Jeesuksen lähettiläät (21. sunnuntai helluntaista)

Jeesus julisti, että Jumalan valtakunta on lahja. Hän lupasi syntien anteeksiantamuksen kaikkein syntisimmillekin. Jeesus lähettää omansa maailmaan todistamaan tästä armosta ja palvelemaan ihmisiä hänen nimessään. Kristitty on Vapahtajan lähettiläs, ”Kristus lähimmäiselleen”. (Kirkkokäsikirja)

Matt.22:1-14: Ja Jeesus vastasi ja puhui taas heille vertauksin ja sanoi: ”Taivasten valtakunta on verrattava kuninkaaseen, joka teki häät pojalleen. Ja hän lähetti palvelijansa kutsumaan häihin kutsutuita, mutta he eivät tahtoneet tulla. Vielä hän lähetti toisia palvelijoita lausuen: Sanokaa kutsutuille: Katso, minä olen valmistanut ateriani, härkäni ja syöttilääni ovat teurastetut, ja kaikki on valmiina; tulkaa häihin. Mutta siitä välittämättä he menivät pois, kuka pellolleen, kuka kaupalleen; ja toiset ottivat kiinni hänen palvelijansa, kohtelivat heitä pahoin ja tappoivat. Mutta kuningas vihastui ja lähetti sotajoukkonsa ja tuhosi nuo murhamiehet ja poltti heidän kaupunkinsa. Sitten hän sanoi palvelijoilleen: Häät ovat kyllä valmiit, mutta kutsutut eivät olleet kelvollisia. Menkää siis teiden risteyksiin ja kutsukaa häihin kaikki, jotka vain löydätte. Ja palvelijat menivät ulos teille ja kokosivat kaikki, jotka he löysivät, sekä pahat että hyvät, ja häähuone tuli täyteen pöytävieraita. Mutta kun kuningas meni sisälle katsomaan vieraita, näki hän siellä miehen, joka ei ollut puettu häävaatteisiin. Ja hän sanoi hänelle: Ystävä, kuinka tulit tänne sisälle, kun sinulla ei ole häävaatteita? Mutta hän vaikeni. Silloin kuningas sanoi palvelijoilleen: Sitokaa hänen jalkansa ja kätensä ja heittäkää hänet ulkona olevaan pimeyteen; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys. Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut.”

Tämä vertaus kertaa tärkeät osat Jeesuksen edellä kertomasta vertauksesta (Matt.21:33-46). Tässä tulee esille selvästi Jeesuksen olevan Jumalan Poika, Jumalan yleinen armotahto, sekä epäuskoisten kovasydämisyys ja uskovien perille pääseminen – siis pääsy taivaaseen yksin uskon kautta.

Herramme Jeesus vertaa taivasten valtakuntaa kuninkaaseen ja kuninkaan pojan hääjuhlaan. Siellä vallitsee autuus ja ilo, sinne kootaan Jumalan lapset, taivaan valtakunnan perilliset, hänen omaisuuskansansa kaikista kansoista. Siellä ei enää ole syntiä, ei ikävää, ei sairautta, kipua tai surua. Taivasten valtakuntaan pääseminen on se pelastus, jota me uskossa odotamme varmassa toivossa. Tämä tulee esille jo Jesajan kirjan luvussa 25 (Jes.25:6-9): Ja Herra Sebaot laittaa kaikille kansoille tällä vuorella pidot rasvasta, pidot voimaviinistä, ydinrasvasta, puhtaasta voimaviinistä. Ja hän hävittää tällä vuorella verhon, joka verhoaa kaikki kansat, ja peiton, joka peittää kaikki kansakunnat. Hän hävittää kuoleman ainiaaksi, ja Herra, Herra pyyhkii kyyneleet kaikkien kasvoilta ja ottaa pois kansansa häväistyksen kaikesta maasta. Sillä Herra on puhunut. Ja sinä päivänä sanotaan: "Katso, tämä on meidän Jumalamme, jota me odotimme meitä pelastamaan; tämä on Herra, jota me odotimme: iloitkaamme ja riemuitkaamme pelastuksesta, jonka hän toi". Jeesus on verrannut itseään selvästi jo Matt.9:15 sulhaseen, jonka luona ei vallitse suru eikä paasto. Taivaan valtakunnassa onkin iankaikkinen hääjuhla, joka tarkoittaa iankaikkista eloa ja autuutta, onnellisuuden tilaa Jeesuksen yhteydessä, Jumalan luona. Hääjuhlat on kuningas, siis Isä Jumala järjestänyt Pojalleen, Poikansa kunniaksi – on siis kyse juhlasta, jossa ylistyksen saa Jumalan Pojan pelastusteko; autuus ja ilo siellä on tästä pelastustyöstä osallisena olemista.

Miten sitten sinne taivaan juhlaan päästään? Sinne kutsutaan! Sinne ei mennä omalla luvalla tai tietämättömänä, vaan Jumala kutsuu kaikkia tulemaan Poikansa hääjuhlaan. Ja tämän kutsun mukana Kuningas, Jumala lähettää myös oikeat häävaatteet! Toisin sanoen on kyse siitä, että Jumalan kutsu yksin on peruste sille, että häävieras saa astua sisälle taivaan juhlaan, Kuninkaan Pojan häihin. Tämä hääkutsu on Jumalan pelastuksen sana, siis evankeliumi; sanoma siitä millä perusteella olemme kutsutut: Jeesuksen kuoleman ja sovintoveren perusteella! Usko tarttuu tuohon kutsun antamaan lahjaan ja turvaa siihen, ottaa tuon kutsun iloiten vastaan ja halulla käy sisälle. Kutsun tuojat ovat siis Jumalan evankeliumin julistajia. Paavali kirjoittaa Room.10:13-17: Sillä ”jokainen, joka avuksi huutaa Herran nimeä, tulee autuaaksi.” Mutta kuinka he huutavat avuksensa häntä, johon eivät ole uskoneet? Ja kuinka he uskovat häneen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he kuulevat ilman saarnaajaa? Ja kuinka he saarnaavat, ellei heitä lähetetä? Niin kuin on kirjoitettu: ”Kuinka suloiset ovatkaan niiden jalat, jotka evankeliumia julistavat, hyvää ilmoittavat.” Mutta eivät kaikki ole kuuliaisia evankeliumille. Sillä Jesaja sanoo: ”Herra, kuka uskoo meidän saarnamme?” Usko tulee siis saarnasta, mutta saarna Jumalan sanan kautta. Ilman Jumalan sanaa ei kukaan tule uskoon, ja siksi me tarvitsemme julistettua evankeliumin sanaa uskon aikaansaajaksi, me tarvitsemme pyhää kastetta, jossa sana vaikuttaen toimii uudestisyntymiseksi, me tarvitsemme Herran pyhää ehtoollista, jossa Kristuksen oma sana saa aikaan sen, että vastaanotamme ja nautimme hänen ruumiinsa ja verensä syntiemme anteeksiantamiseksi. Evankeliumi yksin synnyttää uskon, ja vain evankeliumin sana on pelastavan uskon kohde. Usko pelastaa, koska yksin evankeliumi välittää syntien anteeksiantamuksen, sillä vain yksin tuo syntien anteeksiantamus, jonka Kristuksen veri, kuolema ja ylösnousemus on meille hankkinut, pelastaa meidät syntiset. Huomaamme, ettei kutsu ole kutsumista tekemään ratkaisua, valintaa tai muuta omaa ansiota, vaan yksinkertaisesti ottamaan vastaan Jumalan tarjoaman valmiin autuuden. Me emme ole valinneet Kristusta, vaan hän on valinnut meidät, kuten Joh.15:16 kertoo.

Vain uskolla otetaan vastaan siis tuo kutsu, mutta epäusko hylkää sen. Epäuskovat ovat niitä, joista Herran vertauksessa sanotaan: Häät ovat kyllä valmiit, mutta kutsutut eivät olleet kelvollisia.Sen sijaan että olisivat ottaneet vastaan ja uskoneet evankeliumin Kristuksesta, epäuskovat ovat kaikkina aikoina halveksineet Jumalan sanaa, vainonneet ja tappaneet Jumalan sanan saarnaajia, niin profeettoja kuin apostolejakin. Paavali jatkaa (Room.10:18.21): Mutta minä sanon: eivätkö he ole kuulleet? Kyllä ovat. ”Heidän äänensä on kantautunut kaikkiin maihin, ja heidän sanansa maan ääriin asti.” Mutta minä sanon: ei suinkaan Israel ole ollut tietämätön? Ensin Mooses sanoo: ”Olen yllyttävä teitä kiivauteen kansan kautta, joka ei ole kansa, ymmärtämättömän kansan kautta olen kiihottava teitä.” Mutta Jesaja on rohkea ja sanoo: ”Ne ovat löytäneet minut, jotka eivät minua etsineet; olen ilmestynyt niille, jotka eivät minua kysyneet. Tämä tarkoittaa kaikkia niitä, joissa Jumalan sanan kuuleminen synnyttää uskon hänen Poikaansa. Kukaan ei etsi Jumalaa ja hänen valtakuntaansa, mutta Jumalan sana, evankeliumi, etsii ja löytää meidät! Siksi evankeliumin julistaminen on tärkeä tehtävä, jonka Kristus on Lähetys- ja kastekäskyssään koko Kristuksen kirkolle (Matt.28:18-20).

Usko ei muuta meistä synnittömiä tai itsessämme enemmän kelvollisiksi päästä taivaan hääjuhlaan, mutta sillä omistetaan tuo kelvollisuus! Herran vertauksen häävieras, jolla ei ollut juhlavaatteita olikin tullut sisälle ilman kutsua, siis ilman evankeliumia – hän ei ollut ottanut vastaan kutsun mukana tulleita häävaatteita, vaan ajatteli olevansa omissa vaatteissaan kelvollinen; toisin sanoen, hän pyrki lain kautta, omassa vanhurskaudessaan taivaaseen. Eikä sinne päästä niin, sillä kukaan ei voi itseään pelastaa. Ainoa kelvollisuus ja hyväksytty häävaate on Kristuksen hankkima armovaate. Se on Jeesuksen Kristuksen ansio ja veri, siis Jeesuksen Kristuksen hankkima armo ja syntien anteeksiantamus, lahjavanhurskaus. Tästä taivaaseen saapumisesta Ilmestyskirjassa kerrotaan meille näin: Tämän jälkeen minä näin, ja katso, suuri joukko, jota ei yksikään voinut lukea, kaikista sukukunnista, heimoista, kansoista ja kielistä, oli seisomassa valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuna pitkiin valkoisiin vaatteisiin, ja heillä oli palmut käsissään, ja he huusivat suurella äänellä sanoen: ”Autuus on Jumalamme, joka istuu valtaistuimella, ja Karitsan”… Ja yksi vanhimmista vastasi minulle ja sanoi: ”Keitä ovat nämä pitkiin valkoisiin vaatteisiin puetut, ja mistä he ovat tulleet?” Ja minä sanoin hänelle: ”Herrani, sinä sen tiedät” Ja hän sanoi minulle: ”Nämä ovat ne, jotka tulevat suuresta ahdistuksesta, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä. Sentähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä ja palvelevat häntä päivät ja yöt hänen temppelissään, ja valtaistuimella istuja on asuva heidän suojanaan. Ei heidän enää tule nälkä eikä jano, eikä aurinko ole sattuva heihin, eikä mikään helle, sillä Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä, on kaitseva heitä ja johdattava heidät elämän vesien lähteille, ja Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä.” (Ilm.7:9-10,13-17) Näin siis taivaan hääjuhlaan päästään Jumalan sanan kutsumana, kun se saa aikaan uskon ja pukee meidät Kristuksen hankkimaan syntien anteeksiantamukseen. Meidän juhlavaatteemme on juuri tuo syntien anteeksiantamus, joka on se vanhurskaus, jonka Jumala meille lukee eli julistaa. Se on valkaisu Karitsan veressä, sillä juuri Kristuksen veri on syntien anteeksiantamuksen meille hankkinut. Ja kuten vertauksen loppuosa opettaa: sisälle pääsee vain tuon veren valkaisemana. Jokaisen edestä on Kristus kuollut ja hankkinut armon kaikille, mutta vain Jumalan sanan kautta se vanhurskaus ja armo meille tarjotaan, ja yksin usko sen omakseen omistaa.

Usko siis sinäkin syntisi kokonaan anteeksiannetuiksi Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan pyhässä kalliissa veressä. Saat olla tästä aivan varma Jumalan sanan varman todistuksen perusteella: ja juuri Jumalan sanasta usko tätä armoa etsii (1.Tim.1:15). Olkoon siis sinunkin uskosi varmuus kiinnittynyt Jumalan sanaan, kun se julistetaan. Jumalan sana kastevedessäsi on sinut Jumalan omaksi, taivaan kansalaiseksi ja perilliseksi tehnyt synnyttämällä sinut uudesti ja Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen liittäen (Room.6, Tiit.3:5). Ja Jumalan sanan asetus saa aikaan sen, että ehtoollisessa nautimme todellisesti ja olemuksellisesti juuri sen Kristuksen ruumiin ja veren, joka ristillä annettiin ja vuodatettiin syntiemme anteeksiantamiseksi. (1.Kor.10, 1.Kor.11). Ja koska Jumalan sana, evankeliumi; ja sen kutsu on meidän uskomme alkaja ja ”Jumalan voima autuuteen” (Room.1:16-17).

Rukoilkaamme, että Jumala ylläpitäisi seurakuntaansa sanansa oikeassa kuulossa ja ylläpitäisi sanansa julistusta. Me saamme olla kiitollisia Jumalalle hänen sanastaan, sekä kaikista niistä sanan julistajista, jotka hänen sanaansa ovat oikein julistaneet meille uskon alkajaksi ja autuudeksi. Ja saamme rukoilla elon Herraa, että hän lähettäisi työntekijöitään sadonkorjuuseen. (Matt.9:38)

Esa Yli-Vainio

Tue Sudan lähetystä

Sudankyltti1

Lähetyskohteemme on Sleyn Sudan-lähetys 
Lahjoitukset lähetystilille 
IBAN: FI26 5732 7420 0588 19
BIC: OKOYFIHH ja viite 2286
MobilePay 89883