Armahtakaa! (5.7.2020)

5.sunnuntai helluntaista

Ihmisen asia ei ole tuomita lähimmäistään, sillä tuomiovalta kuuluu yksin Jumalalle. Meitä kehotetaan armahtamaan toisiamme ja edistämään oikeuden ja hyvyyden toteutumista. Kuulumme syntisten seurakuntaan, joka elää Jumalan anteeksiantamuksesta. (Kirkkokäsikirja)

Joh.8:2-11: Ja varhain aamulla hän taas saapui temppeliin, ja kaikki kansa tuli hänen luoksensa; ja hän istui ja opetti heitä. Silloin kirjanoppineet ja fariseukset toivat hänen luoksensa erään aviorikoksesta kiinni otetun naisen, asettivat hänet heidän keskelleen ja sanoivat Jeesukselle: ”Opettaja, tämä nainen on tavattu aviorikoksesta, itse teosta. Ja Mooses on laissa antanut meille käskyn, että sellaiset on kivitettävä; mutta mitä sinä sanot?” Mutta sen he sanoivat kiusaten häntä, jotta saisivat aihetta syyttääkseen häntä. Silloin Jeesus kumartui ja kirjoitti sormellaan maahan. Mutta kun he yhä edelleen kysyivät häneltä, ojensi hän itsensä ja sanoi heille: ”Joka teistä on synnitön, se ensimmäisenä heittäköön häneen kiven.” Ja taas hän kumartui ja kirjoitti maahan. Kun he tämän kuulivat ja heidän omatuntonsa todisti heidät syyllisiksi, menivät he pois toinen toisensa perästä, vanhimmasta alkaen viimeisiin asti; ja siihen jäi ainoastaan Jeesus, ja nainen, joka seisoi hänen edessään. Ja kun Jeesus ojentautui eikä nähnyt ketään muita kuin naisen, sanoi hän hänelle: ”Nainen, missä syyttäjäsi ovat? Eikö kukaan ole sinua tuominnut?” Hän vastasi: ”Ei kukaan, Herra.” Niin Jeesus sanoi hänelle: ”En minäkään sinua tuomitse; mene, ja älä enää tee syntiä.”

Fariseukset toivat Jeesuksen luokse naisen, joka on tavattu aviorikoksesta. Hän on siis pettänyt miestään jonkin toisen miehen kanssa, ja jäänyt kiinni itse teosta. Julkisesti naisen häpäisten he kuljettivat hänet väkijoukon huomion keskipisteeseen, Jeesuksen eteen temppeliin. Fariseukset toivat Jeesuksen luo kuitenkin ainoastaan tämän naisen, eikä tuota toista miestä, joka olisi myös pitänyt tuoda tuomittavaksi. Mooseksen kirjan kohta, johon kirjanoppineet viittaavat, on 3.Moos.20:10: Jos joku tekee aviorikoksen toisen miehen vaimon kanssa, jos hän tekee aviorikoksen lähimmäisensä vaimon kanssa, niin heidät, sekä avionrikkojamies että -nainen, rangaistakoon kuolemalla. Kuitenkin fariseukset eivät olleet välittäneet tuoda miestä Jeesuksen luo, näin osoittaen, etteivät he todella olleet huolissaan lain määräysten täyttämisestä, vaan kyseessä oli Jeesukselle viritetty ansa. Fariseukset luulivat nyt kehitelleensä niin hyvän kysymyksen, että miten Jeesus vain vastaisikaan, häntä voitaisiin syyttää. Jos hän kieltäisi naisen tuomitsemisen, hän asettuisi julkisesti Mooseksen lakia vastaan, ja häntä voitaisiin syyttää vääräksi opettajaksi. Jos hän taas tuomitsisi naisen kivitettäväksi, voisivat fariseukset syyttää Jeesusta epäjohdonmukaisuudesta: hänhän oli aiemmin esiintynyt syntisten ystävänä ja syönyt heidän kanssaan. Matt.9:10-13: Ja kun hän aterioi hänen kodissaan, niin katso, tuli monta publikaania ja syntistä, ja he aterioivat Jeesuksen ja hänen opetuslastensa kanssa. Ja kun fariseukset sen näkivät, sanoivat he hänen opetuslapsilleen: "Miksi teidän opettajanne syö publikaanien ja syntisten kanssa?" Mutta kun Jeesus sen kuuli, sanoi hän: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Mutta menkää ja oppikaa, mitä tämä on: 'Laupeutta minä tahdon enkä uhria'. Sillä en minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä."

 

Mutta ihmiseksi syntyneenä Jumalana Jeesus vastaa kirjanoppineille jumalallisella viisaudella. Hän ei kumoa Moosesta, vaan kohottaa tuon lain sanan osoittamaan myös kirjanoppineiden omaan sydämeen. Laki ei osoita ainoastaan tähän avionrikkojanaiseen, vaan myös jokaiseen paikallaolijaan, myös fariseuksiin ja kirjanoppineisiin. Ja Jeesuksen julistamana laki teki tehtävänsä. Se puri syvään. Room.3:19-20: Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä; sentähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto. Jumalan edessä, Kristuksen edessä lain sana tukki fariseustenkin suun – myös he tulivat syylliseksi Jumalan edessä. Tänään Jumalan pyhä laki katsoo myös sinua. Mistä synneistä se on saanut sinut kiinni kuluneena viikkona? Mikä synti tuomitsee sinut Jumalan edessä? Onko se ollut julkinen synti naisen tavoin, vai sydämen synti fariseuksien tavoin?  Jumala tietää syntisi.

Sinutkin on tämän syntisen naisen tavoin tuotu Jeesuksen eteen tuomiolle. Mutta toisin kuin fariseukset, me emme pakene synnintunnossamme Kristuksen luota, vaan tämän naisen lailla jäämme hänen luoksensa.  Me saamme tunnustaa syntimme – sekä ajatuksiemme, että sanojemme ja tekojemme synnit hänelle, ja kuulla Jeesukselta samat armolliset sanat: ”En minäkään sinua tuomitse. Mene, äläkä enää syntiä tee.” Apostoli Johannes kirjoittaa ensimmäisessä kirjeessään ihanat sanat: 1.Joh.1:8-2:2: Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä. Lapsukaiseni, tämän minä kirjoitan teille, ettette syntiä tekisi; mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas. Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien. Kristuksessa todella on koko maailman syntien sovitus. Hän on vuodattanut verensä ja kuollut meidän pelastukseksemme, meidän puolestamme, meille autuudeksi ja vanhurskaudeksi. Autuas on jokainen, jolle Herra ei lue syntiä. (Room.4:6-8) Kristuksen tähden Jumala ei sinulle lue mitään rikkomuksiasi, vaan sinulle luetaan Kristuksen veren armo ja hänen vanhurskautensa. Sen lain, joka sinut tuomitsee, on Kristus itse ottanut pois, kannettavakseen ja naulinnut sen ristille kanssaan. Kol.2:13-14: Ja teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja lihanne ympärileikkaamattomuuteen, teidät hän teki eläviksi yhdessä hänen kanssaan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset, ja pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meitä vastaan ja oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin. Evankeliumi julistaa, että Kristus ei ole tullut maailmaan syntisiä tuomitsemaan vaan vapahtamaan! 1.Tim.1:15; Joh.3:16. Naisen ei tarvinnut kuolla syntinsä tähden, eikä häntä tuomittu, vaikka hän jäi syyllisenä kiinni – mutta syytön Kristus joutui kuolemaan Jumalan lain ja ihmisten tuomion alaisena syntisten puolesta. Myös sinut on vapautettu kaikesta rangaistuksesta, koska Kristus on ottanut sinunkin paikkasi. Hänen sanansa julistaa syntien anteeksiantamusta sinullekin tänään, kuten apostoli Paavali kirjoittaa 2.Kor.5:18-21: Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.

Jeesus opettaa meitä tunnustamaan syntimme Jumalalle ja pyytämään niitä anteeksi, sekä julistaa itse ne anteeksiannetuiksi sanassaan. Hän varta vasten opetti meitä myös rukoilemaan Isä meidän -rukouksessa, että ”Anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.” Näin me vetoamme Jumalan sanan lupaukseen siitä, että meillä on Kristuksen tähden armollinen Jumala ja syntien anteeksiantamus, sekä sitä, että emme olisi paatuneita omassa sydämessämme vaan armahtaen antaisimme myös anteeksi ne synnit, jotka muut ovat tehneet meitä vastaan. Me emme saa kuvitella Jumalan armon olevan vain meitä varten. Syntiä emme saa suosia, mutta lähimmäisellemme meidän tulee antaa aina anteeksi, häntä armahtaen. Saammehan itsekin joka päivä yksin Jumalan armosta anteeksi monet syntimme. Näin Jeesus opettaa Matt.18:21-22: Silloin Pietari meni hänen tykönsä ja sanoi hänelle: "Herra, kuinka monta kertaa minun on annettava anteeksi veljelleni, joka rikkoo minua vastaan? Ihanko seitsemän kertaa?" Jeesus vastasi hänelle: "Minä sanon sinulle: ei seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän. Samanlainen mieli kuin Kristuksella oli syntisiä kohtaan olkoon myös meilläkin. Fil.2:1-8: Jos siis on jotakin kehoitusta Kristuksessa, jos jotakin rakkauden lohdutusta, jos jotakin Hengen yhteyttä, jos jotakin sydämellisyyttä ja laupeutta, niin tehkää minun iloni täydelliseksi siten, että olette samaa mieltä, että teillä on sama rakkaus, että olette sopuisat ja yksimieliset ettekä tee mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian pyynnöstä, vaan että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseänne ja että katsotte kukin, ette vain omaanne, vaan toistenkin parasta. Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli, joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti.

 

Esa Yli-Vainio

Tue Sudan lähetystä

Sudankyltti1 

Lähetyskohteemme on Sleyn Sudan-lähetys 
Lahjoitukset lähetystilille 
IBAN: FI26 5732 7420 0588 19
BIC: OKOYFIHH ja viite 2286
MobilePay 89883