Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne. Ja kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa.

Jeesus ilmaisee jumalallisen voimansa (19.01.2020)

2. sunnuntai loppiaisesta

Kaanan häitä kuvaava teksti oli aikoinaan yksi loppiaisen aiheista. Kun kertomus tietäjistä liitettiin keskiajalla loppiaiseen, evankeliumiteksti Kaanan häistä sijoitettiin toiseen loppiaisen jälkeiseen sunnuntaihin. Näin kirkkovuodessa siirrytään Jeesuksen lapsuudesta hänen julkisen toimintansa alkuun. Jeesus kutsuu ihmisiä näkemään Jumalan suuria tekoja. (Kirkkokäsikirja)

Joh.4:5-26: Niin hän tuli Sykar nimiseen Samarian kaupunkiin, joka on lähellä sitä maa-aluetta, jonka Jaakob oli antanut pojalleen Joosefille. Ja siellä oli Jaakobin lähde. Kun nyt Jeesus oli matkasta väsynyt, istui hän lähteelle. Ja oli noin kuudes hetki. Niin tuli Samariasta nainen ammentamaan vettä. Jeesus sanoi hänelle: "Anna minun juoda". Sillä hänen opetuslapsensa olivat lähteneet kaupunkiin ruokaa ostamaan. Niin Samarialainen nainen sanoi hänelle: "Kuinka sinä, joka olet juutalainen, pyydät juotavaa minulta, samarialaiselta naiselta?" Sillä juutalaiset eivät seurustele samarialaisten kanssa. Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Jos sinä tietäisit Jumalan lahjan, ja kuka se on, joka sinulle sanoo: 'Anna minun juoda', niin sinä pyytäisit häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä." Nainen sanoi hänelle: "Herra, eihän sinulla ole ammennusastiaa, ja kaivo on syvä; mistä sinulla sitten on elävä vesi? Oletko sinä suurempi kuin isämme Jaakob, joka antoi meille tämän kaivon ja joi siitä itse sekä hänen poikansa ja karjansa?" Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Jokainen, joka juo tätä vettä, janoaa jälleen, mutta kuka ikinä juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, hänen ei koskaan tule jano; vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kuohuu iankaikkiseen elämään". Nainen sanoi hänelle: "Herra, anna minulle sitä vettä, ettei minun tulisi jano eikä minun tarvitsisi käydä täällä ammentamassa". Jeesus sanoi hänelle: "Mene, kutsu miehesi ja tule tänne". Nainen vastasi ja sanoi: "Ei minulla ole miestä". Jeesus sanoi hänelle: "Oikein sanoit: 'Ei minulla ole miestä', sillä viisi miestä sinulla on ollut, ja se, joka sinulla nyt on, ei ole sinun miehesi; sen sanoit totta." Nainen sanoi hänelle: "Herra, minä näen, että sinä olet profeetta. Meidän isämme ovat kumartaen rukoilleet tällä vuorella; ja te sanotte, että Jerusalemissa on se paikka, jossa tulee rukoilla." Jeesus sanoi hänelle: "Nainen, usko minua! Tulee aika, jolloin ette rukoile Isää tällä vuorella ettekä Jerusalemissa. Te rukoilette sitä, jota ette tunne; me rukoilemme sitä, minkä me tunnemme, sillä autuus on juutalaisista. Mutta tulee aika ja on jo, jolloin totiset rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa; sillä senkaltaisia rukoilijoita Isä etsii. Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa." Nainen sanoi hänelle: "Minä tiedän, että Messias, jota nimitetään Kristukseksi, on; kun hän tulee, ilmoittaa hän meille kaikki". Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen, joka puhun kanssasi".

Keskipäivän kuumaan aikaan Jeesus istuutuu Sykarissa, Samarian alueella, väsyneenä kulkemastaan matkasta sekä päivän kuumuudesta. Kaivo, jolla hän istuu, oli tuolloin koko Israelin syvin. Hän käy nyt erityisen kummallisen keskustelun kaivolle saapuvan samarialaisen naisen kanssa, julistaen tälle evankeliumia. Tässä siis Jeesuksen väsymys osoittaa, että hän on todella ihminen, mutta hänen sanansa osoittavat hänen olevan Jumalan Poika. Jumalan lahjaa on kaikki, mitä meillä on. Elämä, vesi ja ruoka, rauha, aviopuoliso, lapset, varjelus, usko, pelastus.

Elävä vesi tarkoittaa vettä, jossa on elämä ja joka saa aikaan elämää. Se vesi ei ole paikallaan, vaan lähteen tavoin pulppuaa uutta ja virvoittavaa vettä nautittavaksi. Sitä ei tarvitse työllä hankkia, vaan se kuohuu jokaiselle saataville. Tämä elävä vesi, jota Jeesus haluaa antaa, on syntien anteeksiantamus ja usko, jossa meillä on iankaikkinen elämä ja autuus. Erityisellä tavalla tämä Jeesuksen antama elävä vesi on pyhä kaste Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, jossa meillä on uudesti syntyminen ja uusi elämä, ja joka jokaiselle päivälle pulppuaa evankeliumin lupausta ja syntien anteeksiantamusta Jeesuksen veressä.

Vaikkakin nainen hämmentyi, hän ei pitänyt Jeesusta suurempana kuin isää Jaakobia. Jaakob oli antanut lähteen, joka yhä virvoitti syvällä maan sisällä olevalla vedellä. Jeesus sen sijaan tarjosi vettä, joka pulppusi taivaasta – hänestä itsestään. Hän on se lähde, josta tuo vesi pulppuaa, kuten hänen kylkensä haavasta vuoti verta ja vettä, kun hän kuoli syntiemme sovitukseksi. Hänen ristinsä on elämän puu, ja hänen armovaltaistuimensa on elämän virran lähde. Jaakob oli suuri patriarkka, mutta hänkin jopa painimalla kiinni pitäen halusi Jeesukselta tuota siunausta. Jeesus on ihmiseksi tullut Jumala, paljon Jaakobia suurempi. Hän on patriarkkojen Jumala.

Jano meille tulee luonnollisesti, koska elimistössämme ei ole tarpeeksi nestettä. Hengellinen, vanhurskauden ja pelastuksen jano meillä on, koska meissä itsessämme ei tuota vanhurskautta ole, emmekä millään omallamme voi itseämme pelastaa. Mutta tähän janoon Jeesus tarjoaa sitä vettä, joka hänellä on annettavanaan. Joka saa Jeesukselta tuota vettä, siis evankeliumin ja syntien anteeksiantamuksen, hänelle ei koskaan tule jano hengellisesti. Jumalan sanan nälkä ja jano meillä tosin tuleekin olla, niin että lasten tavoin haluamme sanan väärentämätöntä maitoa, joka meidän janomme tyydyttää ja tuo rauhan ja virvoituksen. Mutta se jano, joka meillä on omassatunnossamme, nimittäin epätoivo ja kaipaus löytää armo ja pelastus – sitä meille ei enää tule, sillä Kristuksen antama lupaus ja hänen verellään hankkimansa syntien anteeksiantamus on iankaikkinen. Joka päivä tuo sydämessä oleva autuuden lähde pulppuaa virvoittavaa vettä. Tässä voimallinen tuki on pyhä kasteemme sekä ehtoollinen. Ensimmäinen on se vesi, jonka kautta olemme saaneet uuden, iankaikkisen elämän ja joka yhä meitä vahvistaa; ja toinen tarjoaa meille toistuvasti samaa Golgatan ristillä uhrattua ruumista ja verta, tosi ruokaa ja juomaa, jossa on meillä todellinen syntien anteeksiantamus ja iankaikkisen elämän lääke, ravinto sielumme nälkään.

Tämän janon huomaamaan Jeesus myös puhui tälle naiselle. Hän puhui nyt kaikkitietävänä Jumalana, ja johdatti lakia julistamalla naisen huomaamaan, että tämä oli syntinen. Tämän kuullessaan nainen todella tunnusti syntinsä, ja tuli Jeesuksen sanojen tähden tunnusti hänet ensin profeetaksi, sitten epäsuorasti kysyi, josko hän oli Kristus. Samalla tavalla meidätkin lain sana johdattaa tunnustamaan syntimme kaikkitietävän Jumalan edessä. Miten sinä rukoilet? Mitä syntejä on sinun elämässäsi? Onko sydämessäsi epäjumalan palvonta, kateus ja viha, aviorikoksen ajatukset? Kaiken tämän Jumala näkee ja kaiken tämän laki tuomitsee. Mutta rohkeasti saamme tunnustaa syntimme, kun tunnustamme ne Jeesukselle. Hän ei hylkää eikä tuomitse, vaan pelastaa jokaisen syntisen, joka häneen turvaa. Usko Jeesukseen, kuten hänkin kehottaa naista uskomaan. Jeesukseen uskovalla ei ole mitään kadotustuomiota eikä lain viha häntä kohtaa, sillä Kristus on sen tuomion ja vihan jo itse kantanut, kärsinyt ja verellään sovittanut. Jeesuksen sanat kuuluvat sinullekin. Hän on myös sinun vapahtajasi ja Kristuksesi.

Jumalaa rukoillaan hengessä ja totuudessa. Jumala ei ole temppeli eikä se vuori, jolla samarialaiset rukoilivat, ja jonne he rakensivat oman temppelinsä 300 ekr. Jumala ei ole ainetta ja paikkaan sidottu. Mutta vanhan liiton aikana rukoiltiin Jerusalemin temppelissä, koska siellä Jumalan armo asui, siellä oli hänen läsnäolonsa ja nimensä, koska siellä toimitettiin jokapäiväistä sovitusuhria. Mutta Kristus on tullut uuden liiton temppeliksi, kun hän sai aikaan iankaikkisesti kelpaavalla uhrillaan täydellisen sovituksen. Hänen kauttaan meillä on pääsy Isän luo. Kristus on meidän temppelimme, ja rukoilemme hengessä ja totuudessa, kun rukoilemme uskossa Jeesukseen ja hänen nimessään. Jeesus on tie, totuus ja elämä. Ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin hänen kauttansa. Juutalaisten ja samarialaisten välillä vallitsi vihamielisyys, mutta Jeesus ei välitä tästä yhtään. Ainoa opetus, jossa on kuultavissa ojennus koskee sitä, että samarialaiset rukoilevat häntä, jota eivät tunne. Mutta Jumala tunnetaan oikein vain Kristuksessa ja Kristus tunnetaan oikein meidän puolestamme kuolleena ja ylösnousseena. Jumalaa tulee rukoilla hengessä ja totuudessa, siis uskossa Jeesukseen Kristukseen. Tähän Jeesus haluaa ohjata myös tuon Sykarin naisen, sekä samoin sinut ja minut. Paras rukous on Herran itsensä opettama Isä Meidän -rukous.

Pyhä Henki on se, joka vaikuttaa sanassa ja sakramenteissa uskon ja joka auttaa meitä rukouksessamme. Hän on puolustajanamme, johdattaen meidät Jumalan sanan luo, virvoittavien vetten lähteelle. Hän liittää meidät Isään ja Poikaan, sillä hän on lähtöisin Isästä ja Pojasta, niin kuin me tunnustamme. Näin on Jeesuksen veri meidän lunastuksemme, sen tuoma syntien anteeksianto meidän vanhurskautemme. Ja näin on Pyhä Henki meidän pyhittäjämme liittäen meidät Jumalan sanaan ja sakramentteihin, ja näin asuen meidän sydämissämme vaikuttaen Jumalan armon kautta sen, että meissä tuo sana on elävän veden lähde – sellainen lähde, josta saamme jakaa virvoitusta muillekin.

 

Esa Yli-Vainio

Kasteen lahja (12.1.2020)

1.Sunnuntai loppiaisesta

Sunnuntain aiheena on Jeesuksen kaste, loppiaisen vanhakirkollinen aihe. Jeesuksen kasteesta näkökulma laajenee kristilliseen kasteeseen yleensä. Kaikki Uuden testamentin tekstit keskittyvät tänä sunnuntaina kasteeseen ja sen merkitykseen kristityn elämässä. Jeesuksen kaste hänen kärsimystiensä alkuna on meidän kasteemme perusta. Kasteessa meidät on liitetty Kristukseen ja hänen kirkkoonsa.

Joh.1.29-34: Seuraavana päivänä hän näki Jeesuksen tulevan tykönsä ja sanoi: "Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! Tämä on se, josta minä sanoin: 'Minun jälkeeni tulee mies, joka on ollut minun edelläni, sillä hän on ollut ennen kuin minä'. Ja minä en tuntenut häntä; mutta sitä varten, että hän tulisi julki Israelille, minä olen tullut vedellä kastamaan."  Ja Johannes todisti sanoen: "Minä näin Hengen laskeutuvan taivaasta alas niinkuin kyyhkysen, ja se jäi hänen päällensä. Ja minä en tuntenut häntä; mutta hän, joka lähetti minut vedellä kastamaan, sanoi minulle: 'Se, jonka päälle sinä näet Hengen laskeutuvan ja jäävän, hän on se, joka kastaa Pyhällä Hengellä.' Ja minä olen sen nähnyt ja olen todistanut, että tämä on Jumalan Poika."

Johannes Kastajan suurenmoinen saarna, ”Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailma synnin!” sisältää suuren evankeliumin armon kirkkaana ja selvänä. Jeesus on Toisen Mooseksen kirjan luvun 12 uhratun pääsiäiskaritsan täyttymys, sillä hänen verensä kautta tulee vapautus orjuudesta. Hän ottaa pois – toisin sanoen ottaa kantaakseen ja vie mukanaan pois maailman synnin aivan kuten 3.Moos.16:21-22 asetettiin ”syntipukki” kantamaan kansan synnit erämaahan, jossa ne kuoletettiin sen kanssa. Luther: ”Jumalan Poika sanoo minulle: Sinä et enää ole syntinen, vaan minä.  Minä olen sinun sijaisesi… kaikki sinun syntisi ovat asetetut minun ylleni, eivät sinun.” Koko maailman synnit ovat todella kannetut ja sovitetut Jeesuksen ruumiin ja veren uhrissa. Maailma tarkoittaa kaikkia ihmisiä, jokaista, joka koskaan on elänyt. Tässä evankeliumi on niin laaja, että se sulkee jokaisen sisäänsä. Koko maailman – siis myös sinun ja minunkin synnit Jeesus on sovittanut. 2.Kor.5:19-21: ”Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa, eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis rukoilemme: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. Sen, joka ei synnistä mitään tietänyt, tehtiin meidän puolestamme synniksi, että me tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi hänessä.” Tässä on iankaikkisesti kelpaava autuus, Jeesuksen sijaiskärsiminen, hänen kuolemansa ja verensä, jotka ovat tuoneet meille syntien anteeksiantamuksen ja Jumalan armon. Kun Kristus on jo kantanut sinunkin syntisi, sinä olet tuomiosta vapaa. Kun Kristuksen veri on sovittanut koko maailman synnit, ovat myös sinun syntisi sovitetut. Evankeliumi asettaa syntisten tilalle Kristuksen, joka kuolee kaikkien puolesta, kaikkien sijaisena. Jes.53:4-5 Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut. Tämän takia syylliset ja syntiset ovat tuomiosta vapaat. Ja kun Kristus nousi kuolleista, on jokaiselle armosta lahjana hänessä iankaikkinen elämä. Ei ole muuta armoa kuin tämä Golgatan veren armo, ei toista evankeliumia, ei toista taivaan tietä, ei toista totuutta, joka tekee meidät vapaiksi.

Mutta miten tähän liittyy kaste? Haluavatko vanhat luterilaiset ja evankeliset puhuessaan kasteen armosta nostaa Kristuksen kuoleman ja verievankeliumin lisäksi toisen armon, joka perustuu kasteeseen? Ei suinkaan! Vaan on kysymys siitä, että Golgatalla on armo meille hankittu ja ansaittu, mutta siellä sitä ei ole meille jaettu. Sen sijaan Jumalan sana ja sakramentit eivät sitä meille ansaitse, mutta ne toimittavat ja välittävät sen meille uskolla omistettavaksi. Sana, joka kasteessa toimii liittää meidät myös henkilökohtaisesti osalliseksi siitä suuresta sovituksesta, jonka Kristuksen veri on jo valmiiksi aivan jokaiselle saanut aikaan. Sen sijaan ulkopuolella sanan ja sakramenttien emme mitenkään voi tulla tästä osallisiksi. Jumala tosin ei ole sanaansa sidottu, mutta me emme voi etsinnöillämme löytää Kristusta ja hänen armoaan mistään muualta kuin sanasta. Sakramentit, kaste ja ehtoollinen ovat ”verbum visibilis”, näkyvää sanaa. Siinä evankeliumi kaikkine siunauksineen tarjotaan meille konkreettisessa muodossa. Tätä me tarvitsemme, sillä syntikään ei ole vain ajatuksissamme, vaan koko luonnossamme ja lihassamme.

Herran huoneessa (5.1.2020)

2.Sunnuntai joulusta

Tämän juhlapyhän perinteisen evankeliumin aihe on Jeesus kaksitoistavuotiaana temppelissä. Varttuessaan jokainen lapsi etsii oman kutsumuksensa salaisuutta. Kristillinen seurakunta kohtaa Jeesuksen kokoontuessaan jumalanpalvelukseen kirkkoon, Jumalan huoneeseen. Siellä se yhdessä taivaan enkelien ja pyhien kanssa kiittää ja ylistää Jumalan suuria tekoja. Sieltä se myös löytää oman kutsumuksensa ja tehtävänsä. Yhteinen jumalanpalvelus ja toistemme palveleminen kuuluvat yhteen. (Kirkkokäsikirja)

Joh.10:22-30: ”Sitten oli temppelin vihkimisen muistojuhla Jerusalemissa, ja oli talvi. Ja Jeesus käyskeli pyhäkössä, Salomon pylväskäytävässä. Niin juutalaiset ympäröivät hänet ja sanoivat hänelle: 'Kuinka kauan sinä pidät meidän mieltämme kiihdyksissä? Jos sinä olet Kristus, niin sano se meille suoraan.' Jeesus vastasi heille: 'Minä olen sanonut sen teille, ja te ette usko. Ne teot, joita minä teen Isäni nimessä, ne todistavat minusta. Mutta te ette usko, sillä te ette ole minun lampaitani. Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Ja minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni. Minun Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kaikkia, eikä kukaan voi ryöstää heitä minun Isäni kädestä. Minä ja Isä olemme yhtä.'”

Temppelin vihkimisen muistojuhla oli myös nimeltään Valon juhla tai Hanukka. Sitä vietettiin joulukuussa temppelin uudelleenkäyttöönottamisen muistoksi. Antiokhos IV Epifanes, seleukkidihallitsija valloitti Jerusalemin, kielsi ympärileikkaamisen kuoleman uhalla, sekä Jumalan sanan lukemisen ja kirjoittamisen. Hän myös häpäisi temppelin pystyttämällä sinne epäjumalankuvan. Vuonna 167 ekr. häpäisty temppeli puhdistettiin ja juutalaiset saivat itsenäisyyden. Iloista hanukkaa vietettiin tämän muistoksi. Epäilemättä temppelin puhdistukseen liittyvät tapahtumat olivat Jeesuksenkin mielessä hänen kävellessään Salomon pylväskäytävässä tuon juhlan aikana. Salomon pylväskäytävä oli erillinen, suojattu alue temppelin itäosassa, joka oli viimeinen Salomon temppelistä jäljelle jäänyt osa. Rabbit tapasivat opettaa siellä opetuslapsiaan. Koko Johanneksen evankeliumin luvun 10 sisältämä Jeesuksen opetus siitä, että hän on lammasten ovi (Joh.10:7) sekä Hyvä Paimen, joka tuntee lampaansa ja hänen lampaansa tuntevat hänet, kuten hän tuntee Isän ja Isä hänet (Joh.10:14,15). Nyt Jeesus palaa takaisin tähän aiheeseen.

Juutalaisten kiihtymys – siis malttamattomuus ja epäily - kertoo heidän vastentahtoisuudestaan uskoa Jeesukseen.  He olivat sananmukaisesti ”sielussaan kohotetut”, siis kuohuksissa. He eivät tienneet, mitä ajatella Jeesuksesta, mutta olivat aivan valmiit kivittämään Jeesuksen, jos hän nyt suoraan sanoisi olevansa messias. Jo valmiiksi juutalaiset olivat kiihdyksissä, kun Jeesus oli opetuksessaan puhunut itsestään Isän Jumalan Poikana. Näin oli käynyt jo aiemminkin Joh.5:17.-18: ”Mutta Jeesus vastasi heille: "Minun Isäni tekee yhäti työtä, ja minä myös teen työtä". Sentähden juutalaiset vielä enemmän tavoittelivat häntä tappaaksensa, kun hän ei ainoastaan kumonnut sapattia, vaan myös sanoi Jumalaa Isäksensä, tehden itsensä Jumalan vertaiseksi.” Jeesus vastaa nyt kuitenkin mestarillisesti. Kun juutalaiset vaativat, että hän julkisesti sanoo heille, tässä ja nyt, onko hän Kristus, valmiina kivittämään hänet, hän sanoo rohkeasti, suoraakin suoremmin, ettei ole puhunut mitään salassa. Hän on jo sanonut olevansa Kristus, ja hänen suuret tekonsa todistavat näin olevan. ”Ne teot, joita minä teen Isäni nimessä, ne todistavat minusta. He kyllä olivat kuulleet, mitä Jeesus oli itsestään sanonut, ja nähneet, mitä Jeesuksen tekemät teot todistavat. Silti he eivät uskoneet, vaan alati epäilivät. Jeesus ikään kuin sanoo rohkeasti, että ”Minähän olen puhunut, mutta te ette uskoneet! Missä olivat korvanne? Minähän olen tehnyt tunnusteot! Missä ovat olleet silmänne?”

Tue Sudan lähetystä

 

Lähetyskohteemme on Sleyn Sudan-lähetys 
Lahjoitukset lähetystilille 
IBAN: FI26 5732 7420 0588 19
BIC: OKOYFIHH ja viite 2286
MobilePay 89883