Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne. Ja kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa.

Kärsimyksen sunnuntai (29.03.2020)

5. paastonajan sunnuntai (Judica)

Nimitys judica (= hanki minulle oikeutta) on päivän antifonin alusta (Ps.43:1). Tästä sunnuntaista alkaa hiljaisen viikon loppuun ulottuva ns. syvä paastonaika. Siksi päivää on sanottu kärsimyksen sunnuntaiksi (dominica passionis). Jeesuksen aikalaiset eivät ymmärtäneet hänen olemustaan ja tehtäväänsä, mutta ”kivestä, jonka rakentajat hylkäsivät”, oli tuleva kivi, jolle Jumalan seurakunta rakentuu. Jeesus on uuden liiton välittäjä. Hän on kuollut kootakseen yhteen kaikki hajallaan olevat Jumalan lapset. (Kirkkokäsikirja)

Luuk.13:31-35: Samalla hetkellä tuli hänen luoksensa muutamia fariseuksia, ja he sanoivat hänelle: "Lähde ja mene täältä pois, sillä Herodes tahtoo tappaa sinut". Niin hän sanoi heille: "Menkää ja sanokaa sille ketulle: 'Katso, minä ajan ulos riivaajia ja parannan sairaita tänään ja huomenna, ja kolmantena päivänä minä pääsen määräni päähän'. Kuitenkin minun pitää vaeltaman tänään ja huomenna ja ylihuomenna, sillä ei sovi, että profeetta saa surmansa muualla kuin Jerusalemissa. Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet. Katso, 'teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi'. Mutta minä sanon teille: te ette näe minua, ennenkuin se aika tulee, jolloin te sanotte: 'Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen'."

Fariseukset tulivat Kristuksen luo tuoden uutisen Herodeksen luota. Kuten Vanhan Testamentin hirmuhallitsijat, tahtoi tämäkin tyranni tappaa Jumalan sanaa julistavan profeetan. Tämä sama Herodes Antipas oli jo aiemmin vanginnut ja mestauttanut Johannes Kastajan, vanhan liiton profeetoista viimeisen. Nyt hän suunnitteli samaa kohtaloa Jeesukselle. Fariseukset eivät pitäneet Jeesuksesta, mutta häntä varoittamalla he saisivat hänen lähtemään luotaan pois. Jeesus lähetti fariseukset Herodeksen luo sen sanan kanssa, että hänen tehtävänsä ja todistuksensa on vielä kesken. Kuitenkin Kristuksen tuli kuolla vainottuna ja hylättynä – näin julma Herodeskin oli osa Jumalan pelastussuunnitelmaa. Surullisena Herra huutaa Jerusalemille, että hän haluaa kovasti suojata ja siunata käsillään sitä kaikesta pahasta, mutta sydämet ovat suljetut.

Jeesus julisti Jumalan valtakuntaa, syntien sovitusta ja armoa, joka hänessä olisi valmis. Tämä oli se evankeliumi, jota profeetat julistivat. Mutta syntiinlankeemus saa aikaan sen, että ihmisten sydämet ovat tahdottomat ottamaan vastaan Kristusta, kuurot kuulemaan evankeliumia. Erityisellä tavalla juutalaisten sydän oli osoittautunut suljetuksi ja paatuneeksi. Jatkuvasti Jumala kutsuu kansaansa, mutta he eivät kuule. Kristus on kuitenkin koko maailman vapahtaja. Evankeliumi kuuluu jokaiselle, joka sen kuulee. Niin kuin Jesaja sanoo: Jes.65:1-3: Minä olen suostunut niiden etsittäväksi, jotka eivät minua kysyneet, niiden löydettäväksi, jotka eivät minua etsineet; minä olen sanonut kansalle, joka ei ole otettu minun nimiini: Tässä minä olen, tässä minä olen! Koko päivän minä olen ojentanut käsiäni uppiniskaista kansaa kohden, joka vaeltaa tietä, mikä ei ole hyvä, omain ajatustensa mukaan; kansaa kohden, joka vihoittaa minua alinomaa, vasten kasvojani, uhraa puutarhoissa ja suitsuttaa tiilikivialttareilla. Kristuksen ääni julistaa meille tätä sanomaa yhä tänäänkin! Yhä tänäänkin hän haluaa tarjota meille suojan ja siunauksen kaikkea pahaa vastaan. Yhä tänäänkin hän on sanassaan meidän kanssamme. Älä paaduta sydäntäsi hänen äänelleen, vaan syntisenä ja heikkona turvaa hänen kärsimyksensä hankkimaan anteeksiantamukseen, jota hän tänäänkin sanassaan tarjoaa. Hepr.3:7-8.

Jeesuksen pitikin kuoleman vanhan liiton profeettojen tavoin, ei tosin kivitettynä mutta kylläkin ristiinnaulittuna, ei oman syntisyytensä tähden vaan meidän syntisten ihmisten tähden. Jumalan Poika - Herra taivaasta - syntyi ihmiseksi, tuli meidän veljeksemme ja välimieheksemme, jotta voisi ottaa meidän edustajanamme syntimme omakseen ja kärsiä niiden rangaistuksen meidän puolestamme. Jes.53:4-5: Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut. Koko Kristuksen elämä oli meidän syntiemme kantamista, ja hän kantoi ruumiissaan syntimme ristille, vuodattaakseen siellä pyhän verensä syntiemme sovitukseksi. Sijaiskärsimyksensä kautta Kristus on antanut meille vapautuksen synnistä, kuolemasta ja perkeleestä. Katso Jumalan sanasta, kuinka Kristus kärsii ja on kiusattu. Näe hänet saatanan kiusattavana – sinun vuoksesi. Näe hänet tuskassa Getsemanessa – sinun vuoksesi. Näe, kun hän kärsii – sinun vuoksesi. Näe, kuinka hänen verensä vuotaa – sinun syntiesi sovitukseksi. Näe, kun hän kuolee – sinun puolestasi, sinun kuolemasi. Näe, kun hän voittajana nousee kuolleista – sinullekin iankaikkiseksi elämäksi. Tässä on evankeliumi! Kristus on syntynyt ja ottanut sinun syntisi, sairautesi, kipusi, tuskasi, pahuutesi, kuolemasi ja helvettisi itselleen, kannettavakseen; ja antanut sinulle omaksi oman vanhurskautensa, voittonsa, puhtautensa, pyhyytensä, elämänsä, ja perintöosansa taivaan autuudessa. Hepr.2:14-18: Koska siis lapsilla on veri ja liha, tuli hänkin niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi, että hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on: perkeleen, ja vapauttaisi kaikki ne, jotka kuoleman pelosta kautta koko elämänsä olivat olleet orjuuden alaisia. Sillä ei hän ota huomaansa enkeleitä, vaan Aabrahamin siemenen hän ottaa huomaansa. Sentähden piti hänen kaikessa tuleman veljiensä kaltaiseksi, että hänestä tulisi laupias ja uskollinen ylimmäinen pappi tehtävissään Jumalan edessä, sovittaakseen kansan synnit. Sillä sentähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa.

Me emme ansainneet tätä pelastusta, vaan kaikki tämä on meille hankittu ja Jumalan sanassa tarjottu armosta, ilman ansiotamme, pelkästä Jumalan rakkaudesta. Näin Kristus on käynyt oikeutta meidän puolestamme ja oikeudellisesti kärsinyt meidän tuomiomme, antaen meille vapautustuomion. Siksi Jumala julistaa meille syntien anteeksiantamus Kristuksen veressä näin: Niin tulkaa, käykäämme oikeutta keskenämme, sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi. (Jes.1:18) Saatanan nimi tarkoittaa oikeussalin syyttäjää – mutta nyt sillä ei ole mitään oikeutta syyttää meitä, jotka olemme Kristuksen, puolustajamme ja edustajamme, sijaiskärsijämme vapauttamia. Jumalan oikeudenkäynnissä meille tulee Kristuksessa elämän tuomio. Kaikki ihmiset ovat hänen veressään sovitetut ja kaikille pelastusta tarjotaan. Me olemme kaikki päässeet Jumalan luo, hänen omikseen. Meillä on Kristuksessa rauha Jumalan kanssa. Enää ei synti ja vihollisuus erota meitä Jumalan armosta ja iankaikkisesta elämästä. Ef.2:13-16: mutta nyt, kun olette Kristuksessa Jeesuksessa, olette te, jotka ennen olitte kaukana, päässeet lähelle Kristuksen veressä. Sillä hän on meidän rauhamme, hän, joka teki molemmat yhdeksi ja purki erottavan väliseinän, nimittäin vihollisuuden, kun hän omassa lihassaan teki tehottomaksi käskyjen lain säädöksinensä, luodakseen itsessänsä nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, tehden rauhan, ja yhdessä ruumiissa sovittaakseen molemmat Jumalan kanssa ristin kautta, kuolettaen itsensä kautta vihollisuuden.

Kristus on tarkoittaa ’voideltua’. Hän on meidän kärsivä kuninkaamme, profeettamme ja ylipappimme. Pääsiäisjuhlan alussa hän ratsasti Jerusalemiin kansan huutaessa ”Hoosianna” ja tunnustaessa hänet kuninkaakseen, vaikkakin nöyräksi ja vailla loistoa. Pääsiäisjuhlan lopussa sama kansa kielsi kuninkaansa ruoskittuna, häpäistynä – orjantappurakruunussa hänet lähetetään kansan huutojen töähden kuolemaan ristille rikollisenkuoleman. Pilatukselta hän saa ristinsä päälle kirjoituksen INRI – Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas. Profeettana Kristus julisti kansalle Jumalan sanaa ja Isän tahtoa. Kansa, jopa fariseukset tunnustivat hänet profeetaksi. Kristuksen profeetallinen tieto, Isän tahdon julistaminen ja tekeminen kätkettiin kuitenkin Getsemanessa, kun hän suuresti kärsien ei saa lohtua. Tässä kaikessa ahdistuksessa, tuskassa ja kärsimyksessä hän jättäytyi silti kuuliaisesti Isän tahdon varaan. Kansa, joka oli tunnustanut hänet profeetaksi, mutta roomalaiset ruoskiessaan pilkkasivat ”jos olet profeetta, kerro, kuka sinua löi”. Johannes Kastaja tunnusti Kristuksen ylimmäiseksi papiksi, kun hän nimitti häntä Jumalan Karitsaksi, joka ottaa pois maailman synnin. Hänet laitetaan kantamaan ristiä ja lain kirousta, maailman syntivelkaa. Silti pääsiäisjuhlan lopussa Poika tulee Isän ja ihmisten hylkäämäksi – ja silti hän rukoilee syntisten puolesta, sovittaa uhriverellään kansansa synnit ja kärsii Jumalan vihan ja rangaistuksen hankkien meille armon. Kristus on profeetta, joka julisti Jumalan sanaa, mutta jonka sanoja ei kuultu. Hän on kuningas, joka hallitsee iankaikkisella vallalla, mutta jonka kuninkuutta ei tunnustettu. Hän on ylimmäinen pappi, joka sovittaa kansan synnit, mutta joka tulee itse Jumalan ja ihmisten hylkäämäksi, itse synniksi, ”että me tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi hänessä” (2.Kor.5:21).

Kristus on kärsinyt kaiken sinun puolestasi, syntisen puolesta. Sillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä. Tuskinpa kukaan käy kuolemaan jonkun vanhurskaan edestä; hyvän edestä joku mahdollisesti uskaltaa kuolla. Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme. (Room.5.6-8) Huomaa nyt: meidän edestämme.  Kristuksen ansio, kuolema ja sovintoveri on ”meidän edestämme, meidän puolestamme, meidän hyväksemme”. Tämä on, kuten Luther sanoo, sana, joka sisältää evankeliumin ytimen. Koska Kristus on kuollut jokaisen syntisen ja jumalattoman puolesta ja lunastanut kaikesta synnistä ja kuolemasta, kuuluu sinullekin hänessä Jumalan armo ja kaikki siunaukset. Saat varmalla, Kristuksen veressä puhdistetulla omallatunnolla uskoa syntisi anteeksiannetuiksi Kristuksen kärsimyksen ja kuoleman sekä ylösnousemuksen tähden. Kasteessa sinut on varmasti tähän kuolemaan ja ylösnousemukseen liitetty. Kristuksen kuolema on sinun, hänen ylösnousemuksensa on sinun. Sinulla on uusi elämä hänessä. Room.6:3-7: Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut? Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman. Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa, kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi; sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä. Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin me uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan. Sama ruumis ja veri, jossa Kristus kantoi ja sovitti syntimme, tarjotaan sinulle kun Kristusta saarnataan, ja erityisesti, kun ne jaetaan pyhässä ehtoollisessa. Siunauksen malja, jonka me siunaamme, eikö se ole osallisuus Kristuksen vereen? Se leipä, jonka murramme, eikö se ole osallisuus Kristuksen ruumiiseen? Koska leipä on yksi, niin me monet olemme yksi ruumis; sillä me olemme kaikki tuosta yhdestä leivästä osalliset. (1.Kor.10:16-17)

Jää Herran rauhaan, hänen armonsa ja sanansa varaan. Siinä on sinulla lohtu ja omantunnon rauha. Kärsineen Kristuksen haavoissa olet parannettu ja pelastettu. Hänen kärsimyksistään osallisena ja pelastettuna saamme kohdata rohkeasti myös meitä vastaan tulevat kärsimykset.

 

 

Esa Yli-Vainio

Herran palvelijatar (22.03.2020)

Marian ilmestyspäivä

Tämän pyhäpäivän aiheena on enkeli Gabrielin ilmestyminen neitsyt Marialle ilmoittamaan Jeesuksen syntymisestä. Tästä tulee myös juhlan nimi eri kielissä. Marian saamassa lupauksessa näkyy Jumalan armon koko rikkaus. Monien Vanhan testamentin henkilöiden tavoin Maria asettuu kokonaan Jumalan käytettäväksi. Hän tekee sen tietoisesti ja ilmaisee oman suostumuksensa: ”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.” Vanhastaan kirkko on viettänyt myös Marian käyntipäivää (2.7.). Silloin on muisteltu Marian vierailua Johannes Kastajan äidin Elisabetin luona (Luuk.1:36-55). Tämä muistopäivä poistui kalenteristamme v. 1772. Mainittu evankeliumi on otettu Marian ilmestyspäivän 2. ja 3. vuosikerran evankeliumiteksteiksi. (Kirkkokäsikirja)

Luuk.1:39-45: Muutaman päivän kuluttua Maria lähti matkaan ja kiiruhti Juudean vuoriseudulla olevaan kaupunkiin. Hän meni Sakariaan taloon ja tervehti Elisabetia. Kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussaan ja hän täyttyi Pyhällä Hengellä. Hän huusi kovalla äänellä ja sanoi: ”Siunattu olet sinä, naisista siunatuin, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä! Kuinka minä saan sen kunnian, että Herrani äiti tulee minun luokseni? Samalla hetkellä, kun tervehdyksesi tuli korviini, lapsi hypähti riemusta kohdussani. Autuas sinä, joka uskoit! Herran sinulle antama lupaus on täyttyvä!”

Pappi Sakarias ja hänen vaimonsa Elisabet asuivat lähellä Jerusalemia, Sakarias kun oli siellä vastikään temppelissä palvellut ja tullut mykäksi nähtyään enkelin (j. 5-20). Sinne nyt Maria matkasi Nasaretista, jossa hän asui. Maria kiiruhti, sillä hän oli saanut muutama päivä aikaisemmin kohdata Herran enkelin, Gabrielin, joka oli lausunut: "Terve, armoitettu! Herra olkoon sinun kanssasi… Älä pelkää, Maria; sillä sinä olet saanut armon Jumalan edessä. Ja katso, sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus. Hän on oleva suuri, ja hänet pitää kutsuttaman Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen, ja hän on oleva Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti, ja hänen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman." (Luuk.1:28,30-33) Näin Maria sai kuulla, että hän tulee Pyhästä Hengestä raskaaksi ja synnyttää pojan, Korkeimman, Jumalan Pojan, jonka valtakunnalla ei ole loppua. Lapselle tuli antaa nimeksi Jeesus, joka tarkoittaa ”pelastusta” tai ”Herra pelastaa”. Maria ei tosin käsittänyt järjellään, mutta hän uskoi sanan, jonka enkeli toi. Jumalan voimasta, Pyhän Hengen kautta Jumalan Poika sikisi Marian kohdussa, ja Maria uskoi tämän. Siksi enkeli häntä nimittikin armoitetuksi, sillä hän oli saanut armon Herran edessä. Armosta hänestä oli tulossa Jumalan Pojan, maailman vapahtajan äiti.

Jeesus, Pahan vallan voittaja (15.3.2020)

3.paastonajan sunnuntai

Nimitys oculi (= minun silmäni) on saatu päivän antifonin alusta (Ps. 25: 15). Kertomukset pahojen henkien ulosajamisesta liittyvät erityisesti kolmanteen paastonajan sunnuntaihin. Pääsiäistä edeltävä aika oli vanhalla ajalla kasteelle valmistautumisen aikaa. Kastetoimitukseen taas sisältyi useita eksorsismeja eli pahan hengen ulosajamisia. Aihepiiriltään tämä sunnuntai liittyy ensimmäiseen paastonajan sunnuntaihin. Se panee ihmisen miettimään, kenen puolella hän on. (Kirkkokäsikirja)

Joh.12:37-43: Ja vaikka hän oli tehnyt niin monta tunnustekoa heidän nähtensä, eivät he uskoneet häneen, että kävisi toteen profeetta Jesajan sana, jonka hän on sanonut: "Herra, kuka uskoo meidän saarnamme, ja kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?" Sen tähden he eivät voineet uskoa, koska Jesaja on vielä sanonut: "Hän on sokaissut heidän silmänsä ja paaduttanut heidän sydämensä, että he eivät näkisi silmillään eivätkä ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi". Tämän Jesaja sanoi, kun hän näki hänen kirkkautensa ja puhui hänestä. Kuitenkin useat hallitusmiehistäkin uskoivat häneen, mutta fariseusten tähden he eivät sitä tunnustaneet, etteivät joutuisi synagoogasta erotetuiksi. Sillä he rakastivat ihmiskunniaa enemmän kuin Jumalan kunniaa.

Kansa ei uskonut Kristukseen siitä huolimatta, että hän oli tehnyt monta tunnustekoa – siis ihmettä, jotka todistivat siitä, kuka Kristus on. Syntiinlankeemus saa aikaan sen, että me ja kaikki ihmiset synnymme pahan vallan alla ja sokeina. Me emme luonnostamme näe emmekä edes halua nähdä Jumalan armoa emmekä Jeesusta Kristusta syntien sovittajana. Mutta Jeesus on tullut voittamaan pahan vallan. Hän on tullut voittamaan synnin, kuoleman ja perkeleen kuolemallaan ja ylösnousemisellaan – ja yhä edelleen haluaa nostaa meidät tuon pahan vallan alta sanansa kautta. Hän tekee tämän avaten silmämme. Me olemme sokeat, mutta hänen valossaan me näemme. Nyt meidän eteemme asetetaankin kysymys: ”Näemmekö me Kristuksen?” Ja ”Miten me näemme hänet tänään?”

Tue Sudan lähetystä

 

Lähetyskohteemme on Sleyn Sudan-lähetys 
Lahjoitukset lähetystilille 
IBAN: FI26 5732 7420 0588 19
BIC: OKOYFIHH ja viite 2286
MobilePay 89883