Rakkauden laki (19.7.2020)

7. sunnuntai helluntaista

Kristus tuli täyttämään Jumalan tahdon ja käskyt, ei kumoamaan niitä. Siksi myös kristityn on noudatettava rakkauden lakia, vieläpä paremmin kuin lainopettajien ja fariseusten. Pyrkiessään tähän kristitty on valmis luopumaan jopa omista oikeuksistaan lähimmäistensä hyväksi ja osoittamaan rakkautta myös vihamiehilleen. (Kirkkokäsikirja)

Mark.10:17-27: Ja hänen mennessään tielle juoksi eräs mies hänen luoksensa, polvistui hänen eteensä ja kysyi häneltä: ”Hyvä opettaja, mitä minun on tehtävä periäkseni iankaikkisen elämän?” Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä paitsi yksin Jumala. Käskyt sinä tiedät: Älä tee aviorikosta, älä tapa, älä varasta, älä todista väärin, älä riistä keneltäkään mitään, kunnioita isääsi ja äitiäsi.” Mutta hän sanoi hänelle: ”Opettaja, tämän kaiken olen pitänyt nuoruudestani asti.” Mutta Jeesus katsoi häneen ja rakasti häntä ja sanoi hänelle: ”Yksi sinulta puuttuu. Mene ja myy kaikki, mikä sinulla on, ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaassa, ja tule ja seuraa minua ottain risti.” Mutta hän synkistyi siitä puheesta ja meni pois murheellisena, sillä hänellä oli paljon omaisuutta. Silloin Jeesus katsoi ympärilleen ja sanoi opetuslapsilleen: ”Kuinka vaikeata on niiden, joilla on rikkautta, tulla sisälle Jumalan valtakuntaan!” Niin opetuslapset hämmästyivät hänen sanoistaan. Mutta Jeesus vastasi taas ja sanoi heille: ”Lapset, kuinka vaikeata onkaan niiden, jotka luottavat rikkauteensa, tulla sisälle Jumalan valtakuntaan! Helpompi on kamelin käydä neulansilmästä läpi kuin rikkaan tulla Jumalan valtakuntaan.” Niin he hämmästyivät yhä enemmän ja sanoivat toisilleen: ”Kuka sitten voi tulla autuaaksi?” Ja Jeesus katsoi heihin ja sanoi: ”Ihmisille se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle; sillä Jumalan edessä on kaikki mahdollista.”

Tässä evankeliumitekstissä Jeesus kohtaa nuorukaisen, joka on rikkauksien alainen. Hän on rikas, mutta vaikka raha ja omaisuus itsessään on Jumalan hyvä lahja, oli mammona vallannut tämän nuorukaisen sydämen. Siitä oli tullut hänelle epäjumala. Jeesuksen sanoin: ”Kuinka vaikeata onkaan niiden, jotka luottavat rikkauteensa, tulla sisälle Jumalan valtakuntaan!” Rikkauksista voi tulla hyvin helposti voimakaskin epäjumala, joka sitoo ihmisen sydämen, mutta tämä sama vaara on myös maineessa, vallassa, hyvinvoinnissa, nautinnoissa, terveydessä ja ihmissuhteissa. Kaikissa näissä on suuri vaara tulla epäjumalaksi sitomaan meidän sydäntämme, vaikka niistä jokainen on annettu meille Jumalan hyvänä lahjana. Ne on annettu meidän lahjaksemme ja käytettäväksemme, mutta ei meitä hallitsemaan. Tämä nuori mies on siinä tilassa, josta Jeesus opettaa vuorisaarnassaan: ”Ei kukaan voi palvella kahta herraa; sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa.” Matt.6:24. Epäjumala sydämessämme estää meitä turvaamasta yksin Jumalaan ja hänen armoonsa, sekä iloitsemaan hänen lahjoistaan puhtaalla sydämellä. Kamelin sydän ei ole sidottu tavaroihin, joita se kantaa; mutta rikkaan sydän helposti tulee sidotuksi omaisuuteensa. Tämä on epäjumala, joka estää meitä luottamasta Jumalan armoon ja huolenpitoon. Mammonaan luottava mies on siis sekä epäjumalan palvoja että lain alla, pyrkien pelastaa itsensä omilla teoillaan. Mutta mitä sanoo Raamattu? Gal.5:4: Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi; te olette langenneet pois armosta. Syntisen luontomme tähden myös meitä ahdistavat joka päivä syntinen sydämemme ja sen epäjumalat. Mikä on sinun epäjumalasi, joka riistää sinulta Jumalan armoon turvaamisen? Mikä on sinun syntisi, joka erityisesti estää sinua pääsemästä sisälle Jumalan valtakuntaan?

 

Jeesus julisti miehelle lakia. Mutta meidän tulee muistaa, että Jumalan laki on hyvä ja pyhä rakkauden laki, jonka tehtävä on rakkaudessa riisua meidät omasta vanhurskaudestamme sekä epäjumalistamme, jotta me syntisinä ja vanhurskautta vailla saisimme Jumalan vanhurskauden lahjana Kristuksessa, lunastuksen kautta hänen veressään. Laki kuuluu jokaiselle epäjumalanpalvojalle, sekä jokaiselle omavanhurskaalle; ei evankeliumi. Mutta yksin armahtava evankeliumi kuuluu jokaiselle lain kauhistamalle syntiselle. Paavali julistaa tämän lain ja sitä seuraavan evankeliumin kaikille, myös sinullekin Roomalaiskirjeessään: Room.3:19-25: Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä; sentähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto. Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia, se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta. Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit. Jeesus rakasti miestä ja julisti hänelle lakia. Ja vaikka Jeesuksen sanat saivatkin miehen surulliseksi, rakkaudellisempaa tekoa ei Jeesus olisi voinutkaan tehdä – sillä hän halusi näin lain kautta osoittaa miehen synnit, jotta hänelle osoitettaisiin hänen syntinsä ja epäjumalansa; ja voisi sitten tulla vapautetuksi niiden alta evankeliumin kautta. Älä sinä sure, kun Pyhä laki kohtaa sinua, vaan tunnusta sen sana todeksi, ja usko sitten evankeliumi syntiesi sovituksesta.

Mies kysyy Jeesukselta: ”Hyvä opettaja, mitä minun on tehtävä periäkseni iankaikkisen elämän?” Hän pyrkii ansaitsemaan iankaikkisen elämän, kun kysyy, mitä tulisi tehdä. Kysyessään sitä, miten taivaan valtakunnan voisi ansioilla periä tämä nuorukainen osoitti myös olevansa lain alla. Mutta Jeesus vastaa: ”Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä paitsi yksin Jumala.” Jeesus muuttaa näin sanoen miehen näkökulman hänen omista ansioistaan Jumalan hyvyyteen. Perintöä ei anneta koskaan ansioiden mukaan, vaan perheeseen syntymisen ja kuulumisen tähden, rakkauden siteen tähden. Kristus on tullut lunastamaan meidät verellään, jotta meillä olisi Jumalan valtakunnan lapseus ja iankaikkisen elämän perintö armosta, ei ansioista. Gal.4:4-5: Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen, lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan. Jumalan valtakunnan ja iankaikkisen elämän perinnön Kristus on meille hankkinut lunastaessaan meidät kuolemallaan, ja tuonut sen meille sanassaan ja sakramenteissaan, erityisesti pyhässä kasteessamme, jossa meidät on otettu Jumalan lapsiksi. Joh.3:5: Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Jumalan valtakuntaan pääseminen on autuaaksi tulemista, ja autuas on jokainen, jonka synnit annetaan hänelle anteeksi, eikä niitä hänelle lueta. Room.4:6-8. Jeesus opettaa: ”Ihmisille se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle; sillä Jumalan edessä on kaikki mahdollista.” Hän on tullut lunastamaan meidät ja tekemään meistä verellään Jumalan lapsia ja taivaan perillisiä. Hän yksin on tie taivaaseen, totuus, joka tekee vapaaksi ja iankaikkinen elämä. Joh.14:6. Vaikka laki onkin Jumalan rakkauden laki, me olemme pahat, ja siksi se on hyvänä tuomarina meidän kuolemaan tuomitsijamme. Mutta evankeliumi julistaa vapautusta synnistä kaikille lain rikkoneille ja iankaikkista elämää kaikille kuolleille. Room.8:2: Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.

Jeesus osoittaa, että lain kautta ei kukaan kelpaa Jumalan edessä sanoen: ”Yksi sinulta puuttuu. Mene ja myy kaikki, mikä sinulla on, ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaassa, ja tule ja seuraa minua ottain risti.” Jeesus myös ohjaa nuorukaisen ristin teologian äärelle. Meidän kerskauksemme ei ole omissa ansioissamme, vaan siinä, että meidän heikkoudessamme ja hädässämme tulee Jumalan armo voimakkaaksi. Paavalin tavoin meidän kerskausemme ei ole missään omassamme, vaan Kristuksen ristissä yksin. Yhdessä hänen kanssaan saamme tunnustaa: ”Ja hän sanoi minulle: "Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa". Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan. Sentähden minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden; sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä.” 2.Kor.12:9-10. Meidän köyhyydessämme näkyy Jumalan armon rikkaus. Meidän rikkautemme on Kristuksen kalliissa veressä, jossa meillä on lunastus, syntien anteeksiantaminen. Ef.1:7. Ja kun meidät on nyt armosta autuutettu usko kautta, lahjana ja ilman tekoja, tulee meidän elää uusina ihmisinä rakkauden lain mukaan, Jumalan tahtoa noudattaen. Ef.2:8-10: Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.

Vain Kristus on täydellisesti täyttänyt rakkauden lain, kun me emme sitä voineet täyttää, mutta hänessä autuaina, vanhurskautetut hänen veressään ja häneen kastettuina meille on avattu sekä iankaikkisen elämän perintö sekä rakkauden lain mukaan eläminen uusina ihmisinä jo täällä ajassa. Room.6:4-14: Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman. Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa, kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi; sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä. Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin me uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan, tietäen, että Kristus, sittenkuin hänet kuolleista herätettiin, ei enää kuole: kuolema ei enää häntä vallitse. Sillä minkä hän kuoli, sen hän kerta kaikkiaan kuoli pois synnistä; mutta minkä hän elää, sen hän elää Jumalalle. Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa. Älköön siis synti hallitko teidän kuolevaisessa ruumiissanne, niin että olette kuuliaiset sen himoille, älkääkä antako jäseniänne vääryyden aseiksi synnille, vaan antakaa itsenne, kuolleista eläviksi tulleina, Jumalalle, ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle. Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman, koska ette ole lain alla, vaan armon alla.

Esa Yli-Vainio

Tue Sudan lähetystä

Sudankyltti1 

Lähetyskohteemme on Sleyn Sudan-lähetys 
Lahjoitukset lähetystilille 
IBAN: FI26 5732 7420 0588 19
BIC: OKOYFIHH ja viite 2286
MobilePay 89883