Uskonpuhdistuksen muistopäivä (10.11.2019)

22.Sunnuntai helluntaista omistetaan uskonpuhdistukselle. Sunnuntain tekstit liittyvät läheisesti uskonpuhdistuksen keskeiseen sisältöön. Jumala ei unohda kansaansa, vaan antaa kirkolle uudistumisen aikoja ja niitä ihmisiä, jotka auttavat meitä palaamaan kristillisen uskomme perusteisiin, Raamattuun ja sen julistamaan uskonvanhurskauteen. (Kirkkokäsikirja)

Joh.4:46-53: Niin hän tuli taas Galilean Kaanaan, jossa hän oli tehnyt veden viiniksi. Ja Kapernaumissa oli eräs kuninkaan virkamies, jonka poika sairasti. Kun hän kuuli Jeesuksen tulleen Juudeasta Galileaan, meni hän hänen luoksensa ja pyysi häntä tulemaan ja parantamaan hänen poikansa; sillä tämä oli kuolemaisillaan. Niin Jeesus sanoi hänelle: "Ellette näe merkkejä ja ihmeitä, te ette usko". Kuninkaan virkamies sanoi hänelle: "Herra, tule, ennenkuin minun lapseni kuolee". Jeesus sanoi hänelle: "Mene, sinun poikasi elää". Ja mies uskoi sanan, jonka Jeesus sanoi hänelle, ja meni. Ja jo hänen ollessaan paluumatkalla hänen palvelijansa kohtasivat hänet ja sanoivat, että hänen poikansa eli. Niin hän tiedusteli heiltä, millä hetkellä hän oli alkanut toipua. Ja he sanoivat hänelle: "Eilen seitsemännellä hetkellä kuume lähti hänestä". Niin isä ymmärsi, että se oli tapahtunut sillä hetkellä, jolloin Jeesus oli sanonut hänelle: "Sinun poikasi elää". Ja hän uskoi, hän ja koko hänen huonekuntansa.

Tässä virkamiehellä, Isällä on kova hätä: hänen poikansa on kuolemaisillaan – hän ei tiedä mitä tehdä. Epätoivoisena kuoleman edessä hänen ainoa turvansa on Jeesus, ei kukaan muu. Ja Jeesuksen vastaus tähän on vain sana: ”Mene, poikasi elää.” Ja isä jäi uskomaan tätä sanaa. Se riitti hänelle vakuudeksi Jeesuksen pelastavasta työstä.

 

Uskonpuhdistuksen muistopäivänä olisi suuri houkutus lähteä puhumaan Lutherista, hänen taistelustaan puhtaan evankeliumin puolesta. Mutta Lutherin itsensä periaate oli puhua aina Jeesuksesta. Luterilaisessa uskonpuhdistuksessa oli kyse paluusta Jumalan sanan varmaan todistukseen siitä, että meillä on armosta täydellinen syntien anteeksianto Jeesuksen sovintoveressä, täydellinen vapautus synnin, kuoleman ja perkeleen vallan alta. Emme siis saarnaa Lutherista, vaan Kristuksesta ja hänen verellään, kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan meille hankkimastaan armosta, anteeksiannosta ja iankaikkisesta elämästä. Mutta tässä tekstissä eteemme nousevat kyllä uskonpuhdistuksen pääperiaatteet, ja niiden kautta Jeesuksesta sopiikin puhua!

Ensimmäiseksi tässä evankeliumitekstissä tulee esille Jumalan sanan tärkeys. Uskonpuhdistuksen yksi periaate on ”Yksin Raamattu” (yksin Raamatulla, sola scriptura) – Jumalan sana on ainoa varma uskon perusta ja vahva kalliopohja. Jeesus ei halunnut että Galilealaiset uskoisivat häneen vain ihmeidentekijänä, vaan että he uskoisivat hänen sanaansa. Joh.6:63 hän opettaa: ”Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä.” Kristuksen sanat ovat iankaikkiseksi elämäksi, sillä niiden kautta Pyhä Henki toimii elämää synnyttäen. Joh.8:51: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos joku pitää minun sanani, hän ei ikinä näe kuolemaa." Kristuksen sanat eivät petä eivätkä katoa, Matt.24:35. Toiset loukkaantuivat Kristuksen sanaan, toiset uskoivat ne iankaikkisen elämän sanoina. Joh.6:67-68: Niin Jeesus sanoi niille kahdelletoista: "Tahdotteko tekin mennä pois?" Simon Pietari vastasi hänelle: "Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat. Jumalan sana on kokonaan totuus, ja se pyhittää meidät. ”Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus.” (Joh.17:17). Kristuksen sana riitti nyt tällekin virkamiehelle vakuudeksi siitä, että se voi pelastaa hänen poikansa. Samalla tavalla kuin Jeesuksen sana oli tehokas ja voimallinen silloin, se on tehokas ja voimallinen tänäänkin. Se riitti varmuudeksi silloin, se riittää tänäänkin.

Matteuksen evankeliumin luvussa yhdeksän Jeesus antaa sanallaan synnit anteeksi halvaantuneelle: Ja katso, hänen tykönsä tuotiin halvattu mies, joka makasi vuoteella. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, sanoi hän halvatulle: "Poikani, ole turvallisella mielellä; sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi". Ja katso, muutamat kirjanoppineista sanoivat mielessään: "Tämä pilkkaa Jumalaa". Mutta Jeesus ymmärsi heidän ajatuksensa ja sanoi: "Miksi te ajattelette pahaa sydämessänne? Sillä kumpi on helpompaa, sanoako: 'Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi', vai sanoa: 'Nouse ja käy'? Mutta tietääksenne, että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi, niin" - hän sanoi halvatulle - "nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi." Ja hän nousi ja lähti kotiinsa. (Matt.9:2-7) Samalla tavalla Jumalan sana julistaa meille jokaiselle syntiselle anteeksiannon aivan omaksi. Me olemme syntisinä tuon virkamiehen pojan tavoin kuolemanvaarassa synnin tähden. Olemme synnin tähden kuoleman omat. Mutta Jeesuksen sana julistaa meille iankaikkisen elämän, sillä hän on kuollut puolestamme. Me olemme halvaantuneen pojan tavoin kykenemättömät auttamaan itseämme, mutta meille Jeesus julistaa sanassaan: "Poikani, ole turvallisella mielellä; sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi".

Kuten evankeliumin isä, saat sinäkin uskoa Kristuksen sanan olevan kokonaan totuus, sinullekin pelastukseksi ja iankaikkiseksi elämäksi. Paavali kirjoittaa Timoteukselle: Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin. (1.Tim.1:15) Tässä tuleekin esille toinen uskonpuhdistuksen periaate: ”Yksin uskosta!” (Sola fide). Isän ei tarvinnut tehdä mitään, hän vain meni poikansa luo ja uskoi Kristuksen sanan. Paavali kirjoittaa ”uskonpuhdistuksen lähtölaukaussanat” Roomalaiskirjeessä: Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle. Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: "Vanhurskas on elävä uskosta". (Room.1:16-17) Kristuksen sanassa, evankeliumissa on kyllä armo varmasti tarjolla, mutta se on julistettu uskottavaksi. Pelastukseen ei teoilla pääse, taivasta ei ansioilla hankita, vaan on kyse lahjasta ja lupauksesta, joka uskotaan. Kun on lupaus, se uskotaan. Sitä ei tehdä, vaan omistetaan. Sinäkin saat uskolla turvautua Jumalan sanaan, evankeliumin sanaan Kristuksen verestä ja syntien anteeksiantamuksesta: se on Jumalan voima pelastukseen sinullekin! Missä sana onkaan, siellä on Kristus, uskon kohde. Älä etsi pelastusta ja Kristusta omasta sydämestäsi, tunteistasi ja järjestäsi, vaan Jumalan sanasta, missä se julistetaan ja jaetaan. Room.10:17: Usko tulee saarnasta, mutta saarna Kristuksen sanan kautta. Kristuksen sana meillä on evankeliumin sanassa, kasteessa veteen liitettynä ja ehtoollisen asetussanoissa, jotka saavat aikaan sen, että saamme vastaanottaa todella Kristuksen ruumiin ja veren syntiemme anteeksiantamiseksi.

Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeessä: Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta, mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi… Sentähden se on uskosta, että se olisi armosta; että lupaus pysyisi lujana kaikelle siemenelle, ei ainoastaan sille, joka pitäytyy lakiin, vaan myös sille, jolla on Aabrahamin usko, hänen, joka on meidän kaikkien isä Yksin armosta. (Room.4:4-5,16) Näin siis usko ei ole teko, vaan se omistaa Jumalan sanan lupauksen. Ja pelastus onkin siinä, että sanallaan Jumala julistaa syntimme anteeksi. Siksi pelastuksemme ei ole mitenkään teoista, vaan armosta. Tämän uskonpuhdistajat lausuivat periaatteenaan ”Yksin armosta!” (Sola Gratia). Pelastuksemme ei riipu meistä, ei teoistamme, uskomme määrästä, rakkaudestamme, ansioistamme, hyvyydestämme – ei mistään paitsi siitä, että pelastajanamme on Kristus, joka on tullut syntisiä ja mahdottomia, kelvottomia ja jumalattomia pelastamaan. Armo on lahja – ja Jumalan armossa on kyse syntien anteeksiantamuksesta, jonka hän julistaa sinulle sanassaan uskolla omistettavaksi. Ja Jumala haluaa, että sinä uskot hänen sanansa, uskolla omistat sen armon, jonka hän sinulle julistaa. Älä sitä ansaitse, se on jo Kristuksen pyhällä kalliilla verellä ansaittu ja sinulle lahjaksi ostettu. Paavali kirjoittaa Efesolaisille: Mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut, on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa - armosta te olette pelastetut - ja yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa, osoittaakseen tulevina maailmanaikoina armonsa ylenpalttista runsautta, hyvyydessään meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. (Ef.4:4-9) Jumalalle kiitos, että pelastuksemme on yksin armosta! Sillä muuten olisimme kaikki hukassa. Jos armo ei ole armoa kokonaan, se ei ole armoa ollenkaan. Siksi saat olla varma, että Jumala suuressa rakkaudessaan Kristuksen sovintokuoleman tähden pelastaa sinut armosta, lahjana. Kuten kuoleman kielissä ollut virkamiehen poikakaan ei tehnyt mitään, vaan oli vain Kristuksen pelastavan sanan kohteena, saat sinäkin jäädä armosanan pelastavaksi, armahdetuksi, armosta autuaaksi.

Paavali kirjoittaa Galatalaiskirjeessään tästä armosta: En minä tee mitättömäksi Jumalan armoa, sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta, silloinhan Kristus on turhaan kuollut. (Gal.2:21) Armo on siis omanamme Kristuksen sovintotyön ja kuoleman tähden. Tämän periaatteen uskonpuhdistajat lausuivat näin: ”Yksin Kristus!” (Solus Christus). Yksin Kristus pelastaa. Vain hän. Evankeliumin isällä ei ollut muuta pelastajaa ja auttajaa kuin yksin Jeesus Kristus. Samoin hän on sinun ja minunkin ainoa pelastajamme. Kristus on lunastanut meidät ja koko maailman, ja hankkinut jokaiselle armosta anteeksiannon kaikista synneistä. Tätä armoa Jumalan evankeliumi julistaa, ja sen saa jokainen vapaana lahjana omakseen uskoa ilman tekoja. Mutta tämä kaikki on omanasi vain sen tähden, että Kristus on kuollut puolestasi ja sovittanut syntisi. Siksi yksin Kristus olkoon meidän pelastajanamme. Jeesus itse sanoo: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.” (Joh.14:6) Kristuksen veri, kuolema ja ylösnousemus riittää. Älkäämme etsikö pelastustamme muualta kuin sieltä, missä on Jeesus Kristus ristiinnaulittuna 1.Kor.2:2: Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna. Kristus on ansioineen ja armoineen omamme sanassa ja sakramenteissa. Näihin kiinnittäkäämme uskomme.

Jumalan sana ja Kristuksen armo kanssanne! Aamen.

Esa Yli-Vainio

Tue Sudan lähetystä

 

Lähetyskohteemme on Sleyn Sudan-lähetys 
Lahjoitukset lähetystilille 
IBAN: FI26 5732 7420 0588 19
BIC: OKOYFIHH ja viite 2286
MobilePay 89883