Sanaa päivääsi kirjoituksia

    Kerskaus yksin Herrassa (21.6.2020, kirjeteksti)

    3.sunnuntai helluntaista

    Päivän tekstien keskeisenä sisältönä on kutsu Jumalan valtakuntaan ja kutsun kuulemisen tärkeys. Maallisen elämän tehtävät ja houkutukset saattavat estää ihmisiä ottamasta vastaan Jeesuksen kutsua. Joka epäröi ja vitkastelee, menettää tarjotun tilaisuuden. (Kirkkokäsikirja)

    1.Kor.1:26–31: Sillä katsokaa, veljet, kutsumistanne, ettei ole monta lihan mukaan viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista, vaan Jumala on valinnut sen, mikä on hullua maailmassa, saattaakseen viisaat häpeään, ja mikä heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi, saattaakseen häpeään sen, mikä on väkevää, ja mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäkseen tyhjäksi sen, joka jotakin on, ettei yksikään liha kerskaisi Jumalan edessä. Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi, että niinkuin on kirjoitettu: ”Joka kerskaa, hän kerskatkoon Herrasta.”

    Apostoli Paavali puhuu tässä kirjeessään ”Korintossa olevalle seurakunnalle, pyhitetyille Kristuksessa Jeesuksessa, kutsutuille pyhille, kaikkien niiden kanssa, jotka avuksihuutavat meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeä joka paikassa, sekä heidän että meidän” 1.Kor.1:2, uskoville, joilla oli runsas tieto ja Jumalan sanan tuntemus, mutta joidenka keskuudessa oli hajaannusta ja riitoja. Juuri tieto, osaaminen ja väkevyys Hengessä oli tehnyt korinttilaisista ylpeitä. Paavali näki tässä vaaran lihalliseen kerskaukseen ja salaiseen omavanhurskauden tavoitteluun. He luottivat omaan viisauteensa ja heissä oleviin Hengen hedelmiin.

    Ensiksi Paavali osoittaa, että Jumala yksin on kutsunut korinttilaiset Jeesuksen Kristuksen yhteyteen. Tämä ei tapahtunut heidän omalla viisaudellaan tai erinomaisuudellaan, väkevyydellään tai hurskaudellaan, vaan Jumalan rakkaudesta ja Hänen armostaan evankeliumin julistuksen välityksellä. Paavali haluaa korinttilaisten näkevän, etteivät he olleet viisaita, jalosukuisia ja mahtavia, että olisivat siten esittää ansioluetteloa Jumalalle, vaan ”Hän on tehnyt voimateon käsivarrellaan; hän on hajottanut ne, joilla oli ylpeät ajatukset sydämessään” Luuk.1:51. Lain sana osoitti korinttilaisille ja osoittaa meillekin, että olemme syntiset ja syylliset Jumalan edessä, täysin ja täydellisesti Hänen tahtonsa rikkoneet ja vikapäitä helvetin rangaistukseen. Se murtaa kaiken omankelpaavuuden. Ps.51:7: Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt; Ps.143:2: Älä käy tuomiolle palvelijasi kanssa, sillä ei yksikään elävä ole vanhurskas sinun edessäsi. Mutta evankeliumin sana elvyttää kuoletetun ja synnyttää uskon julistaessaan Jumalan armoa ja syntien anteeksiantamusta joka ikisen edestä kärsineen Kristuksen veressä. Ps.32:1: Autuas on se, jonka rikos on annettu anteeksi, jonka synti on peitetty; Jes.53:5: mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, jotta meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut. Laki murtaa omavanhurskauden ja paljastaa synnin, ja näin valmistaa evankeliumin sanalle vanhurskaudesta Kristuksen edessä: Ps.34:19: Lähellä on Herra niitä, joilla on särjetty sydän, hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.

     

    Korinttilaiset ja meidät on Jumala kutsunut elämään Kristuksen veriarmon turvissa, ei omassa saastaisessa kelvollisuudessamme. Paavalin ydinohje korinttilaisille on Room.12:16 mukaisesti: Olkaa keskenänne yksimieliset. Älkää korkeita ajatelko, vaan liittykää nöyrien seuraan. Älkää olko itse mielestänne viisaita. Me Kristukseen turvaavat, hänen nimeänsä avuksemme huutavat, emme ole LIHAN mukaan viisaita, mahtavia, tai jalosukuisia, mutta HENGESSÄ, uskon kautta Kristuksen sovintovereen meillä on Hengellinen viisaus eli usko, mahtavuutemme on Jeesus Kristus, ja jalosukuisuutemme on hänen jalosukuisuutensa: olemme Jumalan ottolapsia, koska Jumalan Poika Jeesus Kristus asuu meissä uskon kautta.

    Kutsuminen on siis Jumalan kaikkivaltias rakkauden armoteko. Hän haluaa koko maailman kaikkien ihmisten pelastusta uskon kautta hänen ristiinnaulittuun Poikaansa. Syntisen ihmisen luonnollinen lain orjan ajattelu kuitenkin etsii vanhurskautta itsestään ja tarjoaa kelvollisuutta Jumalalle viisaudestaan ja väkevyydestään. Tämä lainvanhurskauden tavoittelu kuitenkin päinvastoin riistää meiltä ainoan pelastuksen: Kristuksen veriarmon. Gal.5:4: Olette erotetut Kristuksesta, te, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi; olette langenneet pois armosta. Kukaan ei lakia kykene täyttämään, mutta siksi Jumalan armosta on vanhurskaus uskon kautta, ei laista. Jotta kelpaavuutemme olisi yksin Kristuksen veren anteeksiantamuksessa, on Jumala valinnut hulluuden, heikkouden ja halpasukuisuuden, ettei laki pääsisi vanhurskautuksen asiaan väliin pilaamaan. Armo, johon on liitetty pieninkin vaatimus, ei enää armoa ole, vaan JO SILLOIN mitä ankarin laki. Jos Kristuksen sovitustyön rinnalle liittää edes rakkauden Jumalaan, pelastumisemme valuu tyhjiin. Siksi Jumala on tehnyt sen, mikä lain silmissä jotakin on, eli teot ja oman kilvoittelun, uskon, palvelemisen ja rakkauden, kaiken laintäyttämisen, tyhjäksi, jotta yksin Kristus Jeesus ja armo hänen veressään tulisi meille ainoaksi pelastukseksi. Gal.3:22: Mutta Raamattu on sulkenut kaikki synnin alle, jotta lupaus annettaisiin uskon kautta Jeesukseen Kristukseen niille, jotka uskovat. Herran edessä ei yksikään liha voi kerskata eikä lakivanhurskaudesta, vaan ainoastaan siitä, että meillä on Jeesus Kristus ja armahdus lain kirouksesta hänen kuolemassaan. Sen saat uskoa vapaasti, ilmaiseksi, lahjana juuri sinulle nyt heti.

    Jumalasta on meidän olemisemme Kristuksessa, laissa oleminen ja lain alla pysyminen on aivan omia heiniämme kadotukseksi. Paavali sanoo, että Kristus ”on tullut meille viisaudeksi”, mikä tarkoittaa, että Jeesus Kristus ja hän ristiinnaulittuna on kaikki, mitä meidän tulee tietää ja mihin turvautua uskossa. Hän on tullut meille pyhitykseksi, sillä meidät on hänen verellään pyhitetyt Hepr.10:10: Tämän tahdon kautta me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla yhdellä kertaa, 14: Sillä yhdellä uhrilla hän on tehnyt pyhitettävät täydellisiksi; Hepr.13:12: Sentähden myös Jeesus, pyhittääkseen omalla verellänsä kansan, kärsi portin ulkopuolella. Hän on meidän lunastuksemme, sillä verellään hän lunasti meidät lain, synnin ja kuoleman orjuudesta armoon ja ikuiseen elämään. Kol.1:14: Hänessä meillä on lunastus hänen verensä kautta, syntien anteeksiantamus; Ef.1:7: Jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, syntien anteeksiantamus, hänen armonsa rikkauden mukaan; 1.Piet.1:18,19: Tietäen, ettette ole katoavaisella hopealla tai kullalla lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verellä, niinkuin virheettömän ja tahrattoman karitsan.

    Meidänkin jokaisen tulisi varoa omavanhurskauden ansaa silloinkin, kun se nousee Raamatuntuntemuksesta tai Hengen voimasta, sillä se ajatus on aina vieraanamme ”vanhan aatamin” luonteessaamme, ja olkoon kerskauksemme yksin Herrasta, nimittäin Herrasta Kristuksesta, meidän edestämme teurastetusta Jumalan Karitsasta. Kun laki meitä syntisinä tuomitsee ja perkele kiusaa, on kerskauksemme yksin Herrasta tällainen: ”Minä en ole, laki, sinun silmissäsi itse mitään muuta kuin syntinen ja saastainen, mutta uskon kautta minulla on Kristus, minulla on Herra, ja hänen lupauksensa, täydellinen anteeksianto ja vanhurskaus hänen veressään. Ja sinut, perkele, hän on ristillä voittanut, sinut ja kuoleman ja koko helvetin kadotuksen. Hänen veressään minulla on vain armo, autuus ja taivas!

     

    Esa Yli-Vainio