Usko ja epäusko (20. sunnuntai helluntaista, 27.10.2019)

Usko näkee Jeesuksessa Jumalan Pojan, jolla on valta tehdä Jumalan tekoja. Jeesuksen eläessä monet epäilivät häntä tai loukkaantuivat häneen, torjuivat hänen jumaluutensa ja pitivät häntä kansanvillitsijänä. Usko ja epäusko taistelevat myös jokaisen kristityn sydämessä. Siksi Jeesuksen seuraaja joutuu arvioimaan oman uskonsa perusteita (Kirkkokäsikirja)

Mark.2:1-12: Ja muutamien päivien perästä hän taas meni Kapernaumiin; ja kun kuultiin hänen olevan huoneessa, kokoontui heti paljon väkeä, niin etteivät he enää mahtuneet oven edustallekaan. Ja hän puhui heille sanaa. Ja he tulivat tuoden hänen tykönsä halvattua, jota kantamassa oli neljä miestä. Ja kun he eivät voineet kansanjoukon tähden päästä häntä lähelle, purkivat he katon siltä kohdalta, missä hän oli, ja kaivettuaan aukon laskivat alas vuoteen, jossa halvattu makasi. Kun Jeesus näki heidän uskonsa sanoi hän halvatulle: ”Poikani, sinun syntisi ovat anteeksiannetut.” Mutta siellä istui muutamia kirjanoppineita, ja he ajattelivat sydämessään: ”Kuinka tämä näin puhuu? Hän pilkkaa Jumalaa. Kuka voi antaa syntejä anteeksi paitsi Jumala yksin.” Ja heti Jeesus tunsi hengessään, että he niin ajattelivat itsekseen, ja hän sanoi heille: ”Miksi ajattelette sellaista sydämissänne? Kumpi on helpompaa, sanoa halvatulle: sinun syntisi ovat anteeksiannetut, vai sanoa: Nouse, ota vuoteesi ja kävele? Mutta jotta tietäisitte, että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi, niin” – hän sanoi halvatulle – ”minä sanon sinulle, ota vuoteesi ja mene kotiisi.” Ja hän nousi heti, otti vuoteensa ja meni ulos kaikkien nähden, niin että kaikki hämmästyivät ja ylistivät Jumalaa sanoen: ”Tällaista emme ole ikinä nähneet.”

Kapernaum oli pitkään Jeesuksen kotikaupunki Nasaretin jälkeen, ja sieltä hän sai myös ensimmäiset opetuslapsensa (Mark.1:16-21). Jeesusta seurasi muutekin aina suuri joukko ihmisiä; niitä, jotka innolla kuulivat hänen opetustaan; niitä, jotka odottivat silmät suurina hänen tekevän jonkin ihmeteon; ja myös niitä, jotka vastustivat Jeesusta ja yrittivät saada hänet kiinni joko sanoistaan tai teoistaan. Tällä kertaa ihmisiä kertyi hänen luokseen valtava ihmisjoukko – myös miehet, jotka toivat rampaa ystäväänsä Herran eteen. Tässä evankeliumin kohdassa meillä näkyy selvästi usko ja epäusko.

Jeesus näki uskon halvaantuneen miehen ystävissä. Heillä oli sydämen luottamus siihen, että Jeesus voi auttaa. He eivät viivyttele eivätkä odota, vaan suuntaavat suoraan Jeesuksen luo. Ihmisjoukko ei ole heille este – katonkin läpi vaan, suoraan Herran eteen. Usko ei jää seisomaan tumput suorina ja silmät pyöreinä, avuttomana. Uskolla onkin aina kiire Jeesuksen luo, saamaan häneltä avun ja pelastuksen. Se menee suorinta, lyhintä tietä Jeesuksen eteen apua ja pelastusta saamaan. Se tunnustaa hädän ja tarpeen apuun eikä etsi sitä muualta kuin Kristukselta. Vain yksin Herralta tulee kaikki hyvä, kaikki siunaus, kaikki apu, koko pelastus. ”Joka avuksi huutaa Herran nimeä, tulee autuaaksi” Room.10:13.

 

”Hän pilkkaa Jumalaa! Kuka voi antaa syntejä anteeksi paitsi Jumala yksin!” Tämä kirjanoppineiden huudahdus kuvastaa epäuskoa. Kirjanoppineet pyrkivät etsimään Jumalaa ja ikuista elämää kirjoituksista, mutta olivat sokeita näkemään, että ne juuri todistivat Kristuksesta. Joh.5:39. Syntien anteeksiantamus on meillä Kristuksessa, ei missään muualla. Kol.1:14. On totta, että vain Jumala antaa synnit anteeksi, mutta vain uskon kautta nähdään juuri Jeesuksen julistaman synneistä päästön Jumalan itsensä synneistä päästönä ja siihen turvataan. Sillä epäusko kieltää Jeesuksen todella olevan tosi Jumalan, mutta usko näkee hänet tosi Jumalana, Jumalan Poikana, joka on syntynyt ihmiseksi meidän pelastuksemme tähden, lunastamaan meidät. Gal.4:4-5. Kristus on loukkauksen kallio ja kompastuskivi: epäusko kieltää hänet, loukkaantuu häneen ja ruhjoo itsensä Kristus-kallioon, mutta uskolle Kristus on luja perustus ja varma iankaikkinen autuus armosta, ilman tekoja. Room.9:30-33: Mitä me siis sanomme? Että pakanat, jotka eivät tavoitelleet vanhurskautta, ovat saavuttaneet vanhurskauden, mutta sen vanhurskauden, joka tulee uskosta; mutta Israel, joka tavoitteli vanhurskauden lakia, ei ole sitä lakia saavuttanut. Minkätähden? Sentähden, ettei se tapahtunut uskosta, vaan ikäänkuin teoista; sillä he loukkautuivat loukkauskiveen, niinkuin kirjoitettu on: "Katso, minä panen Siioniin loukkauskiven ja kompastuksen kallion, ja joka häneen uskoo, se ei häpeään joudu".

Jeesus onkin nyt tosi Jumala, ja näyttää sen toteen. Hän näkee sydämeen: sekä ystäväänsä kantavien miesten sydämeen, että kirjanoppineiden. Hän antaa Jumalana sanallaan synnit anteeksi. Hän osoittaa tuon sanan tehon parantamalla armahtamansa ja pelastamansa halvaantuneen myös fyysisesti. Jeesus katsoo tänäänkin sinua. Hän näkee sydämeesi. Hän sanoo sanan, ja sinä olet saanut anteeksi. Hän julistaa syntisi anteeksiannetuiksi ja kehottaa rakastavasti: ”usko minuun”, kuten hän julisti Martalle: "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?" Hän sanoi hänelle: "Uskon, Herra; minä uskon, että sinä olet Kristus, Jumalan Poika, se, joka oli tuleva maailmaan". (Joh.11:25-27)

Kumpi on helpompaa? Julistaa synnit anteeksi vai sanoa rammalle: ”Kävele”? Kristuksella oli valta todistaa, että hänen sanansa oli Jumalan sana, hänellä on ”iankaikkisen elämän sanat” (Joh.6:68) Hän paransi sanallaan halvaantuneen, mutta syntien anteeksiantamuksen julistaminen tälle samalle miehelle sekä koko maailmalle, sinulle ja minulle, vaati lunastushinnan. Kristuksen kuoleman. Jumalan Pojan veren. Ef.1:7. Ihmiseksi syntynyt Jumalan Poika on omalla verellään saanut aikaan iankaikkisen lunastuksen ja syntien anteeksiantamuksen kaikille. Hepr.9:12-15. Ilman veren vuodatusta ei ole syntien anteeksiantamusta. Hepr.9:22. Kun Kristus kuoli ristillä, hän kuoli meidän puolestamme. Ja kun Kristus nousi kuolleista, vanhurskautettiin koko maailma: Jumala julisti koko maailman synnit anteeksiannetuiksi. Ja tämän vanhurskautuksen -syntien anteeksiantamuksen- Jumala lukee meillekin, kun uskomme Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen pelastuksenamme. Room.4:22-25: Sentähden se (usko) luettiinkin hänelle (Aabrahamille) vanhurskaudeksi. Mutta ei ainoastaan hänen tähtensä ole kirjoitettu, että se hänelle luettiin, vaan myös meidän tähtemme, joille se on luettava, kun uskomme häneen, joka kuolleista herätti Jeesuksen, meidän Herramme, joka on alttiiksi annettu meidän rikostemme tähden ja kuolleista herätetty meidän vanhurskauttamisemme tähden.

Aamen

Esa Yli-Vainio

Tue Sudan lähetystä

Sudankyltti1

Lähetyskohteemme on Sleyn Sudan-lähetys 
Lahjoitukset lähetystilille 
IBAN: FI26 5732 7420 0588 19
BIC: OKOYFIHH ja viite 2286
MobilePay 89883