Miksi te etsitte elävää kuolleiden joukosta?

Joh. 20:1-10 (SR 35)

1. Mutta viikon ensimmäisenä päivänä Maria Magdaleena meni varhain, kun vielä oli pimeä, haudalle ja näki kiven otetuksi pois haudalta.
2. Niin hän juoksi ja tuli Simon Pietarin ja sen toisen opetuslapsen luo, jota Jeesus rakasti, ja sanoi heille: "Ovat ottaneet Herran pois haudasta, emmekä tiedä, mihin ovat hänet panneet."
3. Niin Pietari ja se toinen opetuslapsi lähtivät ja menivät haudalle.
4. Ja he juoksivat molemmat yhdessä; mutta se toinen opetuslapsi juoksi edelle, nopeammin kuin Pietari, ja saapui ensin haudalle.
5. Ja kun hän kumartuen katsoi sisään, näki hän liinakääreet siellä; kuitenkaan hän ei mennyt sisään.
6. Niin Simon Pietarikin tuli seuraten häntä ja meni sisälle hautaan ja näki liinakääreet sinne jätettyinä,
7. ja hikiliinan, joka oli ollut hänen päässään, ei pantuna yhteen liinakääreiden kanssa, vaan toiseen paikkaan erikseen kokoonkäärittynä.
8. Silloin toinenkin opetuslapsi, joka ensimmäisenä oli tullut haudalle, meni sisään ja näki ja uskoi.  
9. Sillä he eivät vielä ymmärtäneet Raamattua, että hän oli nouseva kuolleista.
10. Niin opetuslapset menivät takaisin kotiinsa.

Johdanto

Tämä on nyt ensimmäinen saarna pastorin virassa, vaikka ei muuten olekaan ensimmäinen saarnani. Tätä saarnaa valmistaessa kuitenkin väkisin tuli mieleen se, mitä tämä saarna kertoo siitä mitä haluan pastorina eli pappina julistaa ja opettaa.

Ja ensimmäinen asia on, että haluan opettaa Sanasta käsin. Sanan oman evankeliumin opin mukaan jakaa sitä minkä Jumala sanassaan ilmoittaa. Siksi nyt tässä ensimmäisessä saarnassa pastorina haluan keskittyä tähän evankeliumitekstin aiheeseen ja kuitenkin samalla se kuvasi minulle vahvasti sitä mikä on tärkeintä pastorin työssä.

Maria Magdaleena meni haudalle

Maria Magdaleena meni siis Jeesuksen ristiinnaulitsemisen jälkeen varhain sunnuntai-aamuna haudalle ja näki kiven otetuksi pois haudan suulta. Luukkaan ja Markuksen evankeliumeista voimme lukea kuinka enkeli kertoo Marialle ja hänen kanssaan oleville muille naisille, kuinka ja miksi Jeesus ei ole enään haudassa ja mitä naiset tekevät:

"Miksi te etsitte elävää kuolleitten joukosta? 6. Ei hän ole täällä, hän on noussut ylös. Muistakaa, kuinka hän puhui teille vielä ollessaan Galileassa, 7. sanoen: 'Ihmisen Poika pitää annettaman syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulittaman, ja hänen pitää kolmantena päivänä nouseman ylös.'" 8. Niin he muistivat hänen sanansa. 9. Ja he palasivat haudalta ja veivät sanan tästä kaikesta niille yhdelletoista ja kaikille muille.” (Luuk. 24:5-9,KR38)

Enkelit muistuttavat naisia siis Jeesuksen sanasta. Jeesuksen tulikin kuolla ja voittaa kuoleman valta. Nyt naiset muistavat Jeesuksen tästä puhuneen ja hämmästyneinä, iloissaan ja kuitenkin vielä ymmällään mitä oikein on tapahtunut vievät sanan tästä kaikesta opetuslapsille. Tämän lisäksi Markuksen evankeliumi (Mark. 16) vielä tarkentaa, että enkelit kehottavat heitä kertomaan tämän sanoman Jeesuksen opetuslapsille ja Pietarille! Näin suuresti Jeesus rakasti ja kantoi huolta Pietarista ja halusi lähettää hänen syyllisyyteensä ja suruunsa enkelien välityksellä erityisen viestin. Tämä ylösnousemukseni sanoma on kaikkia ja juuri myös sinua varten.

Naiset kertovat näkemänsä ja kuulemansa opetuslapsille

Naiset siis kertovat näkemänsä ja kuulemansa opetuslapsille ja Luukas kertoo opetuslasten pitäneen naisten puheita turhina, ”eivätkä he uskoneet heitä” (Luuk. 24). Paitsi kaksi heistä, eivät jää puhumaan asiasta sen enempää. Miksi Johannes ja Pietari pomppasivat ylös ja lähtivät juoksemaan, kun muut vielä pitivät puheita turhina?

Miksi Pietari ja Johannes lähtivät juoksemaan

Kumpikin heistä lähti juoksemaan Jeesuksen luo; katsomaan voiko todella pitää paikkansa että Jeesus on noussut kuolleista, niin kuin hän oli sanonutkin. Kumpikin juoksi, jo silloin kun muut eivät puheista piitanneet, mutta luulen että heidän sisällään myllersivat kuitenkin melko erilaiset tunteet. Ainakin jos mietitään mitä viime päivien aikana heidän elämässä oli tapahtunut.

Suuri hätä ja suuri rakkaus

Pietari

Pietari oli luvannut Jeesukselle seistä ja taistella Jeesuksen rinnalla, vaikka vankilaan tai kuolemaan asti, mutta hän oli päätynyt kieltämään Jeesuksen kolmesti.

Kun Jeesus vangittiin, niin Pietari joka oli tottunut näkemään Jeesuksen vahvana, ihmeillä ja tunnusteoilla osoittamassa Jumalallista voimaansa, näki Jeesuksen heikkona ja häntä alkoi pelottaa. Tuolloin Pietari ei ymmärtänyt, että Jumalan ilmoitus Jeesuksesta Kaikkivaltiaana Jumalan Poikana ja Messiaana piti aivan yhtälailla paikkansa, niin ennen kuin jälkeen Jeesuksen vangitsemisen, eikä ilmoitus ollut muuttunut mihinkään vaikka Jeesus näyttikin heikolta vangittuna, rääkättynä ja lopulta ristille naulittuna.

Pietari oli seurannut vangittua Jeesusta ylipapin talon esipihalle ja tuolla pihalla peloissaan, luottamuksensa Jeesuksen valtaan ja voimaan menettäneenä, Pietari kielsi Herransa kolme kertaa, ja kukko lauloi. Juuri silloin Jeesus oli katsonut Pietaria rakastaen ja näin osoittanut voimansa, että hän Kaikkitietävänä Jumalan Poikana kyllä tiesi kaiken mitä Pietari oli tehnyt, ja niin Pietari oli syyllisyytensä painamana juossut pois katkerasti itkien.

Pietaria painoi siis raskas syyllisyys ja hän varmasti ajatteli, että jos on mahdollista että se mitä naiset hänelle kertoivat pitää paikkansa, niin hänen on pakko nähdä se itse. Hän haluaa pyytää Jeesukselta itkien anteeksi ja rukoilla armoa. Vain Jeesus voi hänet tästä murheesta, ahdistuksesta ja syyllisyydestä pelastaa. Tällaisella vimmalla Pietari lähti juoksemaan tyhjälle haudalle, Jeesuksen luo, apua etsimään.

Johannes

Mutta miksi Johannes lähti juoksemaan? Johannes itse kuvaa, että hän oli opetuslapsista erityisen rakas Jeesukselle. Johanneskin oli kyllä lähtenyt karkuun kun Jeesus vangittiin, kuten kaikki muutkin opetuslapset, mutta Pietarin tavoin Johanneskin oli seurannut vangittua Jeesusta ylipapin palatsille.

Itse asiassa Johannes oli päästänyt Pietarinkin sisälle, sillä hän tunsi ylimmäisen papin ja oli pystynyt puhumaan portinvartijalle. Ja vaikka Johannes Jeesusta vangittaessa oli paennut, niin hän oli kuitenkin seurannut Jeesusta loppuun asti, ristille asti, eikä ollut kieltänyt Jeesusta.

Johanneskin oli tyrmistynyt Jeesuksen kuolemasta eikä ymmärtänyt vielä Raamattua, että Jeesuksen tulikin kuolla ja nousta kuolleista, mutta kuullessaan Jeesuksen ylösnousemuksesta Johanneksen hämmennys oli varmasti enemmänkin ilonsekaista hämmennystä verrattuna Pietarin ahdistavaan suruun ja syyllisyyteen. Minun rakas Jeesukseni ei ehkä olekaan kuollut! Minun täytyy päästä näkemään tämä omin silmin.

Kaksi esimerkkiä

Ajattelen että tässä on meillekin kaksi hyvää esimerkkiä, siitä miten ja miksi me saamme juosta Jeesuksen luo ja mitä pastorina haluan opettaa. Pietari juoksi hädän tähden ja Johannes rakkauden ja ilon tähden.

Hätä syyllisyydestä

Pietarin lailla me saamme juosta silloin kun meillä on elämässämme ahdistus tai hätä, syyllisyys tai pelko. Silloin meidän on tärkeä oppia juoksemaan Jeesuksen luo, hänen tyhjän hautansa sanoman äärelle etsimään ja löytämään apu. Näin me saamme synnin hätäämme kuulla, että Jeesus on ylösnoussut, hän on kuoleman voittanut ja meidän kaikkien syntimme sovittanut. Me saamme pyytää syntejämme Jumalalta anteeksi ja luottaa hädässämme Hänen sanansa varmaan ilmoitukseen: Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä (1. Joh. 1:7). Ja tämä on sanottu yhtälailla myös Pietarille, kuten myös jokaiselle meille!

Hätä elämän vaikeuksissa

Ja samoin kuin synnin hädässä, niin myös kaikissa tämän elämämme ja läheistemme elämien vaikeuksissa, peloissa ja ahdistuksissa me saamme Pietarin tavoin juosta hätämme kanssa Jeesuksen luo. Me saamme turvata Hänen apuunsa ja tietää, että Kaikkivaltiaan Jumalan Pojan sana on totta tänäkin päivänä, jokaisessa elämämme tilanteessa ja hetkessä. Tämä on totta silloinkin, ja juuri myös silloin, kun silmämme näkevät vain tyhjän haudan ”emmekä tiedä mihin ovat Herramme panneet”. Jeesus sanoo:

”33. Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman." (Joh. 16:33, KR38)

Rakkauden tähden Jeesuksen luo

Entä Johannes? Johanneksen juoksusta me saamme ottaa mallia ja oppia juoksemaan rakkaudesta ja ilosta Jeesuksen luo. Tässä on meille tärkeä opetus sitä elämää varten minkä Jumala haluaa meille antaa; elämää armossa ja rauhassa iloiten kaikesta siitä minkä Jeesus meille lahjoittaa. Sillä Jumala on Jeesuksessa tehnyt meille kaiken valmiiksi. Kun Jeesus kuoli ristillä, niin hän sovitti koko maailman synnin. ”Synti on sovitettu, velka on maksettu, Jumalan Pojan kalliilla verellä”, kuten isoäidilläni oli tapana sanoa. Ja tässä on meille maailman suurin syy iloon, onneen, riemuun ja rakkauteen, niin Jumalaa, itseämme kuin muitakin ihmisiä kohtaan. Sillä Jeesuksen sovitustyön tähden Jumalan meille lahjoittama täydellinen syntien anteeksianto todella merkitsee sitä, että Jumala lahjoittaa meille täydellisen pyhyyden hänen edessään, puhtaan omantunnon ja hyvän mielen, ilon ja riemun, sekä rauhan pelastuksesta. Ja tämä on täysin valmiina Jeesuksessa meidän aina iloita ja kiittää.

Lopetus

Ensimmäinen opetus siis on, että muistamme juosta Jeesuksen luo silloin kun olemme hädissäimme, peloissamme ja synnin painamina ja saada synnin tilalle vapaus, ilo, armo ja rauha Jumalalta, Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta (Gal. 1:3). Ja kun tämän yhä uudestaan opimme, ja tässä armossa ja totuudessa kasvamme, niin toinen opetus on se, että opimme juoksemaan Jeesuksen luo juuri tämän ilon ja rakkauden tähden. Juoksemaan Jeesuksen luo, koska meidän ei tarvitse kantaa syyllisyyttämme, eikä huonoa omaatuntoa, vaan saamme iloita siitä kuinka olemme Jeesuksen Kristuksen uhrilla yhdellä kertaa ainiaaksi pyhitettyjä (Hepr.10, 1. Kor. 1:30,31) ”Sillä yhdellä uhrilla hän on ainiaaksi tehnyt pyhitettävät täydellisiksi.” (Hepr. 10:14)

Tähän turvaten ja luottaen saamme lähteä myös rakkaudella palvelemaan lähimmäisiämme ja jakamaan evankeliumia hyvillä mielin, ilman että yrittäisimme kelvollisuuttamme Jumalan edessä ansaita, koska saamme sanasta lukea olevamme jo Kristuksen tähden Jumalan silmissä täydellisiä. Tästä täydellisyydestä Kristuksen sovitustyössä ja Hänen vanhurskaudessaan meitä uskovia syntisiä kutsutaan iloitsemaan joka päivä ja tuomaan murheemme Jeesuksen luo.

Tämä on tehtäväni myös pastorina, iloita armosta ja jakaa Jumalan sanaa armonvälineenä, eli juuri tämän iloisen uskon synnyttämiseksi ja vahvistamiseksi kolmella eri tavalla:

  1. Julistamalla ja opettamalla Kristuksen evankeliumia,
  2. kastamalla ”uudestisyntymisen pesulla” Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
  3. ja jakamalla ehtoollisessa Kristuksen ruumiin ja veren syntien anteeksiantamiseksi ja uskon vahvistukseksi.

Ei siis toimia omalla voimalla, vaan julistaa evankeliumia ja jakaa armonvälineitä Kristuksen asetuksen mukaisesti ja hänen valtansa voimalla ja Jumalan armosta Kristuksessa iloiten, ylistäen ja kiittäen:

”3. Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta, 4. joka antoi itsensä alttiiksi meidän syntiemme tähden, pelastaaksensa meidät nykyisestä pahasta maailmanajasta meidän Jumalamme ja Isämme tahdon mukaan! 5. Hänen olkoon kunnia aina ja iankaikkisesti! Amen.” (Gal. 1:3-5, KR38)

Heikki Salo 
saarna vihkimysjumalanpalveluksessa 20.4.2014 Tampereella

Tue Sudan lähetystä

 

Lähetyskohteemme on Sleyn Sudan-lähetys 
Lahjoitukset lähetystilille 
IBAN: FI26 5732 7420 0588 19
BIC: OKOYFIHH ja viite 2286
MobilePay 89883