Autuaaksi julistus (La.2.11.)

Pyhäinpäivä on sulautuma kahdesta juhlasta, kaikkien pyhien päivästä 1.11. (Festum omnium sanctorum) ja kaikkien uskovien vainajien muistopäivästä 2.11. (Commemoratio omnium fidelium defunctorum.) Siten muistelun kohteena ovat sekä kaikki kristikunnan marttyyrit että muut uskossa Kristukseen kuolleet. Sana pyhä ei kuitenkaan viittaa vain kuolleisiin. Jokainen Kristuksen oma on pyhä. Hän on uskossa osallinen näkymättömästä pyhien yhteydestä. Päivän perinteinen evankeliumi onkin Jeesuksen vuorisaarnan alussa oleva autuaaksijulistus. Uskontunnustuksen mukaan pyhät muodostavat yhteyden, johon voimme näkymättömästi liittyä. (Kirkkokäsikirja)

Matt.5:1-12: Kun hän näki kansanjoukot, nousi hän vuorelle; ja kun hän oli istunut, tulivat hänen opetuslapsensa hänen tykönsä. Niin hän avasi suunsa ja opetti heitä sanoen: ”Autuaita ovat hengessä köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta. Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen. Autuaita ovat sävyisät, sillä he perivät maan. Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhuskautta, sillä heidät ravitaan. Autuaita ovat laupiaat, sillä heidän osakseen tulee laupeus. Autuaita ovat ne, joilla on puhdas sydän, sillä he saavat nähdä Jumalan. Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heidät nimitetään Jumalan lapsiksi. Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heidän on taivasten valtakunta. Autuaita olette te, kun ihmiset häpäisevät ja vainoavat teitä ja valehdellen puhuvat teistä kaikenlaista pahaa minun tähteni. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa; samoinhan vainottiin profeettoja, jotka olivat ennen teitä.

Tästä alkaa Herramme ”vuorisaarna”. Siinä on sekä kultaista, hellän lohduttavaa opetusta, sekä tulista lain sanaa. Autuaaksi julistukset aloittavat tämän suuren opetuspuheen. Autuuden syy ei ole meidän tekomme, hyvyytemme, ei kokemamme vääryys eikä kestävyys, ei edes uskomme, vaan yksin Kristuksen ansio ja veri, hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa. Hänet tehtiin meidän puolestamme synniksi ja kiroukseksi, ja ristillä kuollessaan hän kärsi rangaistuksemme täydellisesti. Siellä hankittiin meille syntien anteeksiantamus, vanhurskautus ja autuus. Hänen ylösnousemuksensa on koko maailman autuaaksi julistus; niin että siinä julistetaan koko maailman synnit sovitetuiksi ja anteeksiannetuiksi. Autuaaksi ja osalliseksi tästä syntien anteeksiantamuksesta julistetaan jokainen, joka uskoo Kristukseen. Room.5:8-10: Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme. Paljoa ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään, pelastumme hänen kauttansa vihasta. Sillä jos me silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta, paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitetut; Room.4:5: Mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi; Room.4:24-25: vaan myös meidän tähtemme, joille se on luettava, kun uskomme häneen, joka kuolleista herätti Jeesuksen, meidän Herramme, joka on alttiiksi annettu meidän rikostemme tähden ja kuolleista herätetty meidän vanhurskauttamisemme tähden. Tämä on Raamatun totuus, ja se mielessä pitäen meidän tulee lukea myös Jeesuksen vuorisaarnan autuaaksi julistuksia, jotta voisimme niitä oikein ymmärtää. Tämä autuus, josta Jeesus puhuu, on niiden omana, jotka uskovat häneen. He saavat taivaan autuuden armosta.

 

”Autuaita ovat hengessä köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.” Hengessä köyhä on jokainen, joka ei halua tietää mistään omasta ansiollisuudestaan pelastukseen, vaan köyhänä tulee Jumalan eteen vain armon perusteella, nauttii pelastustaan lahjana ja tietää vaan autuudesta, joka on hänen itsensä ulkopuolella, Jeesuksessa Kristuksessa ja hänen veressään. Autuaita olemme Kristuksessa, emme itsessämme, ”hengessä köyhinä” olemme rikkaita, sillä rikkautemme on Kristus ja hänen pyhä kallis verensä. (1.Piet.1:18) Kristus tuli orjan muotoon, ”käyhäksi”, jotta meillä olisi omanamme taivaan autuus ja rikkaus hänen kauttaan. 2.Kor.8:9: ”Sillä te tunnette meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armon, että hän, vaikka oli rikas, tuli teidän tähtenne köyhäksi, että te hänen köyhyydestään rikastuisitte.”

”Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen.” Ei meidän murehtimisemme saa aikaan autuuttamme, ei synnin itkeminen ja sen hylkäämiseen pyrkiminen tekojen kautta – vaan Jeesuksen Kristuksen hankkima Jumalan armo, evankeliumi. Evankeliumin sanan kautta Lohduttaja, Pyhä Henki, lohduttaa meitä osoittamalla meille, jotka murehdimme syntisyyttämme osoittaen ristiinnaulittuun Kristukseen, joka on syntiemme sovitus. Hänen veressään on anteeksianto kaikista rikkomuksistamme, ja sen tähden olemme autuaita, kun tähän sanan lohdutukseen uskon kautta turvaamme. Se antaa meille lohdun ja turvan. Laki tuo meille murheen ja synnintunnon, ja evankeliumi lohdun ja armon. Kumpaakin sanaa tarvitaan, mutta vain Jumalan armo pelastaa, ei laki. Evankeliumi on se Jumalan sana, joka on ”ilosanoma”, sana, joka tarjoaa meille ilon. Jes.15:16: ”Sinun sanasi tulivat, ja minä söin ne, ja sinun sanasi olivat minulle riemu ja minun sydämeni ilo; sillä minä olen otettu sinun nimiisi, Herra, Jumala Sebaot.”

”Autuaita ovat sävyisät, sillä he perivät maan.” Autuaita me emme ole sävyisyyden eli nöyryytemme perusteella, vaan Kristus tässä sanoo, että autuaita ovat ne, jotka saavat periä maan. Hän puhuu uudesta maasta, jonka perillisiä me olemme Kristuksen tähden, synnit anteeksi saaneina ja uskon kautta häneen liitettyinä. Jumalan lapsina saamme olla hänen valtakuntansa perillisiä. Tämä kuitenkin näkyy tässä elämässä nöyryytenä, sillä me tiedämme olevamme itse ansiottomia tästä perinnöstä, sillä se on meidän omamme armosta, ilman tekojamme. Lain sana osoittaa syntimme ja tekee nöyräksi Jumalan edessä, ja evankeliumin armosana osoittaa meille Jumalan armon ja syntien anteeksiantamuksen sekä autuuden yksin Kristuksessa. Siitä saamme olla ylpeitä ja ”kerskailla” – emme siis ylpeile omasta kelvollisuudestamme, vaan Kristuksesta, hänen hankkimastaan armosta. 1.Kor.1:30-31: Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi, että kävisi, niinkuin kirjoitettu on: "Joka kerskaa, sen kerskauksena olkoon Herra".

”Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhuskautta, sillä heidät ravitaan.” Me janoamme ja olemme nälissämme, koska meillä itsellämme ei ravintoa ole. Emme siis itsessämme ole vanhurskaita, vaan syntisiä ja kelpaamattomia itseämme pelastamaan. Me olemme saaneet vanhurskauden siinä, kun Kristus tehtiin edestämme synniksi – siis kun hän kantoi syntimme ja sovitti ne verellään, kuoli ja nousi ylös. Autuutemme onkin siinä, että meidät ravitaan Jumalan vanhurskaudella – Kristuksen hankkimalla syntien anteeksiantamuksella ja armolla. Autuas on jokainen, jonka Jumala julistaa vanhurskaaksi Kristuksen tähden, jolle armosta julistetaan synnit anteeksi. Room.4:7-8: "Autuaat ne, joiden rikokset ovat anteeksi annetut ja joiden synnit ovat peitetyt! Autuas se mies, jolle Herra ei lue syntiä!"

Autuaita ovat laupiaat, sillä heidän osakseen tulee laupeus.” Autuaita olemme sen tähden, että meidän osaksemme tulee laupeus, siis Jumalan mielisuosio, rakkaus ja armo. Tämän on Kristus meille verellään hankkinut. Hänen kuolemansa ja verensä on saanut aikaan sen, että Jumalan viha on sammunut ja hän katsoo Poikansa tähden koko maailmaa rakkaudellisesti ja armollisesti. Jumalan sydämessä on autuus valmiina jokaiselle, joka uskon kautta siihen turvautuu. Epäusko ei tätä autuutta ja Jumalan armoa ota vastaan, mutta usko on siihen turvaamista Jumalan sanan lupauksen perusteella. Ja koska olemme saaneet itse pelastua Jumalan laupeuden ja armon tähden, se saa meissä myös aikaan laupeutta ja armoa. Koska Jumalan armo kuuluu jokaiselle, tulee meidänkin, armosta autuaiden, osoittaa laupeutta. Juud.1:20-22: Mutta te, rakkaani, rakentakaa itseänne pyhimmän uskonne perustukselle, rukoilkaa Pyhässä Hengessä ja pysyttäkää niin itsenne Jumalan rakkaudessa, odottaessanne meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen laupeutta iankaikkiseksi elämäksi. Ja armahtakaa toisia, niitä, jotka epäilevät, pelastakaa heidät, tulesta temmaten

”Autuaita ovat ne, joilla on puhdas sydän, sillä he saavat nähdä Jumalan.” Sydämen puhtaus viittaa siihen, ettemme kiinnitä sydäntämme ja uskoamme epäjumaliin vaan Jumalan armoon Kristuksessa. Pysymme totuudessa ja Jumalan sanassa. Ja koska sydämemme uskoo Jumalaan, joka on meidän pelastukseksemme lähettänyt ainosyntyisen Poikansa kuolemaan syntiemme tähden ja herättänyt hänet kuolleista meille autuudeksi, saamme itsekin armosta tavoittaa taivaan autuuden ja nähdä Jumalan – hänet, johon nyt uskomme vielä näkemättä. 2.Kor.5:7-8: Sillä me vaellamme uskossa emmekä näkemisessä. Mutta me olemme turvallisella mielellä ja haluaisimme mieluummin muuttaa pois ruumiista ja päästä kotiin Herran tykö.

”Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heidät nimitetään Jumalan lapsiksi.” Kristus ei tässä halua opettaa, että rauhaa tehdessämme me hankkisimme itsellemme Jumalan lapseuden ja autuuden, vaan hän julistaa rauhantekijät autuaiksi sen tähden, että he ovat Jumalan lapsia. Jumalan lapset ovat autuaita armosta Kristuksen tähden, uskon kautta. Olemme Jumalan lapsiksi otettuja jo kasteessamme, jossa meidät on Jumalan omiksi julistetut ja nimitetyt, nimeltä kutsutut ja autuaiksi tehdyt. Jumalan lapsiksi kristityt kuitenkin tunnetaan ja tunnistetaan siitä, että me olemme rauhantekijöitä ja rakastamme lähimmäistämme niin kuin itseämme. Ef.2:14-16: Sillä hän on meidän rauhamme, hän, joka teki molemmat yhdeksi ja purki erottavan väliseinän, nimittäin vihollisuuden, kun hän omassa lihassaan teki tehottomaksi käskyjen lain säädöksinensä, luodakseen itsessänsä nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, tehden rauhan, ja yhdessä ruumiissa sovittaakseen molemmat Jumalan kanssa ristin kautta, kuolettaen itsensä kautta vihollisuuden.

”Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heidän on taivasten valtakunta.” Ei Kristusopeta tässä niin, että vainon tähden vanhurskaat saisivat omakseen Jumalan valtakunnan; vaan niin, että kun olemme jo armosta vanhurskaat uskon kautta Kristuksessa Jeesuksessa, meillä on jo omanamme Jumalan lapseus ja taivaan valtakunnan perintö. Ja vainot eivät ota tätä meiltä pois, vaan Jumalan valtakuntaan saamme astua voittajina Kristuksessa. Tästä Kristus vielä jatkaa lohduttaen henkilökohtaisesti jokaista hänen tähtensä vainottua, sanoen: ”Autuaita olette te, kun ihmiset häpäisevät ja vainoavat teitä ja valehdellen puhuvat teistä kaikenlaista pahaa minun tähteni. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa; samoinhan vainottiin profeettoja, jotka olivat ennen teitä.” Nyt Jeesus muuttaa ilmaisutapaa ja korostaa osoittamalla sanansa suoraan kuulijoilleen. Vainotut ja sorretut tarvitsevatkin henkilökohtaista, voimakasta lohdutusta. Hän antaa sinulle ja minullekin lohdun antamalla silmäyksen autuudesta, joka meillä on taivaassa. Iloitse ja riemuitse sinäkin, joka vielä saat hetken aikaa täällä maan päällä kärsiä synnin seurauksia, pahuutta ja syrjintää – sinun määränpääsi on taivas ja täydellinen autuus. Siellä meillä on sama autuus, mutta samalla kunnian kirkkaus, jossa näkyy myös se vaino, jota olemme kohdanneet. Taivaassakin kuitenkin se näkyy kunnian kruununa. Olemme siis osallisia kaikki samasta pelastuksesta, mutta autuudessa kirkkauden kruunussamme näkyy myös se, miten olemme perille päässeet. Kristus yksin meille Jumalan valtakunnan ja autuuden hankkii, mutta vainoissa kuolleet saavat taivaassa kestävyydestään kiitoksen. Ilm.7:13-17: Ja yksi vanhimmista puhui minulle ja sanoi: "Keitä ovat nämä pitkiin valkeihin vaatteisiin puetut, ja mistä he ovat tulleet?" Ja minä sanoin hänelle: "Herrani, sinä tiedät sen". Ja hän sanoi minulle: "Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä. Sentähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä ja palvelevat häntä päivät ja yöt hänen temppelissään, ja hän, joka valtaistuimella istuu, on levittävä telttamajansa heidän ylitsensä. Ei heidän enää tule nälkä eikä enää jano, eikä aurinko ole sattuva heihin, eikä mikään helle, sillä Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä, on kaitseva heitä ja johdattava heidät elämän vetten lähteille, ja Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä."

Esa Yli-Vainio

Tue Sudan lähetystä

Sudankyltti1

Lähetyskohteemme on Sleyn Sudan-lähetys 
Lahjoitukset lähetystilille 
IBAN: FI26 5732 7420 0588 19
BIC: OKOYFIHH ja viite 2286
MobilePay 89883