Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne. Ja kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa.

Totuus ja harha (2.8.2020)

9. sunnuntai helluntaista

Kristitty joutuu elämässään kamppailemaan erottaakseen totuuden valheesta ja oikean väärästä. Jumalan tunteminen ja hänen tahtonsa kyseleminen ohjaavat häntä totuuteen. (Kirkkokäsikirja)

Matt.7:13-14: Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja se tie leveä, joka vie kadotukseen, ja monta on niitä, jotka siitä sisälle menevät; mutta se portti on ahdas ja se tie on kapea, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.

Tässä on meillä Herran Jeesuksen opetus siitä, että taivaaseen ja ikuiseen elämään on vaikea päästä. Itse asiassa se on mahdotonta meille syntisille ihmisille. Kun rikas nuorukainen tuli Jeesuksen luo, hän opetti, että helpompi on kamelin käydä neulansilmästä läpi kuin sen, joka luottaa rikkauteensa, päästä sisälle taivaan valtakuntaan. Tähän joutuivat opetuslapset kysymään: ”Kuka sitten voi pelastua”. Heille Jeesus vastaa: ”Ihmiselle se on mahdotonta, mutta Jumalan edessä on kaikki mahdollista.” (Matt.19:25-26). Tässä puhutaan samasta asiasta: pelastumisesta ja taivasten valtakuntaan pääsemisestä. Meistä jokainen kulkee tiellä tämän elämän ajan ja astuu kerran portista, mutta kumpaa tietä kuljemme: kadotuksen vai pelastuksen tietä? Kummasta portista kerran astumme: kadotuksen vai taivaan?

Jeesus ei tässä kohtaa eikä missään muuallakaan opeta mitään uutuuksia tai salaperäistä toista tietä pelastukseen. Koko Raamattu on Jumalan sanaa, ja se kertoo selvästi, mitä nämä Jeesuksen kertomat tiet ja portit ovat. Kadotukseen vievä leveä tie ja avara portti on meidän omien tekojemme tie, oman hurskautemme tie ja synnin tie. Sen takia sitä kutsutaan leveäksi tieksi, sillä sitä pitkin kävelevät kaikki ihmiset. Jokainen meistä on syntinen, sillä Aadamin lankeemuksen tähden jokainen meistä on syntisenä syntynyt ja päivittäin tekee syntiä. Jokaisen ihmisen kohdalla on totta, mitä Paavali kirjoittaa psalmeja lainaten: Room.3:10-17: ”Ei kukaan ole vanhurskas, ei yksikään, ei ole yhtään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa; kaikki ovat poikenneet harhaan, kerrassaan kelvottomiksi tulleet; ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei yhtäkään. Heidän kurkkunsa on avoin hauta, kielellään he pettävät, kyykäärmeen myrkkyä on heidän huultensa alla; heidän suunsa on täynnä kirousta ja katkeruutta. Heidän jalkansa ovat nopeat verta vuodattamaan, hävitystä ja kurjuutta on heidän teillään, ja rauhan tietä he eivät tunne.” Syntisyytemme takia päivittäin rikomme Jumalaa vastaan ja kuljemme synnin ja kuoleman tietä. Koska emme synnin takia tunne Jumalaa, emme myös tunne rauhan tietä, joka on pelastuksen tie. Tämän rauhan on Jeesus tuonut Jumalan edessä, ja se on syntien sovitus. Avara portti on lain kirouksen, tuonelan ja iankaikkisen kuoleman portti. Siitä kuuluisi astua jokaisen, joka on syntiä tehnyt.

Tuonelan portit eivät kuitenkaan voi mitään sille, joka Pietarin tavoin uskoo Jeesukseen Kristuksenaan, pelastajanaan, Elävän Jumalan Poikana, joka on sovittanut jokaisen synnit. Matt.16:18. Ja minä sanon sinulle: sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita. Synnin takia kadotuksen tiestä on tullut avara, ja pelastuksen tiestä kapeaakin kapeampi. Jeesus itse selittää tämän vertauksessaan Luuk.13:23-30: Ja joku kysyi häneltä: "Herra, onko niitä vähän, jotka pelastuvat?" Niin hän sanoi heille: "Kilvoitelkaa päästäksenne sisälle ahtaasta ovesta, sillä monet, sanon minä teille, koettavat päästä sisälle, mutta eivät voi. Sen jälkeen kuin perheenisäntä on noussut ja sulkenut oven ja te rupeatte seisomaan ulkona ja kolkuttamaan ovea sanoen: 'Herra, avaa meille', vastaa hän ja sanoo teille: 'En minä tunne teitä enkä tiedä, mistä te olette'. Silloin te rupeatte sanomaan: 'Mehän söimme ja joimme sinun seurassasi, ja meidän kaduillamme sinä opetit'. Mutta hän on lausuva: 'Minä sanon teille: en tiedä, mistä te olette. Menkää pois minun tyköäni, kaikki te vääryyden tekijät.' Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys, kun näette Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin ja kaikkien profeettain olevan Jumalan valtakunnassa, mutta huomaatte itsenne heitetyiksi ulos. Ja tulijoita saapuu idästä ja lännestä ja pohjoisesta ja etelästä, ja he aterioitsevat Jumalan valtakunnassa. Ja katso, on viimeisiä, jotka tulevat ensimmäisiksi, ja on ensimmäisiä, jotka tulevat viimeisiksi."

Mutta pelastuksen tie ei ole kapea sen takia, että meidän olisi töillämme vaikea sitä kulkea, Sitä ei töillä kuljeta ollenkaan. Sillä tiellä ei töistä tiedetä mitään, sillä pelastuksen ja iankaikkisen elämän tie on armon tie, syntien anteeksiantamuksen tie, Jeesus Kristus itse. Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Ja mihin minä menen - tien sinne te tiedätte." Tuomas sanoi hänelle: "Herra, me emme tiedä, mihin sinä menet; kuinka sitten tietäisimme tien?" Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.” (Joh.4:4-6) Jeesus on taivaan tie. Se tie ei ole kapea sen takia, että se olisi epävarma tai raskas. Päinvastoin! Kapeaa tietä saamme kulkea taivaaseen varmasti! Jeesus on varmasti kuollut meidän ja koko maailman puolesta, varmasti sovittanut syntimme ja varmasti vie meidät taivaaseen, kun uskomme häneen. Kun meidän uskomme perustuu Jeesuksen hankkimaan armoon Jumalan edessä, olemme varmasti Taivaaseen menossa. Se tie ei petä. Sen tien tienviittana toimii Jumalan sana, joka on kokonaan totuus. Siksi me saamme uskoa varmaan Raamatun todistukseen ja käydä kuulemassa evankeliumin saarnaa, sekä nauttia Herran pyhää ehtoollista syntiemme anteeksiantamiseksi ja uskomme vahvistukseksi. Jo kasteessamme meille on avautunut taivaan ovi, sillä siinä meidät on liitetty uskon kautta Kristukseen.

Myös taivaan ovi on Jeesus, ei mikään meidän oma tekomme. Tämän Jeesus opettaa vertauksessaan ja kertoo, miten ovesta astutaan sisään: Joh.10:7-11: Niin Jeesus vielä sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: minä olen lammasten ovi. Kaikki, jotka ovat tulleet ennen minua, ovat varkaita ja ryöväreitä; mutta lampaat eivät ole heitä kuulleet. Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen. Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys. Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä. Jeesus on meidän syntisten ihmisten ovi taivaaseen, kun hän on kuolemallaan ja verellään saanut aikaan syntien sovituksen, hän vie meidät siitä ovesta. Me voimme astua tuosta taivaan ovesta sisään, kun uskomme sen, että Jeesus, Hyvä Paimen, on kuollut meidän, lampaittensa edestä.

Meitä kehotetaan Heprealaiskirjeessä rohkeasti käymään tuosta armon ovesta, syntien anteeksiantamuksen ovesta sisään uskomalla: Hepr.10:19-22: Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään, jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta, ja koska meillä on "suuri pappi, Jumalan huoneen haltija", niin käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä. Me saamme olla varmoja pelastuksestamme, sillä meidän pelastajamme on todella kuollut ja todella noussut kuolleista, ja koska Jumalan sana itse siitä meille todistaa. Tähän syntien sovitukseen vedoten saamme rohkeasti astua Jumalan eteen sisälle pelastuksen ovesta. Kun me uskomme Jumalan sanan ilmoittamaan evankeliumiin, syntien anteeksiantamukseen Jeesuksen veressä, niin saamme kuulla Jumalalta saman kuin Filadelfian seurakunta: Ilm.3:7-8: 'Näin sanoo Pyhä, Totinen, jolla on Daavidin avain, hän, joka avaa, eikä kukaan sulje, ja joka sulkee, eikä kukaan avaa: Minä tiedän sinun tekosi. Katso, minä olen avannut sinun eteesi oven, eikä kukaan voi sitä sulkea; sillä tosin on sinun voimasi vähäinen, mutta sinä olet ottanut vaarin minun sanastani etkä ole minun nimeäni kieltänyt.

Esa Yli-Vainio

Kirkastettu Kristus (26.7.2020)

Kirkastussunnuntai (Kristuksen kirkastumisen päivä)

Kirkastussunnuntaita on vietetty Ruotsissa ja Suomessa jo 1500-luvulta lähtien 7. kolminaisuudenpäivän jälkeisenä sunnuntaina (nykyisin 8. sunnuntai helluntaista). Kristuksen kirkastuminen oli hänen elämänsä taitekohta. Apostolit saivat omin silmin nähdä hänen jumalallisen suuruutensa ja kuulla Jumalan äänen: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä.” Jumalan kirkkaus tulee ilmi kaikkensa uhraavassa rakkaudessa. Vuorella apostoleille ilmestyivät kirkastetun Kristuksen lisäksi Mooses ja Elia, Vanhan testamentin lain ja profeettojen edustajat. Kristillinen kirkko näki alusta lähtien Kristuksen elämänvaiheet, kuoleman ja ylösnousemuksen Vanhan testamentin lupausten täyttymisenä. (Kirkkokäsikirja)

Mark.9:2-8: Ja kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin ja Jaakobin ja Johanneksen ja vei ainoastaan heidät erikseen korkealle vuorelle. Ja hän muuttui heidän edessään; ja hänen vaatteensa tulivat loistaviksi, niin ylen valkoisiksi, ettei kukaan valkaisija maan päällä taida sellaiseksi valkaista. Ja heille ilmestyi Elia ja Mooses, ja he puhuivat Jeesuksen kanssa. Niin Pietari vastasi ja sanoi Jeesukselle: ”Rabbi, hyvä on meidän tässä olla; ja tehkäämme kolme majaa, sinulle yksi ja Moosekselle yksi ja Elialle yksi.” Sillä hän ei tietänyt mitä sanoisi, kun he olivat pelästyksissään. Ja tuli pilvi, joka peitti heidät varjoonsa, ja pilvestä kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani; kuulkaa häntä.” Ja yhtäkkiä, kun he katsahtivat ympärilleen, eivät he enää nähneet ketään muita kuin Jeesuksen, joka yksinänsä oli heidän kanssaan.

Apostolit Pietari, Jaakob ja Johannes näkevät tässä Kristuksen jumalallisessa kirkkaudessaan. Jeesus oli aiemmin sanonut heille: "Totisesti minä sanon teille: tässä seisovien joukossa on muutamia, jotka eivät maista kuolemaa, ennenkuin näkevät Jumalan valtakunnan tulevan voimassansa." (Mark.9:1). Nyt tämä Kristuksen sana toteutui. Hänen ”muotonsa muuttui”, eli hänen ihmisyytensä läpäisi näkyvällä tavalla hänen jumalallisen luontonsa kirkkaus, joka oli tavallisesti peitetty. Jumalan valtakunta on siellä, missä Kristus on. Kun Jumalan Poika, Sana, tuli lihaksi ja syntyi ihmiseksi neitsyt Mariasta, tuli hänessä Jumalan valtakunta ja voima maailmaan, ihmisten keskelle, niin kuin hän opettaa: ”Mutta jos minä Jumalan Hengen voimalla ajan ulos riivaajia, niin on Jumalan valtakunta tullut teidän tykönne.” (Matt.12:28). Missä Kristus on, siellä on Jumalan sana ja Jumalan voima, siellä on Jumalan nimi ja hänen hallintansa maan päällä ja hänen siunauksensa ja armonsa. Tätä on Jumalan valtakunta maan päällä Kristuksessa. Mutta Jumalan Poika ei tullut kunniassa, kirkkaudessa ja majesteettiudessa, vaan orjan muodossa, alennuksen tilassa. Hänen kirkkautensa oli peitetty. Tässä orjan muodossa hän tuli lunastamaan vapaiksi omalla kärsimisellään ja verellään meidät lain alaiset ja synnin orjat. Paavali kirjoittaa: Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli, joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti. (Fil.2:5-8).

Kirkastetun Kristuksen kanssa opetuslapset näkivät Vanhan Testamentin suuret profeetat, Mooseksen ja Elian, jotka kumpikin olivat puhuneet vuorella Jumalan kanssa. Mooses sai nähdä Herran kirkkauden Siinailla ja puhua hänen kanssaan niin että hänenkin kasvonsa loistivat tätä Herran kirkkautta 2.Moos.34:29: Ja kun Mooses astui alas Siinain vuorelta ja hänellä vuorelta alas astuessaan oli kädessänsä kaksi laintaulua, ei hän tiennyt, että hänen kasvojensa iho oli tullut säteileväksi hänen puhuessaan Herran kanssa. Ja profeetta Elia oli Herran edessä vuorella, ja kuuli Herran äänen tuule hyminässä (1.Kun.19). Nyt kumpikin profeetta saivat seistä vuorella Herran edessä ja kuulla hänen ääntänsä. Lain ja profeettojen – siis koko Vanhan Testamentin edustajina heidän läsnäolonsa todisti opetuslapsille, että koko Raamattu puhuu Kristuksesta. Tämänhän Jeesuskin opettaa kahdelle opetuslapselle Emmauksen tiellä: Ja hän sanoi heille: "Tätä tarkoittivat minun sanani, kun minä puhuin teille ollessani vielä teidän kanssanne, että kaiken pitää käymän toteen, mikä minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa ja profeetoissa ja psalmeissa". Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset. (Luuk.24:44-45). Kristuksessa nähdään Jumalan kasvot ja hänen sanassaan kuullaan Jumalan ääni. Missä Kristuksen sana on, siellä on todella Jumalan läsnäolo. Jumalan kasvot nähdään siellä, missä Kristuksen sana kuullaan.

Rakkauden laki (19.7.2020)

7. sunnuntai helluntaista

Kristus tuli täyttämään Jumalan tahdon ja käskyt, ei kumoamaan niitä. Siksi myös kristityn on noudatettava rakkauden lakia, vieläpä paremmin kuin lainopettajien ja fariseusten. Pyrkiessään tähän kristitty on valmis luopumaan jopa omista oikeuksistaan lähimmäistensä hyväksi ja osoittamaan rakkautta myös vihamiehilleen. (Kirkkokäsikirja)

Mark.10:17-27: Ja hänen mennessään tielle juoksi eräs mies hänen luoksensa, polvistui hänen eteensä ja kysyi häneltä: ”Hyvä opettaja, mitä minun on tehtävä periäkseni iankaikkisen elämän?” Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä paitsi yksin Jumala. Käskyt sinä tiedät: Älä tee aviorikosta, älä tapa, älä varasta, älä todista väärin, älä riistä keneltäkään mitään, kunnioita isääsi ja äitiäsi.” Mutta hän sanoi hänelle: ”Opettaja, tämän kaiken olen pitänyt nuoruudestani asti.” Mutta Jeesus katsoi häneen ja rakasti häntä ja sanoi hänelle: ”Yksi sinulta puuttuu. Mene ja myy kaikki, mikä sinulla on, ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaassa, ja tule ja seuraa minua ottain risti.” Mutta hän synkistyi siitä puheesta ja meni pois murheellisena, sillä hänellä oli paljon omaisuutta. Silloin Jeesus katsoi ympärilleen ja sanoi opetuslapsilleen: ”Kuinka vaikeata on niiden, joilla on rikkautta, tulla sisälle Jumalan valtakuntaan!” Niin opetuslapset hämmästyivät hänen sanoistaan. Mutta Jeesus vastasi taas ja sanoi heille: ”Lapset, kuinka vaikeata onkaan niiden, jotka luottavat rikkauteensa, tulla sisälle Jumalan valtakuntaan! Helpompi on kamelin käydä neulansilmästä läpi kuin rikkaan tulla Jumalan valtakuntaan.” Niin he hämmästyivät yhä enemmän ja sanoivat toisilleen: ”Kuka sitten voi tulla autuaaksi?” Ja Jeesus katsoi heihin ja sanoi: ”Ihmisille se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle; sillä Jumalan edessä on kaikki mahdollista.”

Tässä evankeliumitekstissä Jeesus kohtaa nuorukaisen, joka on rikkauksien alainen. Hän on rikas, mutta vaikka raha ja omaisuus itsessään on Jumalan hyvä lahja, oli mammona vallannut tämän nuorukaisen sydämen. Siitä oli tullut hänelle epäjumala. Jeesuksen sanoin: ”Kuinka vaikeata onkaan niiden, jotka luottavat rikkauteensa, tulla sisälle Jumalan valtakuntaan!” Rikkauksista voi tulla hyvin helposti voimakaskin epäjumala, joka sitoo ihmisen sydämen, mutta tämä sama vaara on myös maineessa, vallassa, hyvinvoinnissa, nautinnoissa, terveydessä ja ihmissuhteissa. Kaikissa näissä on suuri vaara tulla epäjumalaksi sitomaan meidän sydäntämme, vaikka niistä jokainen on annettu meille Jumalan hyvänä lahjana. Ne on annettu meidän lahjaksemme ja käytettäväksemme, mutta ei meitä hallitsemaan. Tämä nuori mies on siinä tilassa, josta Jeesus opettaa vuorisaarnassaan: ”Ei kukaan voi palvella kahta herraa; sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa.” Matt.6:24. Epäjumala sydämessämme estää meitä turvaamasta yksin Jumalaan ja hänen armoonsa, sekä iloitsemaan hänen lahjoistaan puhtaalla sydämellä. Kamelin sydän ei ole sidottu tavaroihin, joita se kantaa; mutta rikkaan sydän helposti tulee sidotuksi omaisuuteensa. Tämä on epäjumala, joka estää meitä luottamasta Jumalan armoon ja huolenpitoon. Mammonaan luottava mies on siis sekä epäjumalan palvoja että lain alla, pyrkien pelastaa itsensä omilla teoillaan. Mutta mitä sanoo Raamattu? Gal.5:4: Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi; te olette langenneet pois armosta. Syntisen luontomme tähden myös meitä ahdistavat joka päivä syntinen sydämemme ja sen epäjumalat. Mikä on sinun epäjumalasi, joka riistää sinulta Jumalan armoon turvaamisen? Mikä on sinun syntisi, joka erityisesti estää sinua pääsemästä sisälle Jumalan valtakuntaan?

Tue Sudan lähetystä

Sudankyltti1 

Lähetyskohteemme on Sleyn Sudan-lähetys 
Lahjoitukset lähetystilille 
IBAN: FI26 5732 7420 0588 19
BIC: OKOYFIHH ja viite 2286
MobilePay 89883