Sanaa päivääsi kirjoituksia

raamatun pikkukuvaRunsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne. Ja kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa.

2.sunnuntai loppiaisesta

Kaanan häitä kuvaava teksti oli aikoinaan yksi loppiaisen aiheista. Kun kertomus tietäjistä liitettiin keskiajalla loppiaiseen, evankeliumiteksti Kaanan häistä sijoitettiin toiseen loppiaisen jälkeiseen sunnuntaihin. Näin kirkkovuodessa siirrytään Jeesuksen lapsuudesta hänen julkisen toimintansa alkuun. Jeesus kutsuu ihmisiä näkemään Jumalan suuria tekoja. (Kirkkokäsikirja)

Luuk.4:16-21: Ja kun hän saapui Nasaretiin, jossa oli kasvatettu, ja meni tapansa mukaan sapatinpäivänä synagoogaan ja nousi lukemaan. Niin hänelle annettiin profeetta Jesajan kirja, ja kun hän avasi kirjan, löysi hän sen paikan, jossa oli kirjoitettu: ”Herran Henki on minun päälläni, sentähden että hän on minut voidellut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut parantamaan särjettyjä sydämiä, saarnaamaan vangeille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen, saarnaamaan Herran otollista vuotta.” Ja käärittyään kirjan kokoon hän antoi sen palvelijalle ja istui; ja kaikkien synagoogassa olevien silmät olivat häneen kiinnitetyt. Niin hän alkoi sanoa heille: ”Tänään tämä kirjoitus on täyttynyt korvainne kuullen.”

Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta! (Room.1:7) Aiemmin Jeesus oli saanut Johannes Kastajalta Jordanissa kasteen meidän kuolemaamme ja syntiemme kantajaksi; Herran Henki oli kyyhkysen kaltaisuudessa laskenut hänen ylleen, ”voidellen” hänet julkisesti Herran papiksi ja kuninkaaksi, meidän syntiemme kantajaksi ja niiden sovittajaksi (Luuk.3:21-22). Hän oli mennyt Hengen johdattamana 40 päiväksi erämaahan ja selviytynyt voittajana saatanan kiusauksista, vedoten Jumalan sanaan (Luuk.4:1-12). Nyt ”Jeesus palasi Hengen voimassa Galileaan; ja sanoma hänestä levisi kaikkiin ympärillä oleviin seutuihin. Ja hän opetti heidän synagoogissaan, ja kaikki ylistivät häntä” (Luuk.4:14-15). Näin Jeesus meni tapansa mukaan synagogaan saarnaamaan. Hän osallistui jumalanpalveluksiin säännöllisesti ja näin täytti Jumalan käskyt sitä koskien (3.käsky: Muista pyhittää lepopäivä). Jokainen lukutaitoinen mies sai osallistua pyhän ”lukukappaleen” lukemiseen. Synagogissa luettiin etenevällä tavalla Vanhaa Testamenttia; lukukappale lain kirjasta, profeettakirjasta ja psalmeista. Tällä kertaa oli vuorossa Jesajan kirjan luku 61 jakeet 1-2 (tai ehkä koko Jes.61). Rabbin tehtävä oli pitää ”saarna”, joka oli aina lain selitys. Neh.8:8: Ja he lukivat Jumalan lain kirjaa kappale kappaleelta ja selittivät sen sisällyksen, niin että luettu ymmärrettiin. Jeesus oli siis seurakunnan opettajan asemassa, ja selitti lukukappaletta. Hän kuitenkin selitti aivan toisella tavalla kuin kukaan muu rabbi. 

1.sunnuntai loppiaisesta

Sunnuntain aiheena on Jeesuksen kaste, loppiaisen vanhakirkollinen aihe. Jeesuksen kasteesta näkökulma laajenee kristilliseen kasteeseen yleensä. Kaikki Uuden Testamentin tekstit keskittyvät tänä sunnuntaina kasteeseen ja sen merkitykseen kristityn elämässä. Jeesuksen kaste hänen kärsimystiensä alkuna on meidän kasteemme perusta. Kasteessa meidät on liitetty Kristukseen ja hänen kirkkoonsa. (Kirkkokäsikirja)

Luuk.3:15-18,21-22: Mutta kun kansa odotti, ja kaikki ajattelivat sydämissään, olisiko hän ehkä Kristus, niin Johannes vastasi kaikille sanoen: ”Minä kastan teidät vedellä, mutta hän tulee, joka on minua väkevämpi, ja hänen kengänpaulaansakaan minä en ole kelvollinen päästämään; hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella. Hänellä on viskimensä kädessään, ja hän puhdistaa puimatanterensa ja kokoaa vehnät aittaansa, mutta ruumenet hän polttaa sammumattomassa tulessa.” Paljon muutakin hän vielä neuvoi ja julisti kansalle evankeliumia… Kun kaikkea kansaa kastettiin ja Jeesuskin oli saanut kasteen ja rukoili, niin tapahtui, että taivas aukeni, ja taivaasta tuli ääni: ”Sinä olet minun rakas Poikani, sinuun minä olen mielistynyt”.

”Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta… jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan” (Ef.1:2,7).

Luukkaan luvun alusta asti sekä kansa että kirjanoppineet ovat kyselleet Johannekselta, onko hän Kristus. Johannes on viitannut Jesajan kirjaa (Jes.40:3-5) lainaten, että hän on vain ”huutavan ääni erämaassa”, joka on johdattamassa Kristuksen luo. ”Minä kastan teidät vedellä, mutta hän tulee, joka on minua väkevämpi, ja hänen kengänpaulaansakaan minä en ole kelvollinen päästämään.” Nyt Johannes jatkaa, kertoen Kristuksen tehtävästä. Luukas sanoo, että näin Johannes ”julisti kansalle evankeliumia”. Kyllä Johannes lakiakin julisti, tulisestikin. Mutta sanoma siitä, kuka Kristus on ja mitä hän tekee, on evankeliumia; ilosanomaa, voitonjulistusta. Kun laki kertoo jokaiselle, että sinä olet syntinen, kadotustuomion, kuoleman ja Jumalan vihan ansainnut; niin evankeliumi kertoo siitä, mitä Kristus on tehnyt ja hankkinut armosta jokaiselle syntiselle: vapautuksen ja puhdistuksen synnistä, pyhityksen ja Jumalan lapseuden. Laki tukkii jokaisen suun, ettei meillä ole mitään puolustusta Jumalan edessä. Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä; sentähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto (Room.3:19-20).  Mutta evankeliumi on Kristuksen itsensä puolustus meidän puolestamme, hänen sanansa, joka sanoo: ”minä olen kärsinyt kaiken sinun puolestasi, vereni on vuotanut sinun tähtesi, Jumalan laki ei voi sinua tuomita.” Meidät tulee lain kautta saattaa syntisten paikalle, sillä vain näin meille kuuluu myös evankeliumissa vapautuksen sana.  Syntiset ”saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit.” (Room.3:24-25).

2.sunnuntai helluntaista

Tämän pyhäpäivän perinteisen evankeliumin aihe on Jeesus kaksitoistavuotiaana temppelissä. Varttuessaan joulun lapsi etsii oman kutsumuksensa salaisuutta. Kristillinen seurakunta kohtaa Jeesuksen kokoontuessaan jumalanpalvelukseen kirkkoon, Jumalan huoneeseen. Siellä se yhdessä taivaan enkelten ja pyhien kanssa kiittää ja ylistää Jumalan suuria tekoja. Sieltä se myös löytää oman kutsumuksensa ja tehtävänsä. Yhteinen jumalanpalvelus ja toistemme palveleminen kuuluvat yhteen. (Kirkkokäsikirja)

Joh.7:14-18: Mutta kun jo puoli juhlaa oli kulunut, meni Jeesus ylös temppeliin ja opetti. Niin juutalaiset ihmettelivät ja sanoivat: ”Kuinka tämä tuntee Kirjoitukset, vaikkei ole oppia saanut?” Jeesus vastasi heille ja sanoi: ”Minun oppini ei ole minun, vaan hänen, joka minut lähetti. Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, niin hän tulee tietämään, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä itsestäni. Joka puhuu itsestään, hän etsii omaa kunniaansa, mutta joka etsii lähettäjänsä kunniaa, hän on totuudessa pysyvä, eikä hänessä ole vääryyttä.”

”Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta! Kiitetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala, joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme, että me sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat.” (2.Kor.1:2-4) Jeesus matkaa myöhässä Jerusalemiin lehtimajanjuhlaan viettämään pyhää juhlaa ja opettamaan. Koko Jerusalem puhuikin hänestä ikään kuin kuiskien ja kysellen. (Joh.7:8-13) Oliko Jeesus luonasi joulujuhliesi ajan, vai oliko hän vain osa-aikaisena vieraana? Puhutko hänestä vain kuiskien ja häpeille, peläten muiden sanoja? Tässä meistä parhainkin joutuu nöyrtymään ja tunnustamaan: En ole kuullut sanaasi, niin kuin olisi pitänyt, en ole ollut kanssasi, niin kuin minun olisi tullut. Tässä näkyy meidän syntisyytemme, ja se miten mahdotonta meidän on pyhittää Jumalan nimi elämässämme. Mutta saamme myös rukoilla, ja uskoa, että hän on luonamme nyt ja antaa kaikki syntimme anteeksi. Jeesushan tuli lehtimajanjuhlan puolivälissäkin mukaan, vaikkakin salaa. Jeesus on tänäänkin läsnä salatulla tavalla koko jumalanpalveluksessamme, sillä onhan hän tosi Jumalana siellä, Jumala on; siellä, missä vietetään ”pyhää kokousta”. Ja hän on luonasi nyt ja julistaa syntisi anteeksi. Syntiemme kanssa emme muuten Jumalan edessä hänen huoneessaan kestäisikään, mutta Jeesuksen veressä puhtaina me saamme rohkeina tulla Jumalan kasvojen eteen saamaan hänen rauhansa. Jeesus sanoo ”Totisesti minä sanon teille: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on oleva sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te päästätte maan päällä, on oleva päästetty taivaassa... Sillä missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä." (Matt.18:18,20) Hän pyhittää kaikki juhlamme sanallaan, vaikka emme aina häntä luonamme näkisikään.

Alakategoriat

vastaavan toimittajan kuva pastori seppo salo
Seurakuntalehden vastaavan toimittajan poimittuja pääkirjoituksia.
Seurakunta - lehti on Seurakuntaliiton ja sen jäsenseurakuntien pääjulkaisu. Se on ilmestynyt yhtäjaksoisesti vuodesta 1925 alkaen. Lehti tahtoo kaikessa noudattaa ja edistää Raamatun ja luterilaisen tunnustuksen mukaista uskonoppia lukijoidensa hengelliseksi ravinnoksi ja vahvistukseksi. Se pyrkii myös ilmaisemaan seurakunnallisen elämän eri puolia, tärkeimpänä tehtävänään Jumalan Sanan ja erityisesti armon evankeliumin julistaminen ja opettaminen. Myös uskovien yhteyden vahvistaminen ja tiedotus ovat osa lehden keskeistä tavoitetta.