Valvokaa! (17.11.2019)

Valvomisen sunnuntai on kirkkovuoden viimeistä edeltävä sunnuntai. Tämän sunnuntain sanoma korostaa hengellistä valvomista ja Kristuksen paluun odotusta. Väsymisen ja välinpitämättömyyden vaara on suuri. Ihminen kotiutuu helposti tähän maailmaan ja unohtaa, ettei hän elä täällä pysyvästi. Kristityn tulisi olla joka hetki valmis lähtemään tästä elämästä. Valvominen ei kuitenkaan ole voimia kuluttavaa jännitystä, vaan turvallista luottamusta siihen, että Jumala vie meissä aloittamansa hyvän työn päätökseen. Jumalan lupauksen mukaisesti kristityt odottavat ”uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee”. (2.Piet.3:13) (Kirkkokäsikirja)

Matt.25:1-13: "Silloin on taivasten valtakunta oleva kymmenen neitsyen kaltainen, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät ylkää vastaan. Mutta viisi heistä oli tyhmää ja viisi viisasta. Tyhmät ottivat lamppunsa, mutta eivät ottaneet öljyä mukaansa. Mutta viisaat ottivat öljyä astioihinsa ynnä lamppunsa. Yljän viipyessä he kaikki tulivat uneliaiksi ja nukkuivat. Mutta keskiyöllä kuului huuto: 'Katso, ylkä tulee! Menkää häntä vastaan.' Silloin kaikki nämä neitsyet nousivat ja laittoivat lamppunsa kuntoon. Ja tyhmät sanoivat viisaille: 'Antakaa meille öljystänne, sillä meidän lamppumme sammuvat'. Mutta viisaat vastasivat ja sanoivat: 'Emme suinkaan, se ei riitä meille ja teille. Menkää ennemmin myyjäin luo ja ostakaa itsellenne.' Mutta heidän lähdettyään ostamaan ylkä tuli; ja ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssaan häihin, ja ovi suljettiin. Ja myöhemmin toisetkin neitsyet tulivat ja sanoivat: 'Herra, Herra, avaa meille!' Mutta hän vastasi ja sanoi: 'Totisesti minä sanon teille: minä en tunne teitä'. Valvokaa siis, sillä ette tiedä päivää ettekä hetkeä.

Raamattu vertaa Kristusta ja seurakuntaa useaan otteeseen sulhaseksi ja morsiameksi. Paavali kirjoittaan Efesolaiskirjeessä: Sillä mies on vaimon pää, niinkuin myös Kristus on seurakunnan pää, hän, ruumiin vapahtaja. Mutta niinkuin seurakunta on Kristukselle alamainen, niin olkoot vaimotkin miehillensä kaikessa alamaiset. Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä, että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta, saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton.  (Ef.5:23-27) Seurakunta on todellakin Kristuksen, sulhasen uhrautuvalla rakkaudellaan rakastama, kasteessa puhtaaksi pesemä ja sanalla pyhittämä morsian, uskovien joukko, joka armosta pääsee taivaan hääjuhlaan.

 

Tässä Jeesuksen vertauksessa tärkeää huomata se, että viisaista neitsyistä tekee viisaita se, että he varaavat lamppuunsa runsaan määrän öljyä, ja tyhmistä tekee tyhmiä se, että he eivät pidä öljyn loppumista huolenaiheenaan. Sulhanen viipyy, ja tyhmien neitsyiden öljy loppuu. Ja kun sulhanen on jo saapuvilla, lähtevät tyhmät ostamaan vasta öljyä. Siksi he eivät pääse juhlaan, kun sulhanen sitten arvaamatta palaakin tyhmien ollessa poissa. Vertauksen kärki on tässä: ”Valvokaa siis, sillä ette tiedä päivää ettekä hetkeä.”

Mitä tässä opetetaan meille? Ensiksikin vertauksen yksi selvä opetus on siinä, että Kristuksen takaisin tuleminen kirkkauden kunniassaan ja maailman loppuminen ei tapahdukaan aivan pian, niin kuin monet alkuseurakunnan kristityistä uskoivat. Ei niin, että hän viivyttelisi tuloaan, vaan yksin armosta loppu ei vielä koita, sillä Kristus haluaa mahdollisimman monen ”saavan öljyä lamppuunsa”, siis kuulla evankeliumin ja tulla uskoon ennen hänen paluutaan. 2.Piet.3:9: Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niinkuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen. Toinen opetus liittyykin öljyyn ja neitsyihin. Viisaat olivat niitä, jotka täyttivät lamppunsa täyteen, tyhmät niistä, jotka jättivät vajaiksi.

On kyse uskon säilymisestä, Jumalan sanan kuulemisesta. Ole sinäkin viisas, ja täytä lamppusi öljyllä, käy runsaasti sanan kuulossa! Sillä juuri tätä on valvominen: että meissä asuu Kristuksen sana – että Jumalan sana, evankeliumin sanoma Kristuksen sovintoverestä jatkuvasti saa sydämissämme olla ja vaikuttaa niin, että meissä virtaa elävän veden virrat meitä virkistäen ja vahvistaen! (Joh.7:38) Kaikista suurin vaara kristityillä onkin juuri hengellinen tylsistyminen ja nukahtaminen; se, että evankeliumista, Kristuksen armosta ja Jumalan sanasta tulee yhdentekevä ja sydämen valtaa välinpitämättömyys. Tätä perkele kaikin keinoin yrittää: riistää meiltä Jumalan sanan. Sen hän tekee joko kiinnittämällä huomiomme tämän maailman iloihin ja suruihin, tai pyrkimällä muuttamaa sydämemme asenteen Jumalan sanaa kohtaan välinpitämättömäksi. Ilman sanaa, uskoa vahvistavaa ja elävää sanaa me heikkenemme ja olemme helpot saaliit. Pietari kirjoittaa: Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä. Vastustakaa häntä lujina uskossa, tietäen, että samat kärsimykset täytyy teidän veljiennekin maailmassa kestää. Mutta kaiken armon Jumala, joka on kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa Kristuksessa, vähän aikaa kärsittyänne, hän on teidät valmistava, teitä tukeva, vahvistava ja lujittava. (1.Piet.5:8-10) Leijona ottaa saaliikseen aina lauman heikoimmat, ja nielee ne. Siksi perkeleestä Pietari käyttääkin nimitystä ”karjuva leijona” tai ”kiljuva jalopeura”, sillä hän yrittää leijonan tavoin tehdä ensin kristityt heikoiksi ottamalla Jumalan sanan pois sydämestä, ja sitten iskemällä. Valvominen onkin sitä, että olemme Jumalan sanan tukemina, vahvistavina ja lujittavina. Varokaamme siis, ettei Jumalan sanan kuuleminen tulisi meille tylsäksi, että emme jättäisi yhteistä kokoontumistamme ja jäisi vaille Jumalan armollista huolenpitoa. Tämä on se vaara, joka tulee välttää, hengellinen tylsistyminen ja nukahtaminen, välinpitämättömyys. Jumalanpalveluksessa tulemme Jumalan palvelemiksi ja hoitamiksi hänen sanallaan.

Yksin evankeliumin sana meitä siis ravitsee. Se on Jumalan sana, joka on hänen voimansa autuuteen (Room.1:16) Jumalan sanan saarna on se, joka saa aikaan uskon (Room.10:17). Jumalan sanan lukeminen ja kuuleminen on hyödyksi opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi vanhurskaudessa. (2.Tim.3:16) Ja vielä Pietari kirjoittaa kehottaen: Puhdistakaa sielunne totuuden kuuliaisuudessa vilpittömään veljenrakkauteen ja rakastakaa toisianne hartaasti puhtaasta sydämestä, te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta. Sillä: "kaikki liha on kuin ruoho, ja kaikki sen kauneus kuin ruohon kukkanen; ruoho kuivuu, ja kukkanen varisee, mutta Herran sana pysyy iankaikkisesti". Ja tämä on se sana, joka on teille julistettu evankeliumi. (1.Piet.1:22-25) Evankeliumin lupauksen sana saa aikaan tämän kaiken, sillä se tarjoaa Kristuksen veren ansion. Evankeliumi on sanoma ristiinnaulitusta Jumalan Pojasta, joka ihmiseksi syntyneenä tuli syntisiä rakkaudessaan pelastamaan kuolemallaan. Verensä vuodattaen hän hankki kaikille Jumalan armon ja syntien anteeksiantamuksen. Hän nousi kuolleista, ja siksi jokaisella, joka häneen uskoo, on iankaikkinen elämä. Ja tämä sana tarjoaa meille koko sen hyödyn ja siunauksen, jonka Kristus on Golgatalla verellään hankkinut. Sana tulee meille julistettuna, Raamatussa kirjoitettuna, kasteessa veteen liitettynä ja ehtoollisen asetuksessa se saa aikaan sen siunauksen, että leipä ja viini ovat todellisesti ja olemuksellisesti Kristuksen ruumis ja veri, edestämme annettu ja vuodatettu. Näihin armonvälineisiin, sanaan ja sakramentteihin kiinnitä huomiosi ja uskosi. Ne ruokkivat sinut. Ne vahvistavat uskosi, täyttävät sydämesi lampun uskon öljyllä. Öljy edustaakin tässä joko sydämemme uskoa, tai paremminkin Jumalan sanaa, joka sydämessämme asuu ja on uskon alkaja ja ylläpitäjä.

Heprealaiskirjeen kirjoittaja  - oikeammin Pyhä Henki hänen kauttansa – tiivistää valvomisen sunnuntain sanoman tähän: Niin käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä; pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen; ja valvokaamme toinen toistamme rohkaisuksi toisillemme rakkauteen ja hyviin tekoihin; älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niinkuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän. Hepr.10:22-25.

Aamen.

 

Esa Yli-Vainio

Tue Sudan lähetystä

 

Lähetyskohteemme on Sleyn Sudan-lähetys 
Lahjoitukset lähetystilille 
IBAN: FI26 5732 7420 0588 19
BIC: OKOYFIHH ja viite 2286
MobilePay 89883