (Sak.9:9). Jeesus tulee siis selvästi ja yllättävän julkisesti profeettojen ennustamana messiaana ja kuninkaana. Tämän opetuslapset ja kansakin tunnistivat heti. Jeesuksen maine ja opetukset olivat ehtineet jo hänen edelleen, ja kansa tiesi, kuka oli tulossa, kuten profeetta Jesaja kirjoittaa: ”Katso, Herra on kuuluttanut maan ääriin asti: Sanokaa tytär Siionille: Katso, sinun pelastuksesi tulee. Katso, hänen palkkansa on hänen mukanansa, hänen työnsä ansio käy hänen edellänsä.” (Jes.62:11) Israelilaiset tiesivät Sakarjan ennustuksen aasilla saapuvasta rauhan tuovasta kuninkaasta, ja sen takia osoittivat ylistystä ja iloitsivat katkoen oksia puista ja heilutellen niitä lippujen lailla. Vaatteita levitettiin kulkutieksi samaten kunnian osoitukseksi, kuten tehdään nykyäänkin, kun kuninkaalliset kulkevat pitkin ”punaista mattoa”.

Kansa huusi ”Hoosianna, siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä! Siunattu olkoon isämme Daavidin valtakunta, joka tulee. Hoosianna korkeuksissa!” ’Hoosianna’ tarkoittaa: ”Herra auta, pelasta”. Koko kansan ylistyshuuto on oikeastaan avunpyyntö, rukous Jumalalle. Psalmissa 20 Daavid kirjoittaa meillekin, että Herran voideltu, messias (eli Kristus) on ainoa, joka voi meitä auttaa ja pelastaa: ”Kuulkoon Herra sinua hädän päivänä, varjelkoon sinua Jaakobin Jumalan nimi. Hän lähettäköön sinulle avun pyhimmästä, ja vahvistakoon sinua Siionista. Muistakoon hän kaikki sinun uhrilahjasi, ja olkoon sinun polttouhrisi lihava hänen edessään. Sela. Hän antakoon sinulle, mitä sydämesi toivoo, ja täyttäköön kaikki sinun aivoituksesi. Me riemuitsemme sinun voitostasi ja ylennämme lippumme Jumalamme nimessä. Herra täyttäköön kaikki sinun aivoituksesi. Nyt minä tiedän, että Herra auttaa voideltuansa ja vastaa hänelle pyhästä taivaastansa, auttaa häntä oikean kätensä voimakkailla teoilla. Toiset turvaavat vaunuihin, toiset hevosiin, mutta me muistamme Herran, meidän Jumalamme nimeä. He vaipuvat maahan ja kaatuvat, mutta me nousemme ja pysymme pystyssä. Herra auta! Vastatkoon kuningas, kun me huudamme. (Ps.20:2-10) Eipä Jeesus näyttänyt ihmisten silmissä varmastikaan mahtavalta kuninkaalta, ei hänellä ollut kuninkaallista ratsua tai vaunuja. Kansalla ei ollut inhimillisestikään muuta vaihtoehtoa kuin ylistää Herran nimeä siitä, että kuningas tulee ja pelastaa tuoden rauhan. Lippuina heillä toimivat puiden oksat. Herran voidellun, Kristuksen teot olivat olleet jokaiselle todistuksena siitä, että hän tekee Jumalan tekoja. Hän oli todellakin luvattu kuningas, ja siksi he lauloivat ”Hoosianna”, ”Herra, auta”.

Jeesus saapui Herran nimessä. Ei kansa välttämättä tiennyt sitä, että tässä oli todellakin heidän edessään tosi Taivaan Herra, Jumalan Poika, joka oli syntynyt neitseestä tosi ihmiseksi. Tosi Jumalana hän teki tunnustekonsa, Jumalan oikean käden miehenä. Daavidin ennustus Psalmissa 20 oli osuvampi kuin kukaan olisi osannut ajatellakaan. Kansa odotti Jeesuksen olevan Jumalan valitsema kuningas, joka ajaa roomalaiset pois Israelista ja palauttaa rauhan ja hyvät ajat. Jeesus oli heidän mielestään varmasti hyvä kuningas: Mies, joka osasi ruokkia tuhansia viidellä leivällä ja kahdella kalalla, olisi loistava hallitsija! He näkivät kyllä ihmeet, mutta eivät ymmärtäneet, mitä Jeesus niiden kautta halusi opettaa: että hän oli tosi Jumala ja tosi ihminen yhdessä persoonassa, joka on syntynyt maailmaan meidän syntisien tähden, jotta ”jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä, eikä yksikään heistä hukkuisi. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan että maailma hänen kauttaan tulisi autuaaksi.” (Joh.3:16-17). Jeesus ei tullut Jumalallisessa kirkkaudessaan ja kunniassaan, joka olisi ollut meille syntisille yhtä kauhistuttavaa kuin Jumalan kirkkaus kedon paimenille jouluyönä. Jumalan kunnia ja pyhyys ei syntiä siedä. Siitähän meille julistaa laki, joka tuomitsee joka synnin ja kaikki syntiset. Lain tuomio suuntautuu joka ihmiseen, niin sinuun kuin minuunkin. Jo isältämme Aadamilta me olemme saaneet osaksemme syntiturmeluksen, Jumalan vihan ja kuoleman, ja syntiä teemme jokaisena elämämme päivänä. Mutta Jeesus, jota Paavali nimittää ”toiseksi Aadamiksi” tuli veljeksemme meitä armahtamaan ja pelastamaan. Meitä ja kaikkia syntisiä, koko maailmaa, kuten apostoli Paavali kirjoittaa: ”Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemuksen kautta kadotustuomio tuli kaikille, niin myös yhden vanhurskauttavan tuomion kautta tuli kaikille ihmisille vanhurskauttamus elämään; sillä niinkuin tuon yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta ne monet asetettiin syntisten asemaan, niin myös tuon yhden kuuliaisuuden kautta ne monet asetetaan vanhurskasten asemaan. Mutta laki on myös tähän tullut, että rikkomus suurenisi; mutta missä synti on suurentunut, siinä on armo tullut ylenmäärin runsaaksi, että niin kuin synti on hallinnut kuolemassa, samoin armokin hallitsisi vanhurskauden kautta iankaikkiseen elämään Jeesuksen Kristuksen meidän Herramme kautta.” (Room.5:18-21)

Jumalan Poika syntyi ihmiseksi ja hylkäsi Jumalallisen kirkkauden ja kunnian muotonsa, ja otti osakseen alennuksen tilan ja orjan muodon, niin että hän olisi meille syntisille sopivana välimiehenä. Fil.2: 6-11: ”joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti. Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat, ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.” Tässä alennuksen tilassaan hän Isän tahdolle kuuliaisesti täytti Jumalan lain ja kuoli meidän puolestamme ristillä vuodattaen verensä meidän syntiemme sovitukseksi ja näin valmisti kaikille armosta vapaan autuuden ja pelastuksen. Heprealaiskirjeessä meille julistetaan tästä myös selvästi: ”Koska siis lapsilla on veri ja liha, tuli hänkin niistä osalliseksi, jotta hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla on kuoleman valta, se on perkeleen, ja vapauttaisi ne, jotka kuoleman pelosta koko elämänsä ajan olivat orjuuden alaisia. Sillä ei hän ota itselleen enkelien muotoa, vaan Aabrahamin siemenen muodon hän ottaa itselleen. Sentähden hänen piti kaikessa tulla veljiensä kaltaiseksi, jotta hänestä tulisi laupias ja uskollinen ylimmäinen pappi Jumalan edessä, sovittaakseen kansan synnit. Sillä sen kautta, että hän on itse kiusattuna kärsinyt, voi hän kiusatuita auttaa.” (Hepr.2:14-18); ”Kuinka paljoa enemmän Kristuksen veri, hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle, puhdistaa meidän omantuntomme kuolleista töistä palvelemaan elävää Jumalaa! Ja sentähden hän on uuden liiton välittäjä, jotta hänen kuolemansa tapahduttua lunastukseksi ensimmäistä liittoa koskevista rikkomuksista, kutsutut saisivat iankaikkisen perinnön lupauksen.” (Hepr.9:14-15)

Tästä hetkestä lähtienkään Jeesus ei saanut osakseen kuninkaan vastaanottoa. Muutaman päivän päästä samat ihmiset, jotka olivat ilolla huutaneet ja ylistäneet Herran nimeä, huusivat hänestä Pilatukselle: ”Ristiinnaulitse! Meillä ei ole kuningasta, vaan keisari!”. Jeesus, taivaan Herra ja Jumalallinen kaikkivaltias ei saanut osakseen kruunua, vaan orjantappuraisen piikkikruunun, meidän syntiemme tähden. Hänen käteensä ei annettu valtikkaa, vaan niiden läpi lyötiin naulat, meidän syntiemme sovitukseksi. Häntä ei kumarrettu, vaan pilkattiin ja ruoskittiin, ja hän kesti sen ja koko Jumalan lain vihan, meidän syntiemme sovitukseksi. Häntä ei nostettu valtaistuimelle, vaan ylennettiin ristiin, jossa hän sovitti verellään maailman syntivelan, ja sijaiskuolemallaan autuutti jokaisen Isän edessä. Jeesus oli näin itsekin jo ennustanut, sanoen ”Ja niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, pitää Ihmisen Poika ylennettämän, jotta jokaisella häneen uskovalla olisi iankaikkinen elämä” (Joh.3:14-15); ”Ja kun minut ylennetään maasta, niin minä vedän kaikki tyköni.” Mutta sen hän sanoi osoittaen, millaisella kuolemalla hän oli kuoleva. (Joh.12:32-33). Ei hän ollut sellainen kuningas, joka ajaa roomalaiset pois ja toisi maallisen rauhan israelilaisille, vaan sellainen kuningas, joka roomalaisten ristiinnaulitsemana sovitti koko maailman, siis sinun ja minunkin syntini, pyhällä kalliilla verellään. Kuolemallaan hän toi rauhan koko maailmalle, kuten enkelit ja taivaallinen sotajoukko julistivat: ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa ja maassa rauha ihmisille, joita kohtaan hänellä on mielisuosio.” Meidän ja syntiemme tähden hän syntyi ihmiseksi, meidän syntiemme tähden kärsi ja kuoli. Kaikkivaltiaana Jumalana hän voitti kuolemallaan kuoleman ja verellään toi syntisille rauha. Hänen ylösnousemuksensa on meille julistus täytetystä sovitustyöstä, että nyt saat vapaana lahjana silkasta armosta uskoa autuuden ja pelastuksen itsellesi Jeesuksen kuolemassa ja syntiesi täydellisessä anteeksiantamuksessa. Kol.1:19-20: Sillä Isä näki hyväksi, että kaikki täyteys asuisi hänessä, ja että hän sovittaisi hänen kauttaan itsensä kanssa kaikki, tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, hänen kauttaan kaikki sekä maassa että taivaassa. Näin tuli meille Herralta apu ja pelastus! Hoosianna! Jumalalle kiitos, halleluja!

Esa Yli-Vainio

 

Tue Sudan lähetystä

 

Lähetyskohteemme on Sleyn Sudan-lähetys 
Lahjoitukset lähetystilille 
IBAN: FI26 5732 7420 0588 19
BIC: OKOYFIHH ja viite 2286
MobilePay 89883