Sanaa päivääsi kirjoituksia

    Kirkastettu Kristus (26.7.2020)

    Kirkastussunnuntai (Kristuksen kirkastumisen päivä)

    Kirkastussunnuntaita on vietetty Ruotsissa ja Suomessa jo 1500-luvulta lähtien 7. kolminaisuudenpäivän jälkeisenä sunnuntaina (nykyisin 8. sunnuntai helluntaista). Kristuksen kirkastuminen oli hänen elämänsä taitekohta. Apostolit saivat omin silmin nähdä hänen jumalallisen suuruutensa ja kuulla Jumalan äänen: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä.” Jumalan kirkkaus tulee ilmi kaikkensa uhraavassa rakkaudessa. Vuorella apostoleille ilmestyivät kirkastetun Kristuksen lisäksi Mooses ja Elia, Vanhan testamentin lain ja profeettojen edustajat. Kristillinen kirkko näki alusta lähtien Kristuksen elämänvaiheet, kuoleman ja ylösnousemuksen Vanhan testamentin lupausten täyttymisenä. (Kirkkokäsikirja)

    Mark.9:2-8: Ja kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin ja Jaakobin ja Johanneksen ja vei ainoastaan heidät erikseen korkealle vuorelle. Ja hän muuttui heidän edessään; ja hänen vaatteensa tulivat loistaviksi, niin ylen valkoisiksi, ettei kukaan valkaisija maan päällä taida sellaiseksi valkaista. Ja heille ilmestyi Elia ja Mooses, ja he puhuivat Jeesuksen kanssa. Niin Pietari vastasi ja sanoi Jeesukselle: ”Rabbi, hyvä on meidän tässä olla; ja tehkäämme kolme majaa, sinulle yksi ja Moosekselle yksi ja Elialle yksi.” Sillä hän ei tietänyt mitä sanoisi, kun he olivat pelästyksissään. Ja tuli pilvi, joka peitti heidät varjoonsa, ja pilvestä kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani; kuulkaa häntä.” Ja yhtäkkiä, kun he katsahtivat ympärilleen, eivät he enää nähneet ketään muita kuin Jeesuksen, joka yksinänsä oli heidän kanssaan.

    Apostolit Pietari, Jaakob ja Johannes näkevät tässä Kristuksen jumalallisessa kirkkaudessaan. Jeesus oli aiemmin sanonut heille: "Totisesti minä sanon teille: tässä seisovien joukossa on muutamia, jotka eivät maista kuolemaa, ennenkuin näkevät Jumalan valtakunnan tulevan voimassansa." (Mark.9:1). Nyt tämä Kristuksen sana toteutui. Hänen ”muotonsa muuttui”, eli hänen ihmisyytensä läpäisi näkyvällä tavalla hänen jumalallisen luontonsa kirkkaus, joka oli tavallisesti peitetty. Jumalan valtakunta on siellä, missä Kristus on. Kun Jumalan Poika, Sana, tuli lihaksi ja syntyi ihmiseksi neitsyt Mariasta, tuli hänessä Jumalan valtakunta ja voima maailmaan, ihmisten keskelle, niin kuin hän opettaa: ”Mutta jos minä Jumalan Hengen voimalla ajan ulos riivaajia, niin on Jumalan valtakunta tullut teidän tykönne.” (Matt.12:28). Missä Kristus on, siellä on Jumalan sana ja Jumalan voima, siellä on Jumalan nimi ja hänen hallintansa maan päällä ja hänen siunauksensa ja armonsa. Tätä on Jumalan valtakunta maan päällä Kristuksessa. Mutta Jumalan Poika ei tullut kunniassa, kirkkaudessa ja majesteettiudessa, vaan orjan muodossa, alennuksen tilassa. Hänen kirkkautensa oli peitetty. Tässä orjan muodossa hän tuli lunastamaan vapaiksi omalla kärsimisellään ja verellään meidät lain alaiset ja synnin orjat. Paavali kirjoittaa: Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli, joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti. (Fil.2:5-8).

    Kirkastetun Kristuksen kanssa opetuslapset näkivät Vanhan Testamentin suuret profeetat, Mooseksen ja Elian, jotka kumpikin olivat puhuneet vuorella Jumalan kanssa. Mooses sai nähdä Herran kirkkauden Siinailla ja puhua hänen kanssaan niin että hänenkin kasvonsa loistivat tätä Herran kirkkautta 2.Moos.34:29: Ja kun Mooses astui alas Siinain vuorelta ja hänellä vuorelta alas astuessaan oli kädessänsä kaksi laintaulua, ei hän tiennyt, että hänen kasvojensa iho oli tullut säteileväksi hänen puhuessaan Herran kanssa. Ja profeetta Elia oli Herran edessä vuorella, ja kuuli Herran äänen tuule hyminässä (1.Kun.19). Nyt kumpikin profeetta saivat seistä vuorella Herran edessä ja kuulla hänen ääntänsä. Lain ja profeettojen – siis koko Vanhan Testamentin edustajina heidän läsnäolonsa todisti opetuslapsille, että koko Raamattu puhuu Kristuksesta. Tämänhän Jeesuskin opettaa kahdelle opetuslapselle Emmauksen tiellä: Ja hän sanoi heille: "Tätä tarkoittivat minun sanani, kun minä puhuin teille ollessani vielä teidän kanssanne, että kaiken pitää käymän toteen, mikä minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa ja profeetoissa ja psalmeissa". Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset. (Luuk.24:44-45). Kristuksessa nähdään Jumalan kasvot ja hänen sanassaan kuullaan Jumalan ääni. Missä Kristuksen sana on, siellä on todella Jumalan läsnäolo. Jumalan kasvot nähdään siellä, missä Kristuksen sana kuullaan.

     

    Pietari on ihmetyksestä ja pelosta tolaltaan, ja sanoo harkitsematta, että ”Meidän on hyödyllistä olla täällä”. He voisivat kolmisin rakentaa majat, ikään kuin temppelit Jeesukselle, Moosekselle ja Elialle. Majojen rakentamisen ajatuksena oli pystyttää pyhäköt, jossa he ja muut ihmiset voisivat aina olla Kristuksen luona, jotta ihmiset voisivat tulla Kristuksen luokse, hänen kunniastaan ja kirkkaudestaan nauttien, ja häntä palvomaan. Mutta Mooses ja Elia eivät valmistaneet Kristusta maanpäällistä loistoa vaan hänen kärsimystään ja kuolemaansa varten. Me emme pääse Kristuksen luokse omin ansioin, vaan Jumalan valtakunnan on tultava Kristuksessa meidän luoksemme. Kristus tulee ihmisten luokse, kun hän tulee sanassaan. Missä on Jumalan sana, siellä on Jumalan valtakunta ja armo, siellä on taivas ja autuus, sillä Jumalan sanan kautta Kristus itse on läsnä keskellämme ja julistaa verensä armoa.

    Pilvi on VT:ssa Jumalan läsnäolon merkki. Pilvessä Herra oli kansansa luona ja johdatti heitä erämaassa, pilven kautta hän astui Moosesta tapaamaan Siinain vuoren huipulle, pilven kautta hänen läsnäolonsa siirtyi vuorelta ilmestysmajaan. 2.Moos.19:9: Niin Herra sanoi Moosekselle: "Katso, minä tulen sinun tykösi paksussa pilvessä, että kansa kuulisi, kun minä puhun sinun kanssasi, ja uskoisi myös sinua ainiaan". Ja Mooses ilmoitti Herralle kansan vastauksen. Nyt Herran pilvi peitti näkyvistä Mooseksen, Elian ja Kristuksen; mutta opetuslapsille tämä oli ilmaisu Jumalan pyhästä läsnäolosta. Se pilvi myös peitti Kristuksen kirkkauden ja loiston näkyvistä, jolloin jäljelle jäi vain Jumalan ääni, Sana. Armollisesti Jumala ei lähesty meitä, jotka olemme syntisiä kaikkivaltiudessaan ja pyhyydessään, vallallaan ja voimallaan, vaan hän verhoaa läsnäolonsa pilveen meitä suojatakseen, ja puhuu meille sanassaan. Jumalan läsnäolo meillä on tänäänkin Kristuksessa, joka on Jumalan Sana. Jumala kehottaa teitäkin tänään: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä”.

    Juuri Jumalan sanassa meillä on siis todella luonamme Kristus, Jumalan läsnäolo ja hänen valtakuntansa ja hänen armonsa voima. Kristuksen jakaa verellään hankkimansa armon sanansa kautta, ja tämä sana synnyttää meidän sydämessämme uskon. Niin kuin valo loisti Jumalan käskystä pimeydessä, kun Jumala loi maailman; se yhä sytyttää Kristuksen valon, iankaikkisen elämän valon ja uskon loistamaan meidän sydämeemme. 2.Kor.4:5-6: Sillä me emme julista itseämme, vaan Kristusta Jeesusta, että hän on Herra ja me teidän palvelijanne Jeesuksen tähden. Sillä Jumala, joka sanoi: "Loistakoon valkeus pimeydestä", on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa. Yksimielisyyden ohjeessa, viimeisessä Tunnustuskirjassamme sanotaan (FC SD II): ”Sen tähden Jumala määrättömässä hyvyydessään ja laupeudessaan antaa julkisesti saarnata jumalallista, iankaikkista lakiaan ja ihmeellistä suunnitelmaansa pelastaa meidät, toisin sanoen pyhää evankeliumia, joka yksin tekee autuaaksi, se kun puhuu Jumalan iankaikkisesta Pojasta, meidän ainoasta vapahtajastamme ja pelastajastamme Jeesuksesta Kristuksesta. Näin Jumala kokoaa itselleen ihmiskunnasta iankaikkisen seurakunnan, näin hän synnyttää ihmisten sydämessä oikeaa parannusta eli synnintuntoa ja uskoa Jumalan Poikaan, Jeesukseen Kristukseen. Jumala tahtoo käyttää yksinomaan näitä välineitä, nimittäin pyhää sanaansa, kun sitä kuullaan saarnattavan tai kun sitä luetaan, sekä sakramentteja, kun niitä hänen sanansa mukaan käytetään. Millään muulla keinolla Jumala ei kutsu ihmisiä iankaikkiseen pelastukseen, vedä heitä luokseen, käännytä, uudestisynnytä eikä pyhitä… Room. 10:17: "Usko tulee saarnasta, mutta saarnaamisen perustana on Jumalan sana." Joh.17:20: "Isä, pyhitä heidät totuudessasi, sinun sanasi on totuus. Minä rukoilen kaikkien niiden puolesta, jotka heidän sanansa kuullessaan uskovat minuun." Sen tähden iankaikkinen Isä huutaa taivaasta: "Kuulkaa häntä", tarkoittaen sanalla "hän" omaa rakasta Poikaansa ja jokaista, joka hänen nimessään julistaa parannusta ja syntien anteeksiantamusta (Matt. 17:5). Tätä saarnaa on siis kuunneltava jokaisen, joka tahtoo pelastua. Jumalan sanan saarnaaminen ja kuuleminen ovat näet Pyhän Hengen työvälineitä, joiden avulla ja joita käyttäen hän tahtoo vaikuttaa väkevästi, käännyttää ihmiset Jumalan omiksi ja saada heissä aikaan sekä tahtomisen että tekemisen.”

    Tämä tapahtuma jäi elävästi apostoli Pietarin mieleen. Hän kirjoittaa - nyt jo vanhempana ja viisaampana toisen kirjeensä ensimmäisessä luvussa: ”Sillä me emme seuranneet viekkaasti sommiteltuja taruja tehdessämme teille tiettäväksi Herramme Jeesuksen Kristuksen voimaa ja tulemusta, vaan me olimme omin silmin nähneet hänen valtasuuruutensa. Sillä hän sai Isältä Jumalalta kunnian ja kirkkauden, kun tältä ylhäisimmältä kirkkaudelta tuli hänelle tämä ääni: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt". Ja tämän äänen me kuulimme tulevan taivaasta, kun olimme hänen kanssaan pyhällä vuorella. Ja sitä lujempi on meille nyt profeetallinen sana, ja te teette hyvin, jos otatte siitä vaarin, niinkuin pimeässä paikassa loistavasta lampusta, kunnes päivä valkenee ja kointähti koittaa teidän sydämissänne.” (2.Piet.1:16-19). Pääsy Jumalan valtakuntaan tapahtuu meilläkin jumalanpalveluksessa Jumalan sanan ja sakramenttien kautta. Kristus on läsnä sanansa kautta, yhtä lailla kuin oli tuolloin vuorella. Uskon varmuus valmiiseen autuuteen meillä on Jumalan sanassa, jopa vieläkin lujempana kuin mitä oli opetuslapsilla tuona hetkenä, vaikka he omin silmin näkivätkin kirkastetun Kristuksen. Me emme kirkastettua Kristusta keskellämme näe, mutta meillä on hänen lupauksensa, jonka hän antaa opetuslapsilleen Matteuksen evankeliumin lopussa: Ja Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." (Matt.28:18-20)

    Esa Yli-Vainio