Tuomiosunnuntai (24.11.2019)

Kirkkovuoden viimeisen sunnuntain nimi vaihtelee eri kirkoissa. Joissakin puhutaan vain viimeisestä sunnuntaista ilman lisämääreitä. Suomessa otettiin käyttöön vuoden 1958 evankeliumikirjaan Ruotsin esikuvan mukaisesti nimitys ”Tuomiosunnuntai”. Tästä päivästä käytetään myös nimitystä ”Kristuksen kuninkuuden sunnuntai”. Nämä kaksi erilaista aihetta muodostavat kuitenkin kokonaisuuden: kirkkotaiteessakin Kristus viimeisen tuomion toteuttajana on kuvattu maailmankaikkeuden valtiaaksi (Khristos Pantokrator). Päivän evankeliumitekstin mukaan Kristus tulee aikojen lopulla ”kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa ja istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle”. (Matt.25:37). Näin kirkkovuoden viimeinen sunnuntai liittyy samalla seuraavaan sunnuntaihin, adventtiin. Kirkkovuoden alussa ja lopussa – tai lopussa ja alussa –kuuluu sama viesti: Jumala lähestyy meitä Kristuksessa ja asettaa meidät kasvojensa eteen. Ihminen on vastuussa teoistaan ja tekemättä jättämisistään. Viimeisessä tuomiossa Jumalan vanhurskaus toteutuu lopullisesti. (Kirkkokäsikirja)

Matt.25:31-46: Mutta kun Ihmisen Poika tulee kunniassaan ja kaikki pyhät enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle. Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niinkuin paimen erottaa lampaat vuohista. Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle. Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa, Isäni siunatut, ja perikää se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti. Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa; minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa; minä olin vieras, ja te otitte minut huoneeseenne; minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun luokseni.' Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle sanoen: 'Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinut, tai janoisena ja annoimme sinulle juotavaa? Ja milloin me näimme sinut vieraana ja otimme sinut huoneeseemme, tai alastomana ja vaatetimme sinut? Ja milloin me näimme sinun sairastavan tai olevan vankeudessa ja tulimme sinun luoksesi?' Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: 'Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä pienimmistä minuun veljistäni, sen te olette tehneet minulle'. Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois minun luotani, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleilleen. Sillä minun oli nälkä, ja te ette antaneet minulle ruokaa; minun oli jano, ja te ette antaneet minulle juotavaa; minä olin vieras, ja te ette ottaneet minua huoneeseenne; minä olin alaston, ja te ette vaatettaneet minua; sairaana ja vankeudessa, ja te ette käyneet minua katsomassa.' Silloin hekin vastaavat sanoen: 'Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä tai janoisena tai vieraana tai alastomana tai sairaana tai vankeudessa ja emme sinua palvelleet?' Silloin hän vastaa heille ja sanoo: 'Totisesti minä sanon teille: kaikkea, mitä ette ole tehneet yhdelle näistä pienimmistä, sitä ette ole tehneet minulle'. Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään."

Ihmisen Poika on nimitys, jota Herramme Kristus käyttää itsestään, kun puhuu itsestään ihmiseksi syntyneenä Jumalan Poikana. Hän viittaa profeetta Danielin näkyyn (Dan.7:13-14), jossa Jumalan valtaistuimen luo saapuu pelastaja, halliten kirkkaudessaan. Tässä opetuksessa Ihmisen Poika istuu itse Jumalan valtaistuimella kaikkivaltiaana kuninkaana ja Herrana. Ensimmäisen kerran Ihmisen Poika, Kristus saapui maailmaan ojan muodossa, alennuksen tilassa. Ensimmäisen kerran Jumalan Poika astui maan pinnalle syntymällä ihmiseksi neitsyt Mariasta ja Pyhästä Hengestä. Silloin hänen jumalallinen voimansa, valtansa, kunniansa ja kirkkautensa oli piilotettua – jotta hän olisi kuuliaisesti lain alainen ja voisi meidät syntiset lain alaiset pelastaa meidän sijaisenamme, vuodattaa verensä syntiemme sovitukseksi ja hankkisi meille vapautuksen synnin, kuoleman ja perkeleen orjuudesta. Fil.5:5-11: Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli, joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti. Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat, ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra (ks. myös Hepr.5:7-9; Room.5:18-21) Kun on kyse meidän pelastuksestamme, on Raamatun opetus se, että taivaan Herra ja kuningas tuli ihmiseksi alennettuna, orjan muodossa – ei kunniassa ja kirkkaudessa – kärsimään ja kuolemaan meidän puolestamme, jotta me saisimme syntien anteeksiantamuksen ja tulisimme Jumalan lapsiksi, taivaan perillisiksi. Mutta kuolleista hän nousi ihmisyytensäkin puolesta kirkastettuna Herrana, kuninkaana ja voittajana. Hänen kunniaansa ja kirkkauttaan ei enää peitelty, vaan se sai näkyä. Tällaisena Kristus nousi kunniassaan taivaaseen, istuu ja hallitsee Isän oikealla puolella, ja viimeisellä tuomiolla hän tulee juuri kirkkaudessaan, kaikkivaltiaana kuninkaana ja Herrana tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. 

Tässä vertauksessa Jeesus opettaa tuosta erotuksesta, jonka hän tulee kerran kuninkaana ja tuomarina tekemään. Opettaako Raamattu tässä kohtaa pelastusta tekojen ja ansioiden perusteella, kun se kertoo Ihmisen Pojan, Kuninkaan tuomitsevan kunkin sen perusteella, mitä he ovat tehneet tai jättäneet tekemättä? Ei opeta. Erotus ”vuohiin” ja ”lampaisiin” tapahtuu jo ennen kuin yhtäkään sanaa teoista on sanottu. Tässä pikemminkin on opetus siitä, että lampaille ei lueta mitään syntiä, ja heidät julistetaan täydellisen vanhurskaiksi ja pyhiksi. Sen sijaan vuohille ei lueta mitään ansiota, vaan heidät julistetaan täydellisen kirotuiksi ja syntisiksi. Raamattu opettaa, että kelpaavuus Jumalan edessä, siis vanhurskaus on armosta, syntien anteeksiantamuksen tähden – ei ansioiden tai tekojen perusteella. Room.4:3-8,16,22-25: Sillä mitä Raamattu sanoo? "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi". Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta, mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi; niinkuin myös Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja: "Autuaat ne, joiden rikokset ovat anteeksi annetut ja joiden synnit ovat peitetyt! Autuas se mies, jolle Herra ei lue syntiä!"… Sentähden se on uskosta, että se olisi armosta; että lupaus pysyisi lujana kaikelle siemenelle, ei ainoastaan sille, joka pitäytyy lakiin, vaan myös sille, jolla on Aabrahamin usko, hänen, joka on meidän kaikkien isä… Sentähden se luettiinkin hänelle vanhurskaudeksi. Mutta ei ainoastaan hänen tähtensä ole kirjoitettu, että se hänelle luettiin, vaan myös meidän tähtemme, joille se on luettava, kun uskomme häneen, joka kuolleista herätti Jeesuksen, meidän Herramme, joka on alttiiksi annettu meidän rikostemme tähden ja kuolleista herätetty meidän vanhurskauttamisemme tähden. Ainoa pelastus meillä onkin siis Jumalan karitsan uhriveri, joka on puolestamme Golgatalla vuotanut syntiemme sovitukseksi. Sen perusteella meillä on valmis armo ja pelastus Jumalan sydämessä. Tämän armon me omistamme uskolla, joka ei ole teko eikä ansio. Ef.2:8-9: Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. Kun sinulla on Jumalan armo Jeesuksen Kristuksen kuoleman ja sovintoveren kautta, ja sen itsellesi uskon kautta omistat, olet varmasti lammas, armosta autuas ja taivaan perillinen. Epäuskossa tämän armon hylkäävä saa osakseen sen tuomion, jonka on ansainnut, sillä hän on hylännyt pelastuksensa ja Kristuksen kuoleman, jossa koko maailman synnit ovat sovitetut.

Miksi sitten tässä puhutaan teoista ja tekemättä jättämisistä, vaikka Kristuksen eteen astutaankin jo valmiiksi armosta autuaina tai teoissaan tuomittuina? Älä kiinnitä uskoasi ja silmiäsi tekoihisi, etteivät ne johtaisi sinua pois Kristuksesta. Jos teoista, uskossakin tehdyistä, tulee pelastuksen mittari, olemme kadotetut ja taas lain alla. Paavali kirjoittaa Gal.5:4: Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi; te olette langenneet pois armosta. Koska he ovat omissa teoissaan yrittäneet kelvata ja epäuskossa hylänneet Jumalan armon Kristuksessa, on heidät Kristuksesta erotetut, ja heidät on erotettu lampaista ja tuomittu vuohiksi. Sen sijaan lampaat eivät selvästikään olleet tietoisia teoistaan, vaan kysyivät: ”milloin me näin teimme”? Heidän uskonsa kohde eivät olleetkaan heidän omat tekonsa. Niistä he eivät Jumalan edessä tahtoneet tietää mitään, vaan turvata yksin armoon ja anteeksiantamukseen. Samalla tavalla Paavalikin kirjoittaa: ”Mutta mikä minulle oli voitto, sen minä olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi. Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana - että voittaisin omakseni Kristuksen ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella; tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden, tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta, jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista.” (Fil.3:7-11.) Me tiedämme pelastuksen asiassa vain Jeesuksen Kristuksen ristiinnaulittuna ja ylösnousseena meidän puolestamme – ja Jumalan armon, jonka hänen verensä on meille hankkinut. Mutta tämä armo saa aikaan myös hyviä tekoja. 

Siellä, missä on Kristus ja Jumalan armo, siellä se saa myös aikaan rakkautta ja hyviä tekoja, hyvää hedelmää. Näillä teoilla emme ansaitse pelastusta, emmekä siihen mitään lisää, mutta ne ovat kyllä seurausta armosta, anteeksiantamuksesta ja pelastuksestamme. Tiit.3:4-8: Mutta kun Jumalan, meidän vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta, jonka Hengen hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, että me vanhurskautettuina hänen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan. Tämä sana on varma, ja minä tahdon, että sinä näitä teroitat, niin että ne, jotka Jumalaan uskovat, ahkeroisivat hyvien tekojen harjoittamista. Nämä ovat hyviä ja hyödyllisiä ihmisille. Ei ole olemassa uskoa Jeesukseen ilman tekoja ja rakkautta. Gal.5:6: Sillä Kristuksessa Jeesuksessa ei auta ympärileikkaus eikä ympärileikkaamattomuus, vaan rakkauden kautta vaikuttava usko. Usko saa aikaan tekoja, ja niistä tulee meille kiitos, vaikkakaan uskovat eivät niistä Jumalan edessä itse mitään tietäisikään. Ja kun Jumala katsoo meitä viimeisellä tuomiolla Kristuksen veren läpi, hän ei näe eikä halua lukea meille mitään syntiä, vaan pelkän armovanhurskauden. Sillä Kristuksen veren tähden hän näkee vain lain täyttäneen Poikansa. Siksi meille luettu armovanhurskaus on samaan aikaan täydellinen syntien anteeksiantamus kaikesta lainrikkomisesta, sekä samaan aikaan Kristuksen täydellisen kuuliaisuuden lukeminen meille, hänen vanhurskautensa lukeminen meidän hyväksemme. Siksi astummekin taivaaseen Kristuksen, Jumalan karitsan veressä valkaistuissa vaatteissa. Ilm.7:14.

Niin saamme täällä maan päällä elää uskosta autuaina, ja meille luetaan Kristuksen hankkima vanhurskaus omaksemme. Ja viimeisenä päivänä meidät herätetään Kristuksen, kuninkaamme loisteliaalle tuomiolle, joka on meille pelastuksen ja kunnian hetki. Saamme astua sinne, Herramme, vapahtajamme ja kuninkaamme eteen ilman syntiä, ruumis kirkastettuna. Sillä kasteessa olemme hänen kuolemaansa ja ylösnousemukseensa liitetyt. Fil.3:18-21: Sillä monet, joista usein olen teille sanonut ja nytkin itkien sanon, vaeltavat Kristuksen ristin vihollisina; heidän loppunsa on kadotus, vatsa on heidän jumalansa, heidän kunniansa on heidän häpeässään, ja maallisia he harrastavat. Mutta meidän yhdyskuntamme on taivaissa, josta me myös odotamme Vapahtajaa, Herraa Jeesusta Kristusta, joka on muuttava alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi. Tässä on meidän toivomme, kuolleiden ylösnousemus ja Kristuksen paluu kunniassaan meille pelastukseksi, että saamme hänen luokseen päästä ja hänen kanssaan elää autuudessa iankaikkisesti.

Aamen.

Esa Yli-Vainio

 

Tue Sudan lähetystä

 

Lähetyskohteemme on Sleyn Sudan-lähetys 
Lahjoitukset lähetystilille 
IBAN: FI26 5732 7420 0588 19
BIC: OKOYFIHH ja viite 2286
MobilePay 89883