Kristityn vapaus (13.10.2019)

Usko Kristukseen vapauttaa ihmisen perustamasta elämäänsä omien tekojen, perinnäissääntöjen ja toisten ihmisten mielipiteiden varaan. Kristus päästää seuraajansa vapauteen ihmisten asettamista rajoituksista, mutta sitoo heidät totuuteen ja rakkauteen. Kristuksen rakkaus näyttää suunnan kristityn elämälle, teoille ja valinnoille. (Kirkkokäsikirja)

Luuk.14:1-6: Ja tapahtui, kun hän sapattina tuli erään fariseuksen päämiehen taloon syömään leipää, että he pitivät häntä silmällä. Ja katso, siellä oli vesitautinen mies hänen edessään. Niin Jeesus vastasi ja sanoi lainoppineille ja fariseuksille: ”Onko luvallista parantaa sapattina vai ei?” Mutta he olivat vaiti. Ja hän tarttui mieheen ja paransi hänet ja laski menemään. Ja hän vastasi ja sanoi heille: ”Jos joltakin teistä putoaa aasi tai härkä kaivoon, eikö hän heti vedä sitä ylös sapatinpäivänä?” Eivätkä he kyenneet vastaamaan tähän.

 

Tässä on meillä evankeliumiteksti, joka liittyy lain noudattamiseen. Fariseukset tulkitsivat lakia tiukasti, ja heidän juutalaiset perinnäissääntönsä kielsivät hyvin tarkoin työn tekemisen sapattina. Fariseusten päämies oli johtava rabbi, joka oli kuuluisa laintuntemuksestaan ja hurskaudestaan. Fariseukset toivoivat saavansa syyttää Jeesusta julkisesta sapatin rikkomisesta. Heillä oli mielessään käsky, jonka Herra oli antanut Moosekselle Siinailla sapatista 2.Moos.31:13-17: "Puhu israelilaisille ja sano: Pitäkää minun sapattini, sillä se on merkkinä meidän välillämme, minun ja teidän, sukupolvesta sukupolveen, tietääksenne, että minä olen Herra, joka pyhitän teidät. Siis pitäkää sapatti, sillä se on teille pyhä. Joka sen rikkoo, rangaistakoon kuolemalla; sillä kuka ikinä silloin työtä tekee, hävitettäköön kansastansa. Kuusi päivää tehtäköön työtä, mutta seitsemäntenä päivänä on sapatti, levon päivä, Herralle pyhitetty. Kuka ikinä tekee työtä sapatinpäivänä, rangaistakoon kuolemalla. Ja pitäkööt israelilaiset sapatin, niin että he viettävät sapattia sukupolvesta sukupolveen ikuisena liittona. Se on oleva ikuinen merkki minun ja israelilaisten välillä; sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi ja hengähti." On huomattava, ettei Jeesuskaan väitä rikkovansa lakia. Hän ei ole tullut lakia kumoamaan, vaan täyttämään sen käskyt. Matt.5:17. Miksi sapattina oli työntekokielto? Siksi koska Herra oli seitsemäntenä päivänä levännyt kaikesta luomistyöstänsä ja pyhittänyt sen. (1.Moos.2:3) Pyhittäminen tarkoittaa sekä pyhäksi tekemistä että ”erottamista erilleen” erikoiskäyttöön. Sapatti (juutalaisille lauantai) oli erotettu muista viikonpäivistä Herran luomistyön muistopäiväksi, lepäämistä varten, niin kuin Herrakin oli levännyt. Sapatin pyhyys ei ollut siitä itsestään, vaan Jumalassa, siinä että Jumala antaa pyhyyden niin sapatille kuin sapatin viettäjälle. Sapattia käskettiin myös pitämään erityisellä tavalla Jumalan pelastustekojen muistamisen päivänä 5.Moos.5:12-15: ”Ota vaari lepopäivästä, niin että sen pyhität, niinkuin Herra, sinun Jumalasi, on sinua käskenyt. Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi; mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti; silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi, sinun härkäsi, aasisi tai muu juhtasi älköönkä muukalaisesi, joka sinun porteissasi on, että palvelijasi ja palvelijattaresi saisivat levätä niinkuin sinäkin. Ja muista, että itse olit orjana Egyptin maassa ja että Herra, sinun Jumalasi, vei sinut sieltä pois väkevällä kädellä ja ojennetulla käsivarrella. Sentähden Herra, sinun Jumalasi, käski sinun viettää lepopäivän.” Näin sapattina levättiin muistaen kaikkia Jumalan tekoja: Hänen luomistyötänsä (elämän syntyä) sekä Hänen pelastustekoaan, lunastustyötään (elämän pelastamista). Siksipä sapattina oli erityisesti elämän suojeleminen ja pelastaminen sallittua.

Miksi siis tänään, kun aiheena on kristityn vapaus, käsitelläänkin näin lakia ja sapattia?

Vesitautinen oli kuullut ilosanoman Kristuksesta, siis sen, että tässä on mies, joka voi ja haluaa häntä auttaa ja parantaa. Siksi hän osasi hakeutua Jeesuksen luo, kun hän oli kuullut sanoman Jeesuksesta ja uskonut sen. Samaten sinäkin saat uskoa evankeliumin: Sinuakin koskee sanoma Jeesuksesta pelastajana ja auttajana. Hän on kaikkia syntisiä varten maailmaan tullut Jumalan Poika, joka on tullut varmasti pelastamaan sinutkin (1.Tim.1:15). Jeesuksen sovintokuoleman ja veren tähden meillä on varma sanan vakuutus Jumalan, Kaikkivaltiaan armosta ja rakkaudesta, iankaikkisesta elämästä ja pelastuksesta, jota tarjotaan vapaasti jokaiselle, joka uskoo. Tässä ei ole esteitä, ei tekoja, ei lakia, ei käskyjä, ei mitään muuta kuin usko Jumalan sanaan, joka lahjoittaa Kristuksen Golgatalla hankkiman armon. Saat uskoa vapaasti evankeliumin omaksesi. Room.3:21-24: Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia, se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta. Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Evankeliumin sana Jumalan armosta ja sinunkin syntiesi anteeksiantamuksesta on Jumalan voima autuuteen jokaiselle, joka uskoo (Room.1:16-17), se on Jumalan sanan totuus, joka tekee sinutkin vapaaksi. (Joh.8:32) Tätä on kristityn vapauden ensimmäinen osa: Vapaus vapahtajassamme Kristuksessa, sekä Jumalan sanan totuudessa, joka on pelastanut meidät. Se on vapaus uskoa heti synnit anteeksiannetuiksi Kristuksen veressä aivan lahjana, ilman lakia ja esteitä. Lepopäivänkin pyhittämisen käsky on oikeastaan käsky uskoa Jumalan sana, kuten Vähä-Katekismus selittää.

Toinen osa kristityn vapautta on elämistä Jumalan sanan varassa. Tähän kuuluu myös Jumalan laki. Mutta lakia on osattava opettaa kristitylle oikein. Luther kirjoittaa tämä pyhän evankeliumisaarnassaan näin: ”Näin ollen on tiedettävä ja pidettävä mielessä Kristuksen itsensä antama ja tämänkin ketomuksen osoittama sääntö: mikään laki, oli se inhimillinen tai jumalallinen, mikä antaa ulkonaista tekemistä koskevia käskyjä, ei ole sitova pitemmälle kuin rakkaus ulottuu. Rakkaus olkoon kaikkien lakien selitys. Sen puuttuessa kaikki on jo menetetty, ja laki, olkoon se millainen tahansa, on heti vahingoksi… jos minä, näet, rakastan lähimmäistäni, niin minä autan häntä, suojelen häntä, pysytän hänet hänen kunniassaan ja teen sitä, mitä toivon itsellenikin tehtävän.” Fariseusten olisi tullut selittää lakia oikein, niin että se tähtää rakkauteen ja rakentuu rakkaudesta, mutta he vääristivät sen omien ansioiden tieksi Jumalan edessä. Sen sijaan Kristus täyttää lain parantamalla vesitautisen sapattina! Fariseusten seistessä tumput suorina Herra auttaa häntä rakkaudessaan. Pienenkin avun sijaan fariseukset eivät tee mitään: Kristus sen sijaan ei katsahdakaan kieltoihin, vaan kiirehtii auttamaan hädänalaista vesitautista. Näin hän osoittaa olevansa samaan aikaan lain yläpuolella ja sen täyttäjä. Sillä ”Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sentähden rakkaus on lain täyttymys.” (Room.13.10) Siellä missä täyttyy rakkaus, siellä täyttyy laki. Ja Jumalan lapsiksi vapautettuina me saamme vapaina myös lähteä armosta ja rakkaudesta rakastamaan lähimmäistämme lakia noudattaen. Kaiken perustana on siis se, mitä Paavali kirjoittaa Gal.3:13: Kristus on ostanut meidät vapaiksi lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme, sillä kirjoitettu on: ”Kirottu on jokainen, joka puussa riippuu.” Meidät Kristus on pelastanut ristillä meidät, lunastaen ja vapauttaen lain kirouksesta, myös vapauteen noudattaa lakia, vapaina Jumalan lapsina. Gal.4:1-5: Mutta minä sanon. niin kauan kuin perillinen on lapsi, hän ei ensinkään eroa orjasta, vaikka hän onkin kaiken herra; vaan hän on holhoojain ja isännöitsijäin alainen isän määrittelemään aikaan asti. Samoin kuin mekin; kun olimme lapsia, olimme orjuutetut maailman alkeisoppien alaisuuteen. Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi tulleen, lunastamaan lain alaiset, että me saisimme lapsenoikeuden. Lapsina meillä on armo, anteeksiantamus ja vapaus Kristuksessa. Jumalan sana on synnyttänyt meidät jo kasteessamme uudesti niin, että saamme vapaina lapsina täyttää lakia rakastaen lähimmäistämme ja Jumalaa. Ei niin että laki meitä sitoisi tai että rakkauden tekojen kautta lisäisimme jo valmiiseen autuuteemme mitään, vaan koska olemme jo vapaat ja autuaat, saamme tarttua lakiin ja rakastaen lähteä sen käskyjä noudattamaan ja soveltamaan lähimmäisiimme. Meidät on Kristuksen kanssa nostettu lain yläpuolelle, siis sen tuomion ulottumattomiin, mutta Jumalan tahto on että me armosta autuaina tekisimme myös rakkauden tekoja, joita usko ja Kristus meissä saa aikaan. Ef.2.8-10: Sillä armosta te olette autuutetut uskon kautta; tämä ei ole teistä, se on Jumalan lahja, ei töistä, ettei kukaan kerskaisi. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviin töihin, jotka Jumala on edeltävalmistanut, jotta me niissä vaeltaisimme. Meidän lain täyttämisemme on vajaata, sillä synti riippuu meissä kiinni, mutta Jumalan sanassa me saamme aina tunnustaa ja saada anteeksi syntimme, ja niin kasvaa myös rakkautemme Jumalaan ja lähimmäiseen.

Lainoppineet eivät voineet vastata Jeesukselle, sillä heidän käsityksensä laista sulki heidän suunsa, eivätkä he voineet myöntää Jeesuksen olevan oikeassa. He eivät olleet vapaita. He olivat lain ja oman vanhurskautensa vankeja. Heiltä puuttui armo ja rakkaus. Me saamme vapaina viettää ”sapattia”, pyhäpäivää, Herran levosta käsin, Jumalan sanaa kuullen. Me saamme muistaa kaikkia Jumalan tekoja, sitä, että hän on rakkaudessaan luonut meidät, antanut Kristuksen veressä iankaikkisen elämän ja on pelastanut meidätkin. Ja samoin kuin Jeesus laski miehen menemään – siis lähetti siunaten matkaan; meidätkin lähetetään jumalanpalveluksen lopussa Herran siunauksella ja toivotuksella: ”Menkää ja palvelkaa Herraa iloiten.” Ja me saamme lähteä vapaina, autuaina Herramme kuoleman ja ylösnousemuksen tähden, rakastaa lähimmäistämme ja täyttää lakia rakkaudessa, joka uskon kautta Kristuksessa saa alkunsa.

Esa Yli-Vainio

Tue Sudan lähetystä

 

Lähetyskohteemme on Sleyn Sudan-lähetys 
Lahjoitukset lähetystilille 
IBAN: FI26 5732 7420 0588 19
BIC: OKOYFIHH ja viite 2286
MobilePay 89883